Suolataikinaa

Uusi nimi, uusi blogi

2009-02-22T16:07:00.004+02:00

Halusin jotain uutta ja naisellisempaa. Ei silti, ei pantteri pääse pilkuistaan eli samaa hommaa pyörittelen piiiiiiitkän tauon jälkeen Huldiinana. Jos mulla olisi lankakauppa, sen nimi olisi Huldiina, ilman muuta. Mutta ei ole. Ehkä sitten kun olen tarpeeksi iso ja rikas. Ja viitseliäs ja ahkera :D Hehheh. Jätän tämän pikku blogiseni tähän ja jatkan uutta. Siellä on tosin kaikki ihan kesken ja sikin sokin, mutta voi sinne jo kurkata.

(edit: onko pantterilla pilkkuja?)

Syksyn tuntua

2008-08-15T09:22:00.009+02:00

Monien mielestä syksy alkaa siitä, kun koulut alkaa. Ilmaan tulee heti syksyn tuntu, vaikka aurinko vähän vielä lämmittääkin. Harmaansävyisinä päivinä olen nauttinut parvekkeeni pikku auringoista, niitä on jo aika monta. Elämänlangan sydämet ylettyvät melkein taivaaseen asti, ainakin kuvassa.

Virkkasinkin eilen pitkästä aikaa. Jopa niin, että ihan langat meinaa loppua. Mutta ei kuvaa nyt siitä, vaan "harrastuksesta", josta vihjailin viime kertaisessa postauksessa. Kuinka moni teistä käy täällä?

Colourlovers-sivustolla voi luoda väripaletteja ja käyttää paletteja valmiissa kuvioissa. Olisi ehkä hauskaa suunnitella kuvioita itsekin. Kyseinen sivusto on vähän niinkuin Ravelry, mutta aiheena on värit.

Mukavia syystuulia on ilmassa, käsityön saralla myös, eli aloin harjoitella minulle uutta asiaa, siitäkin myöhemmin, mutta mahdollisimman pian. Ei ole tarkoitus unohtaa teitä lukijoita, pikku ystäväisiäni, mutta suolaajan poika ei tykkää että äiti on koneella, vaan haluaa kovasti itse käyttää konetta, onhan ikää jo yhdeksän kuukautta.

HUOM: Tämän postauksen kirjoitin jo monta päivää sitten, mutta sain tämän valmiiksi vasta tänään, 21.8. (Blogger laittaa päivämääräksi päivän, jolloin aloitin kirjoittaa tätä.)

Silivatiseilaa

2008-07-28T21:40:00.009+02:00

Kesä-Helsinki on ihana. Teimme pari päivää sitten pienen luontoretken, me perheen naiset. Otettiin luontokirja mukaan ja kamera ja lähdettiin ovesta ulos.

Tämä on tutkimusteni mukaan harakankello. Iso sinikukkainen kello. Tämä yksilö oli piilossa ruusupuskien keskellä.

Kimalaiset jaksavat kiinnostaa pikkutyttöämme aivan loputtomasti. Näitä ruusuja näkee joka paikassa, näihin on tietenkin kaikki kyllästyneet, mutta uuden ulottovuuden ne saavat kimalaistutkimuksissamme. Kova pörinä käy kukkien sisällä. Söpöjä ja kiireisiä ovat pikkukarvapalleroiset.

Tässä tielle osui varislasten lentoharjoitukset. Lintuemo seurasi tarkkaan ja antoi varmaan ohjeita tarvittaessa. Antenni oli lähtöteline, ja sieltä jokainen vuorollaan lähti vaappuen vastapäisen kuusen oksalle. Ihan hirveän liikuttava tapahtuma, silmät kostuivat kun aloin ajatella omia pikku murusiani, jotka hekin vielä joskus lentävät pesästä...

Antoisa retkemme sisälsi myös puihin kiipeilyä ja vadelmien syöntiä. Ensi kerralla otetaan kannu mukaan, niin saa ukkelitkin maistiaisia...

**********

Tämä lammas taas löytyi Seurasaaresta. Siellä on mukavaa käydä kävelemässä ja uimassa. Oravat tosin ovat siellä vähän epäilyttäviä, ne lähtevät seuraamaan. Erään kerran siellä käydessäni perässäni käveli pitkän lenkin orava ja sorsa. Aivan outoa, eivät häipyneet vaikka yritin viestittää niille, että kiitos seurasta ja näkemiin. Ja kerran eräs orava kiipesi japanilaisen miehen taskuun, siellä oli pähkinäpussi. Siinä vaan kaverit hohottelivat ja räpsivät kuvia miesrukasta, itse ainakin olisin varmaan kirkunut hysteerisesti enkä olisi enää ikinä astunut jalallanikaan koko saarelle. Suhteessani oraviin voi olla jonkun mielestä korjaamisen varaa.

Tämän värisiä lampaita en ole ennen nähnytkään. Mietin heti, minkälaisia lankoja noista tulisi. Pikkuinen täpläveikko on hurjan suloinen. Harmi, että en voinut ottaa sitä meille hoitoon.

Joutsenillakin oli poikasia. Nämä tirriäiset olivat jääneet isän kanssa, niiden äiti oli lähtenyt vähän tuulettumaan kaislikkoon. Sen verran puuhaa on tuollaisen lapsikatraan kanssa, vaikka maailman rakkaimpia ovatkin, emo tuumi.

Seurasaaren lähellä Meilahden tuntumassa on mukava puisto, siellä on houkuttelevat nurmikot eväsretkeilyyn. Siinä aivan puiston laidalla on tällainen ihana talo, korkealla kalliolla. Siinä on varmaan mukava asustella, nelosen ratikkapysäkki ja mäkkäri aivan vieressä. Silti oma rauha ja hienot maisemat. No onhan noissa isoissa vanhoissa omakotitaloissa kova remontoiminen ja lämmityskustannukset ja puutarhanhoitoa vähän liikaakin ja hiiriä tulee ja kaikenmaailman turistit pihalle asti kuvia räpsimään.

Mutta mihinkäs täältä rakkaasta kotikaupungista raaskisi kesällä lähteä, aivan valtavasti kaikenlaista tekemistä ja nähtävää riittää jokaiselle kesäpäivälle. Kaikkea ei vaan ehdi tallentaa. Suolaajan Stadia ehkä luvassa vielä lisää jos inspiraatiot jatkuu.

Ja mitäs iltaisin lasten nukkuessa sitten tapahtuukaan? Siitäkin postailen vähän myöhemmin. Juu aivan kokoperheen blogi tämä on edelleenkin, pakko täsmentää, inhoan kaikenmaailman kaksimielisyyksiä...

Mansikka-aika

2008-07-23T14:57:00.013+02:00

Hyvää naistenviikkoa! Aika moni blogin lukija varmaan viettää nimipäiväänsä lähipäivinä. Mansikat ovat kypsiä. Jos vaikka tänä kesänä saisin sen mansikkalaatikon ostettua, viime kesänä olin myöhässä.

Parvekkeella tällä hetkellä aukeamassa ovat auringonkukat. Jos saisin parveketta vähän siivottua, voisin esitellä muitakin kun lähikuvia.

Virkkasin takkia tytölle, mm.hihat puuttuu. Värit valitsin lempikukkieni mukaan, pionia ja laventelia. Lankana Garnstudion Paris, mukavan pumpulinen lanka.

Nappilokeroni. Loput lokerot työkalupakistani esittelen myöhemmin. Oletteko käyneet Iso-Roban Nappitalossa? Hassu pieni nappikauppa. Kivenheiton päässä Menitasta.

Herkku

2008-07-13T14:21:00.006+02:00

Jos olisin hame, olisin ilmanmuuta puuvillainen virkattu rimpsuhame kuin täytekakku. Varsinkin jos olisin kolmevuotias.

Lankana on kaksinkertainen Kotiväki, Olivia, ja Marks & Kattensin ruskea puuvillalanka. Yksi kimalteleva raita on Novitan Cocosta vai mikäs se olikaan. Ja yksi raita joka pilkistää rimpsun alta on jotain aprikoosinväristä sekoitetta. Silkkinauhana on Tiimarin askartelunauhapakkauksesta löytynyt nauha, kolmevuotiaan valitsema.

Ja kaikki vaan sekoitetaan iloisesti fiilispohjalta. Raitoja, rimpsuja ja vähän pitsiä.

Sininen

2008-07-07T22:23:00.002+02:00

Sininen hattu on valmis. Olin niin iloinen saatuani jotain valmiiksi, että räpsin kuvia ja sain uusia ideoita ja aloin jopa virkata tytön hametta. Vaikutteet hameessa ovat jotain espanjalais-sävytteisiä, (johtuukohan Zaran alennusmyynneistä vai niistä jalkapallokisoista, syy tuskin on sen syvällisempi, olkoonkin, että yllä oleva kuva on minusta harvinaisen unenomainen ja puhuttelee minua itseäni jollain sanattomalla tasolla.) Menenkin tästä nukkumaan. Hamekuvia joskus toiste.

Parvekkeellani

2008-06-30T21:34:00.011+02:00

Eräänä iltana olin parvekkeella leikkimässä kamerallani. Illan viiletessä ja lasten nukahdettua siirryin leikkimään kuvankäsittelyohjelmalla, joka seuraa kameran mukana. Koska en ole päivittänyt blogiani vähään aikaan, lataan tänne nyt kaikenlaista.

Tällainen pilvi olhitti parvekkeen illalla. Silhuettina näkyy piippuköynnös, auringonkukkia ja laventelia.

Reilun vuoden vanha pajukurssiharjoitustyö pääsi vihdoin käyttöön herneelle. Taustalla krassia.

En muistanutkaan kuinka lumoavan kauniit kukat herneessä onkaan. Tämä yksilö kasvaa parvekelaatikossa, jonne sen oli kylvänyt huomaamattani pikkuapulaiseni.

Tammenlehtisalaatti on yksi suosikeistamme, ja olen laittanut muutamia ruukkusalaatin kantoja multaan, ja näin hauskasti ne jo kasvavat. Lisäksi laitoin keräsalaattia siemenestä vähän aikaa sitten, toivottavasti sitäkin ehditään saada ennen syksyä.

Oma mansikkamaa parvekkeellamme, ihan lasten iloksi on tuottanut runsaasti marjoja. -Äiti milloin näitä saa syödä? -Ei ihan vielä kultaseni.

Jaa tässä vielä jotain vihreää oranssilla tipulla höystettynä. Eli vauvan kesäpipo, joka on ollut päivittäisessä käytössä. Nyt olisi vaan tarvetta nauhoille, sillä pikkuherralla on tavaroiden heittelykausi meneillään. Kirjailua pitäisi oikein harjoitella, mutta olkoon nyt tuo säälittävä tipun rääpäle lapsen hatussa, ihan hauska se on kaukaa katsottuna.

Pikkuapulainen suostui kuvattavaksi. Hän on itse valinnut langan tähän pipoon, ihastuttava pompom-lanka täynnä pieniä pastellivärisiä tupsuja. Ei tämän virkkaaminen hullumpaa ollut. Ja tämäkin tekele on ollut kovassa käytössä viileinä päivinä. Että silleen. Sinistä hellehattua olen itselleni virkannut, mutta edellisen postauksen oranssi hattu on vielä haaveen asteella.

Hellehattujahti

2008-06-08T22:14:00.002+02:00

Haluan hellehatun. Tarkoitus oli tehdä sellainen virkattu stetson jo keväällä, jota olisi voinut pitää puistossa ja rannalla. No, ei siitä tullut yhtään mitään. Stetsonin langat käytin loppujen lopuksi pikkuherran 7kk kesähattuun. Siitä tuli oikein miehekäs tipuineen päivineen, kuva tulee kun tulee, jos tulee. (kamala leväperäinen blogi tämä, sori kaikki säntilliset ihmiset)

Niin, hellehattuun. Seuraavaksi olen virkannut kauniin tummansinisestä Kotiväestä itselleni hattua, mutta olen ehkä hukannut sen keskeneräisen työn johonkin. Hmm. ja sitten tämä kuvan Hehkeä Hellehattu. Tämä se on. Tämän haluan!! Paperinarusta tehty. Eli vähän jotain erilaista. Tämän kanssa vaan alkaa tulla jo kiire, muuten kesä loppuu, ja syksyllä ei tällaista lirpaketta enää voi käyttää (paitsi jos laittaa hyttysverkon päälle, saa mainion sienestyshatun). Siellä Ravelryn Finnish crocheters-ryhmässä käynnisteltiin hellehatun virkkuuta (ja mattojen myös) ja tämä voisi olla panokseni jos hyvin käy.

Tämä Uutta virkkuukoukulla- kirja on kirppislöytö, mukana mm. virkattuja morsiuskruunuja (retromorsiamen must!!!), mattoja, laukkuja ja myös ohje, kuinka saatte nailonsukistanne kauniin laukun.

Kesä tuli...

2008-05-16T14:16:00.004+02:00

Toivottavasti ei kesä kuitenkaan mennyt. Ihanan lämpimät päivät houkuttelivat laittamaan parveketta kesäkuntoon. Eco-langasta virkattu pipo pääsi parhaalle paikalle amppeliksi violetille isolle jollekin uutuus-petunia-risteytykselle. Helppo tapa saada vähemmän kaunis muoviruukku piiloon on virkata sille pipo. Kokeilen kasvattaa myös mikrokurpitsaa, herneitä, papuja ja köynnöskrassia, sekä mansikoita, auringonkukkia ja elämänlankaa. Onneksi tällainen autoton hippi saa apua rakkailta ystäviltä, jotka auttavat mullan ynnä muun painavan kuskaamisessa.

Viime syksynä ostamani kannettava tietokone meni jokunen aika sitten pimeäksi. Hyvin on muuten tähän asti toiminut. Olin varautunut johonkin inhottavaan rumbaan, jossa joudun kuskaamaan konetta jonnekin huoltoon. Lisäksi olin hukannut ostokuitin (löysin sen kyllä äsken) mutta sain käsittämättömän nopeaa ja ystävällistä palvelua sekä Verkkokaupasta että Acerilta. (lausutaan näköjään "eisser" eikä "aseri", heh.) Niin vaan koneeni haettiin ovelta äskeen huoltoon. Mahtavaa. Eli kiitos vaan saatte tässä tällaisen ilmaisen mainoksen, koska olin niin tyytyväinen asiakas. Mutta blogipäivitykseni tulevat edelleen siis harvakseltaan. Ehkä.

Tässä rinkuloita. Kuin pannunalusia, kassiksi tai peitoksi tai joksikin muuksi.

Blogillani on tarkoitus!

2008-04-24T09:37:00.003+02:00

Sain tällaisen tunnustuksen Titalta. Kiitos mahdottoman paljon. Kiitos kiitos kiitos!!! Moni blogi ansaitsee tällaisen merkin, ihailen taitavia neulojia ja askartelijoita ja kuvaajia jne. Mutta en laita eteenpäin ainakaan ihan vielä tätä.

Kiireen keskellä

2008-04-24T09:11:00.004+02:00

Viime aikoina olen enimmäkseen hoitanut lapsia - ulkoillut, käynyt kaupassa, yrittänyt siivota huonolla menestyksellä, laittaa terveellistä ruokaa, pestä pyykkiä ja lajitella kirppikselle menevät vaatteet yms. Ajattelin, että se on nyt heipat blogille kun ei ehdi enää edes konetta avata. Perustamani ravelryporukka on kyllä pystyssä ja siellä on kaikkea hauskaa tapahtunut, mutta en ehdi sielläkään kommentoimaan niin paljon kuin haluaisin.

Joskus olen kuullut, että useampi lapsi menee siinä sivussa, missä yksikin. Meillä kyllä jokainen lapsi vaatii ihan yhtä paljon hoitoa vanhemmiltaan ja myös jokainen sotkee ja syö ja leikkii ja pitää meteliä jne. Eli tripla-homma yhteen verrattuna. No jos ekan lapsen kanssa vasta oppi tietämään mitä on väsymys, niin kolmannen kanssa se on jo tuttua entuudestaan. Ja se, että osaa mukamas hoitaa pikkulapsia kun on kokemusta, ei auta, sillä jokainen lapsi on omanlaisensa, eli se mikä tepsi esikoiselle, ei enää ollenkaan tehoa seuraavaan jne. Eli aina on uuden edessä. Mutta on ne niin ihania, pikku silmäterät. No, tämän höpinän tarkoitus oli vaan kertoa, että blogataan jos muilta touhuilta jää aikaa. Ja sisällön taso laskee entisestään, koska postailen enemmän tai vähemmän kamalassa kiireessä. Jos rikastun, palkkaan kodinhoitajan siivoamaan, niin jää vähän enemmän virkkaus- ja kirjoitusaikaa:)

Tätä pipoa on virkattu, purettu, neulottu, purettu ja virkattu. Näyttää uimalakilta päässäni, joten ehkä puran taas. Ja punainen pipo ei oikein sovi maastoutumistyyliini:)

Ensi kosketus bambulankaan. Viime syksyn alesta Oliviaa, olikohan Novitan tms. Joustimennäköinen on virkattu kohopylväillä. Tähän pipoon oli toiveena saada vielä hiiri, ilmeisesti jokin Angelina Balleriina. Katsotaan osaisiko äiti sellaisen virkata. Ja ehditäänkö saada se kesäksi...

Keväinen yllätys

2008-04-09T14:35:00.005+02:00

Ihana kevätyllätys saapui postissa. Voitin nimittäin Santran blogiarvonnassa, jee!!

Keväisen vihreästä kauniista paketista oli tietenkin otettava kuva. Kortissa kurkistelee vekkuli pikkuorava:)

Sisältä paljastui kaikkea iloisenväristä - huippu mahtava yllätys! Neulojapupu-muki, oranssia Lanett-villalankaa, Marimekon serviettejä ja teetä.

Ja muki otettiin tietenkin heti käyttöön. Äitillä on vihdoin oma muki:)

Paljon kiitoksia oikein mieluisasta yllätyksestä Santra!! Käykää kaikki moikkailemassa Santraa blogissa 100 mokaa ja muuta sähellystä!

Pääsiäinen

2008-03-23T00:53:00.004+02:00

Iloista pääsiäistä!

Rairai raitaa

2008-03-19T08:46:00.003+02:00

Virkkasin raitoja, aloitin heti uusia, kun olin saanut Kanervan kassin postiin. Nämä ovat sileäreunaisia, vähän tylsempiä kuin edellisessä kassissa. Tykkään enemmän niistä v-tyylin raidoista. No en valita, sillä nämä värit saavat sielun laulamaan tai ainakin hyräilemään.

Olen myös mietiskellyt lankojen värjäysasioita. Enemmän ja enemmän houkuttelee kokeilla kasvi- yms. värjäystä. Kysymyksiä herättää ainesten varastointi kerrostalossa, ja tietysti värjäysastioiden säilytys ja muut käytännön ongelmat, kuten hajut. Se selviää tietysti kokeilemalla.

Vintage Flower tyyny /pillow

2008-03-17T00:01:00.003+02:00

Tulipa tämäkin tehtyä. Meinasi hyytyä viime metreille. Ei pöllömpi groove-mummelityyny siitä sitten tuli. (Eikö tuota iänikuista vaikeaa vintage-sanaa voisi korvata sanalla mummeli-?) Mummelit on niin lutusia. Itsekin välillä haaveilen mummeliudesta... Olisin sellainen köpöttelevä ryppyinen harmaakiharahiuksinen rouva, aina villakangashame päällä. Mitäs hienoa muka on olla nuori ja rypytön? Pöh.

Kanervan kassi ja vähän muuta

2008-03-15T08:24:00.009+02:00

Kerroin Ravelryn virkkausryhmästä vähän aikaa sitten. Ajattelin sitä perustaessani, että olisi tosi mahtavaa, jos saan mukaan 25 jäsentä. Tämä jäsenmäärä oli täynnä heti seuraavana aamuna kun avasin koneen. Nostin rimaa, ja lupasin arvonnan kun 100 jäsentä olisi täynnä. Satunnaislukugeneraattori arpoi luvun 36, joka näytti Kanervaa. Halusin antaa jonkin henkilökohtaisen palkinnon, eli kävin tutustumassa Kanervan blogiin ja Ravelryn kuvagalleriaan. Kanervan lempivärit, vihreä, ruskea ja oranssi inspiroivat minuakin. Ja toisaalta myös Markan herkkukassi. Ja tämä kommentti... Eli Kanerva tarvitsi ilman muuta kassin joka on tehty jämälangoista. Koska sopivia jämälankoja ei meinannut olla valmiina, mistäs muualta niitä saa kuin lankakaupasta tietenkin. Mielessä oli vahvasti tuossa vaiheessa joku vihreän ja ruskean sekoitus oransseilla mausteilla. Yhtäkkiä kauppojen vihreät langat näyttivät kadonneen. Ihan vääriä sävyjä tai tyhmiä materiaaleja. Keräsin sieltä sun täältä, tässä kohdassa kohtasin salamarakkauteni, eli Létt-Lopin. Sitä tässä kassissa onkin kaikkein eniten.

Tässä kassi ulkona kuvattuna, matkalla postiin. Sävyt hehkuvat kauniisti talven valossa.

Kanervan kassi / Bag for Kanerva

Virkattu, koukku 5mm / Crocheted, hook 5mm(H)

Langat/Yarns: Istex: Létt-Lopi, Novita: 7-veljestä & Nalle, Gjestal: Janne & Maija

(ja sitten yksi merinon ja silkin sekoitus(?), jota olen käyttänyt nallepipossa, ihana lanka ja kaunis väri, mutta nimi on hukassa)

Laitoin pakettiin vielä tällaista vihreää Madame Tricot-virkkauslankaa, joka on vähän samanlaista kuin Kotiväki. Ostin samalla itsellenikin tätä pari kerää, ideana tehdä tästä ja Kotiväestä joku vauvan slipari tai kesähattu...

Polska-pipo / Polska-hat

2008-03-13T12:32:00.010+02:00

Paksu virkattu luonnonvalkoinen palmikkopipo on silkkaa puolalaisromantiikkaa. Mukana on häivähdys amerikkalaista 70-luvun toimintasarjaa. Tällainen muhkea pipo vaatisi reilun käänteen ja paksut vaaleanruskeat muovisankaiset lasit. No, kaikkea ei voi aina saada, ja lankakin loppuu aina kesken.

Tämä pipo on osa palmikkopiponvirkkausohje-projektiani. Pitäisikö ohjeessa neuvoa myös kohosilmukoiden virkkaaminen?

This hat belongs to my first crochetpattern writing-project.

Polska-pipo /Polska-Hat

Virkattuja palmikoita / Celtic cables

Lanka /Yarn: Novita Isoveli (valkoinen/white) 100g

Koukku /Hook: 6mm

Blue Flame

2008-03-08T23:47:00.004+02:00

Blue Flame

Kauluri/Neckwarmer

Lanka/Yarn: Sirdar Juniper 150g väri/colorway 030

Puikot/Needles: 7mm

Malli oma/Own pattern

Jotain valmista ja sinistä vaihteeksi. Tämän pienen kaistaleen tekoon tuhraantui kaksi kuukautta. Todellinen nautiskelijaneuloja.

Something finished and blue. It took two months to make this. I'm a real slow knitter.

Lankakauppareissulta

2008-02-29T00:09:00.003+02:00

Ihme kiire viikko. Yhdistin kaksi asiaa ajan säästämiseksi, eli lenkkeilin lankakauppaan. Järkevää toimintaa. Ja virkistävää ennen kaikkea.

Ihastuin islantilaiseen Létt Lopiin. Sen ihania värejä olen ennenkin ihastellut, mutta pelännyt sen karheutta. Nyt oikeastaan ihastuin nimenomaan sen sisalmaiseen karheuteen. Voi meitä oikukkaita naisia!

(edit korjasin tuon langan nimen kun ei tuo islanti vielä suju)

Flame-kaulurin ohje - Pattern for Flame neckwarmer

2008-02-21T22:08:00.007+02:00

Kauluri syntyi vahingossa, kun olin neulomassa kaulaliinaa, mutta lanka ei riittänytkään pitkään huiviin. Sovittelin peilin edessä kaulahuivia, ja kuin itsestään se asettui kauluriksi, jonka nimeksi annoin "Flame", koska kauluri on vähän liekin mallinen ja lankana on hehkuvan oranssi Hjertegarnin Cool Flamme.

I made this neckwarmer accidentally when I was knitting a long scarf. I ran out of yarn so this is the result. It looks a bit like a flame and the name of the yarn is Cool Flamme.

Puikot/needles 7mm (US 10½-11)

Lanka/Yarn: Hjertegarn Cool Flamme (or something else bulky weight yarn)

Menekki n. 150 g (1,5 skeins Cool Flamme)

Luo 32 s. löyhästi. Neulo joustinneuletta 3o 2n kaulaliinaksi n.120 cm. Päättele silmukat niin löyhästi, että joustin ei kiristä mistään kohdasta. Taittele kaulurin muotoon ks. kuva. (helppoa esim. peilin edessä) ja kiinnitä hakaneuloilla saumakohdat. Ompele kiinni samanvärisellä ohuemmalla langalla siten, että sauma ei kiristä.

Cast on 32 sts loosely. Work in ribbing k3 p2 about 120 cm (47 ''). Bind off loosely. Fold into the shape as seen in the picture and sew together (blue marks in the picture). Make sure that the seam is not too tight.

(Centimeters in the picture converted to inches: 20 cm=7,9'', 30cm=11,8'', 32cm=12,6'')

edit: pattern in English

Kevätmobile

2008-02-21T13:02:00.006+02:00

Keväinen aurinko innosti vesileikkeihin, eli läträttiin vähän 2 vuotiaan kanssa keittiössä. Huovutettiin nyt ensimmäistä kertaa huovutusvillasta vedellä ja mäntysuovalla. Syntyi sarjatuotantona pyörylöitä, joihin idea saatiin Villapallon blogista. Eli villaa kasataan ohuina kerroksina kippoon, tässä tapauksessa muoviseen nuken mukiin, lorautettiin vettä niin, että villat kastuu reilusti ja sitten sormilla tökitään ja muhennetaan. Kun reunat pysyy vähän koossa, lätty käännetään ja vielä vähän tökitään. Sitten vielä pöydällä vähän mäntysuovan kanssa hierotaan ja lopuksi huuhtelin kylmällä vedellä.

Pyörylöille piti kehittää jotain käyttöä, ja ne näyttivät kivoilta valoa vasten, joten yhdistin ne ohuella rautalangalla toisiinsa. Ripustin ketjut grillitikkuun, päällimmäiseksi laitoin vielä rautalangasta virkatun kukan.

Finnish crocheters in Ravelry

2008-02-20T02:00:00.007+02:00

Suomenkielisille virkkaajille on nyt oma ryhmä Ravelryssä. Tarkoitus on keskustella käsitöistä ja muistakin aiheista ja laittaa näytille omia töitään ja lankojaan. Tämä on siis ensimmäinen perustamani ryhmä ja jossa vielä toimin ylläpitäjänä. Mutta Ravelryssähän on rauha&rakkaus-meininki, joten hommahan on leppoisa ; ) Esittelen tässä vielä ensimmäiset Gimp-kuvankäsittelyni, eli Finnish crocheters bannerin ja napin. Ihan kivat ja yksinkertaiset niistä tuli. Tavoittelin logoon vähän suuren maailman ilmettä (ja toisaalta myös en vielä osaa käyttää Gimpiä niin monipuolisesti kuin olisin halunnut.)

Jos et vielä ole Ravelryssä, niin ota vuoronumero, jonotus kestää noin muutaman viikon. Olikos se nyt toukokuussa, kun jonotusta ei enää pitäisi olla, eli tunnukset saa silloin heti. See ya!

Ja joku varmaan ihmettelee kun olen karsinut linkkilistani pois. Remontoin blogiani rankalla kädellä(ni), eli on vielä auki, laitanko linkkilistan, vai joitain linkkejä joihinkin rinkeihin tms. Finnish crocheters- rinki Ravelryn ulkopuolella on mietintämyssyssä.

Liity Ravelryssä jo tänään: )

All this talking was about the Ravelry group "Finnish crocheters" founded by Suolaaja and about these banner and button I have designed by using Gimp. See ya in Ravelry!

Suunnittelen yhä sivun ulkoasua...

2008-02-17T21:21:00.004+02:00

Eli tämä sivu päivittyy edelleen tiuhaan tahtiin kun fiksailen vähän... On kai pakko luopua tuosta ihanaisesta vihreästä, kun suurin osa kuvista näyttää ihan kääkkeris-kamalilta. Mutku en toisaalta haluaisi ihan valkoistakaan. No otan kuitenkin kuvan muistoksi. Harmi kun en ole tallettanut kaikkia ulkoasujani. Niitä on ollut niin monenlaisia. Tämän vihreän yhdistelmän nimi on Sammarit.

Haarukkavirkattu kaulahuivi

2008-02-17T20:34:00.007+02:00

Haarukkahuivista tuli tämännäköinen. Onpahan jonkinlainen "sampleri" nyt olemassa tästä tekniikasta. Tein aika monenlaisia kokeiluja, joita aina sitten purin ja kokeilin jotain muuta. En jättänytkään hapsuja reunoihin, vaan yhdistin kaistaleet hapsuista ihan perusyhdistelyllä. Aivot ei oikein taipuneet minkäänlaisiin kikkailuihin. Raidat menee loppujen lopuksi aika sukkaraitamaisesti näin kaukaa katsottuna. Läheltä tutkiessa värit vaihtuvat ihan nätisti.

Haarukkavirkattu kaulahuivi/ Hairpinlace scarf

Haarukan leveys 5 cm, koukku 7 mm/ Hairpin 5 cm, hook 7 mm

Lanka/Yarn: Novita 7 Veljestä Kantri, itse värjätty/ handdyed

Malli oma/ Pattern: own

Parasta tässä työssä on mielestäni reunojen pylväslenkit, joissa lanka tulee kauneimmin esille. Hauskinta oli yrittää keksiä erilaisia hapsujen yhdistelytapoja. Hapsuja voi myös poimia eri tavoin, kierteellä tai ilman, sekä etu- tai takakautta. Tässä huivissa olisi paljon kehittämisen varaa, mutta haarukkavirkkaus on tekniikkana mielestäni vähän yksitoikkoinen, joten työtä oli vähän vaikea saada valmiiksi.

Pyhäaamun rauhaa

2008-02-17T14:52:00.005+02:00

Tänään oli mukava aamu. Heräsin aikaisin ja leivoin leivän. Tämä on tällainen pikaohje, jossa on 3 dl vettä, vähän suolaa, pikkuisen hedelmäsokeria, pussillinen kuivahiivaa, sopivasti vehnäjauhoja, kaurahiutaleita n. desi ja reilusti vehnänleseitä. Paistoin 225 asteessa ruskeaksi.

Kuvaan pääsi myös kaksi erityisen mieluista esinettäni, kalaleikkuulauta, jonka poika teki vaarin kanssa ihan pienenä, sekä vohvelikankainen pannulappu, joka on saman taiteilijan eskarituotos muutaman vuoden takaa. Leikkuulautaa olen käyttänyt melkein joka päivä. Pannulappua käytän vain siisteihin puuhiin. Yritän varjella sitä pahimmilta rasvaroiskeilta, sillä se on mielestäni todella upea. Se roikkuu keittiönnaulassa ihan vaan silmänilona. Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Haarukkavirkkausta

2008-02-16T13:00:00.004+02:00

Tässä on kaulaliina, joka on vielä kahdessa osassa, eli keskeltä puuttuu jotain. Ihan kohta valmistuu jos tulee rauhallinen hetki, että saa käyttää molempia käsiä... Tietokonehommat hoidellaan yhdellä kädellä vauvanhoidon lomassa:)

Muokkailen täällä vähän uusia värejä ja otsikkoa joten saattaapi jollakin näkyä päivityksiä vielä vähän aikaa:)

Arvontavoitto

2008-02-14T09:07:00.002+02:00

Tällainen ihana palkinto tuli eilen postissa!! Eli osallistuin Risulinnun arvontaan ja sain toisen palkinnon:) Paketista paljastui sydämenmuotoinen sammalkranssi sekä paperimassasydän kauniilla perhoskuviolla. Lisäksi mukana oli huopasydänkortti, josta sydämen voi myös irrottaa "uusiokäyttöön". Todellakin kauniit jutut oli Risulintu tehnyt ja ihan tippa silmässä täällä kotona niitä hypistelin. Näihin kuviin ja tunnelmiin toivottelen sydämellistä ystävänpäivää sinulle, Risulintu ja tietysti kaikille teille muillekin näkyville ja näkymättömille blogiystäväisilleni. <3 <3<3

Sydänkranssi

2008-02-11T01:53:00.000+02:00

Sorruin Tiimarissa tällaiseen kranssipohjaan.
Ystävänpäivä pehmentää pään. Tai antaa ainakin hyvän tekosyyn sortua hempeilyyn. Minä kun tykkään vaaleanpunaisesta ja pinkistä ja fuksiasta ja aniliininpunaisesta ja roosasta ja kaikista muista ihanista. Latasin kehiin kaikki vähänkin sopivat suolataikinasydämet, jotka kiinnitin kuumaliimapyssyllä. Jotenkin onnistuin myös ruuttaamaan melkoisen annoksen kiehuvaa liimaa sormeeni. Se sattui enemmän kuin olin kuvitellut. No, takaisin ihanaan kranssiini... Virkkasin rautalangasta ketjua, jossa roikkuu muutama suolataikinakoriste. Nyt sydän näyttää vähän leijalta tai ilmapallolta. Söpöä...

Ystävänpäiväaskartelua suolataikinasta

2008-02-11T00:44:00.000+02:00

Ystävänpäivän lähestyessä kaivelin arkistojen pohjalta vanhat suolataikinasydämeni. Niitä olikin kertynyt mukavasti. Osa sydämistä on alunperin jouluksi askarreltu, mutta värimaailma sopii hyvin muihinkin vuodenaikoihin. Olen tehnyt sydämistä magneetteja, riippuvia koristeita, liimannut kranssiin, ja osa lojuu vielä korissa, muuten vain hypisteltävinä.

Koristeita ehtii vielä tehdä hyvin ennen ystävänpäivää, taikina valmistuu muutamassa minuutissa, paistoon voi varata useamman tunnin ja koristelu riippuu jokaisen omasta tahdista. Jos tekee liukuhihnatyönä, hommasta selviää nopeammin, kuin jos jokaisen sydämen suunnittelee ja koristelee uniikeiksi. Itselläni käy usein niin, että innostun suunnittelemaan ja kokeilemaan värejä ja kuvioita enkä malttaisi lopettaa. Itse teen sydämet mieluiten vapaalla kädellä muotoillen, mutta esim. piparimuottiakin voi käyttää, jos haluaa täysin symmetrisen lopputuloksen.

Väreinä olen käyttänyt vesivärejä (kun muita värejä en vielä omistanut) sekä akryylivärejä. Päälliskoukerot olen tehnyt helmiäisväreillä, joita saa erilaisia askarteluliikkeistä tai tavarataloista. Helmiäisväreistä kannattaa katsoa kuivumisaika. Jos on kiire saada lahja valmiiksi, ei kannata lisätä koukeroita, jotka kestävät kuivua useamman päivän. Helpot koristeet syntyvät myös liimaamalla helmiä tai koristehiekkaa tai hilettä. Toinen vaihtoehto on värjätä taikina elintarvikevärillä ennen muovailemista. Erivärisiä taikinoita voi rullata ja leikata ja muotoilla, jolloin syntyy yllätyksellisiä juovia ja kiemuroita (kolmas kuva toisella rivillä). Loppusilauksen voi tehdä askartelulakalla.

Suolataikinan ohje on tässä. Karamellivärjätyn suolataikinan ohje on tässä. Töiden koristelusta ym. olen kirjoittanut aiemmin mm. täällä, ja täällä. Kaikkien suolataikina-askartelujeni jutut ovat täällä. Otan mielelläni kommenttilootaan ideoita ja kokemuksia ystävänpäiväaskarteluistanne!! Jos kokeilit ohjeitani, olisi mukavaa jos kertoisit, että voin linkittää sivun tänne.

Edit: Tällaisia helmiäis- 3D-kyniä olen käyttänyt omissa suolataikinatöissäni, ja nämä ovat kestäneet jo toista vuotta muuttumattomana esim. sydämien pinnalla. Kuivuvat nopeasti. Lisätietoja näistä http://www.leehoglue.com/

Lempparipontso - My Favourite Poncho

2008-02-08T11:10:00.000+02:00

Lupasin joskus kauan sitten laittaa lisäkuvia lempipontsostani. Rouva olisi voinut panostaa hiuksiin vähän enemmän, sori jos häiritsee, minua ainakin:)

Alla vielä tarkempaa informaatiota kyseisestä vaatteesta: Lempipontsoni /My Favourite Poncho

Lanka/Yarn: Garnstudio Highlander vihreä/green

koukku/hook: 10mm

Tästä tuli lempivaatteeni viime syksynä. Käytin tätä takin asemesta koko ajan, alla pidin lämmintä villatakkia. Olin viimeisilläni raskaana, enkä viitsinyt ostaa uutta takkia niin lyhyeksi aikaa. Nyt alle mahtuu vauva kantoliinaan, jos kaula-aukon napit jättää auki. Vähän keväämmällä aion kokeilla. Näille ilmoille en vielä ole löytänyt sopivaa vaatetta alle. Tällaisen pontson kanssa sopisi hyvin irtohihat, mielessä on neuloa sellaiset ehkäpä alpakasta.

Vireillä olevia hommia tällä hetkellä on haarukkavirkattu huivi omavärjäämästäni langasta. Aion myös saada valmiiksi kukkatyynyliinat, joista loppui lanka kesken, enkä jaksanut lähteä metsästämään niitä. Musta-kirjava laukku odottaa yhä sankoja, sillä en löytänyt mitään sopivaa stokkalta, (oli vain muovisia sankoja). Vapaavirkattua vauvan kalapeittoa olen tehnyt aika paljon eteenpäin Prudencen innoittamana:)

Muutenkin olen huomannut Ravelryharrastukseni antavan paljon uutta intoa käsitöihini, varsinkin vanhoja keskeneräisiä töitä saa helpommin valmiiksi. Olen höpissyt englanniksi, myös täällä blogissanikin välillä. Kynnys oli ehkä aika korkealla, mutta nyt kun muita yhteisiä kieliä ei ole, on vaan pakko antaa mennä. Jos jää murehtimaan omia virheitään, ei saa mitään aikaiseksi. Jos jotakuta lukijaa häiritsee virheet, otan mielelläni palautetta vastaan kommentteihin:) Tämä kielijuttu kuuluu sarjaan "perfektionismi estää tekemästä monia asioita" eli aikuisiällä olen alkanut opetella uusia asioita, joita ennen en ole uskaltanut tehdä, sillä olen pelännyt virheitä tai sitä, että en ole tarpeeksi hyvä. Seuraavaksi voisin mennä balettiin. Siitä en tosin julkaisisi ehkä kuvia blogissani. Vaikka mahtavaahan sekin ehkä olisi :) Nyt on hyvä aika aloittaa uusi harrastus josta on jo pidemmän aikaa haaveillut. Oma panokseni tähän voisi olla vihannesten kasvattaminen parvekkeella.

Sydänlapaset - Heart mittens

2008-02-03T00:51:00.000+02:00

Sydänlapaset - Heart mittens

virkattu ja huovutettu/crocheted and felted

lanka/yarn: Pirtin kehräämön hahtuva/unspun

koukku/ hook 10mm

malli oma/own pattern

Kokeilin virkata lapasia. Olen kerran aikaisemminkin kokeillut mutta olen purkanut ne jo. Oli myös pakko kokeilla Pirtin kehräämön hahtuvalankaa. Jos lapaset valmistuu keskiyöllä eikä pesukonetta voi käyttää kerrostalossa siihen aikaan, on pakko huovuttaa käsin. No meteliä siitäkin syntyi mutta vähemmän. Kaivoin nestemäistä mäntysuopaa siivouskomerosta ja lorauttelin sitä lapasten päälle sinne tänne. Hieroin niin että vaahtosi oikein kunnolla ja sitten annoin kylmää ja lämmintä vettä vuorotellen ja hankasin vielä käsillä varmuuden vuoksi. Lapaset kutistuivatkin oikein kinttanoiksi, tuli ainakin lämpimät.

Ainoa ongelma on, että rakkaat lapseni eivät suostu käyttämään moisia kutittavia lapasia. (Ainoastaan pehmeät toppahanskat kelpaavat.) Suostuukohan muiden lapset? Ainakin silloin kun minä olin pieni, kaikki käyttivät villalapasia ja kylminä pakkasina kaksia päällekkäin. No olivathan ne aina märät ja täynnä jäätyneitä kokkareita joita oli kivaa imeksiä koulumatkalla. Muistan elävästi märän lapasen tuoksun...

Tämä hahtuva "tuoksui voimakkaasti jollekin eläimelle". En välittäisi oikeastaan haistella olohuoneessani jatkuvasti jotain eläintä, vaikka eläimistä kyllä tykkäänkin. Tuoksu huipentui kun kastelin hanskat huovuttamista varten. Reilu annos mäntysuopaa ei vielä riittänyt poistamaan haittaa, vaan tarvittiin Palmolive Oliivi- käsisaippuaa muutama pumppaus ja vaahdotus kauttaaltaan. Sen jälkeen lapaset olivat täysin raikkaat. Kuivatus kesti kaksi päivää, kun en uskaltanut laittaa näitä patterille, jos vaikka villa jotenkin menisi pilalle.

Loppusilaukseksi kokeilin ensin kirjoa jotain kuvioita. En oikein ollut tyytyväinen, joten leikkelin kaikki langat saksilla pieneksi silpuksi olohuoneen lattialle. Langanpätkiä jäi vielä kiinni lapaseen, jolloin tulos oli hapsuryijymäinen. Onkohan kukaan kirjonut hapsuryijylapasia? Voisivat olla hienot.

Kun olin saanut kaikki langanpätkät nypittyä lapasten pinnalta, kokeilin vielä kirjoa mohairilla, mutta en kertakaikkiaan saanut pistoja suoraan tai sinne minne halusin. Leikkelin mohairitkin, kaikkea en saanut kuitenkaan pois. Viimeinen keino (ja paras) oli neulahuovuttaa sydämet päälle. Laitoin lapasen sisään rullalle lehden, jotten vahingossa olisi huovuttanut lapasia umpeen. Lopputuloksena ihan kivat tumput.

Ennen huovutusta. Before felting.

Katsaus

2008-02-01T00:35:00.000+02:00

Tässä on joitakin juttujani alkaen joulukuusta 2006 tähän päivään. Materiaaleina mm. lanka, villa, kävyt, suolataikina, matonkuteet ja paju.

Here are some works I have made since December 2006 when I started making handcrafts. I have used for example yarns, wool, saltdough, rags, willow and pine- and spruce cones.

Kauluri/Neckwarmer "Flame"

2008-01-31T18:36:00.001+02:00

Kauluri/Neckwarmer "Flame"

Lanka/Yarn: Hjertegarn Cool Flamme

Puikot/Needles: 7mm

Malli: oma/Pattern: own

Tämmöinen lieska-kauluri aikuiseen makuun syntyi vuoden vanhasta langasta. Tämä on peruskaulaliinasta väännelty muotoonsa ja ommeltu kiinni. Vaatteena tällainen on oikeastaan aika kiva, koska on lämmin, eikä tarvitse asetella, vaan säilyttää aina muotonsa. Sopii hyvin kiireiselle kotiäidille kun uloslähtiessä ei ehdi aina katsoa minkä näköisenä tuli taas lähdettyä. Hehkuvan oranssi sopii helmikuun Project Spectrumin tuli-teemaan oikein hauskasti. Mallia on kysytty jo, (juu juu ihan tosi:) yritän kirjoittaa sen ylös heti kun ehdin istua alas ja keskittyä ajatteluun. Ensin suomeksi ja sitten englanniksi. Neulesanastosta ei ole aavistustakaan vielä tässä vaiheessa projektia. This neckwarmer belongs to my Project Spectrum-theme. This is very warm and nice for a busy housewife with children when there isn't so much time for yourself:) I'm working on writing down the pattern.

Ylpeys ja ennakkoluulo on valmis - Pride and Prejudice pictures

2008-01-28T19:43:00.000+02:00

Ylpeys ja ennakkoluulo -hartiahuivi /Pride and Prejudice -shawl

Lanka/Yarn: Garnstudio Vivaldi, vaaleanpunainen/pink

Koukku/Hook: 12mm

Malli/Pattern: oma/own

Tehty rakkaalle ystävälle /Made for a dear friend :)

Tykkään tästä. Ilike this.

Project Spectrum

2008-01-23T03:19:00.000+02:00

Tässä olen tänä vuonna mukana. Värit jakautuvat mielenkiintoisesti vähän eri perusteella kuin ennen. Mietin tällaiseen osallistumista, koska haluan tehdä käsityöt oman inspiraationi mukaan, enkä uskalla osallistua mihinkään tiivisrajaisiin tapahtumiin. Tämä on kuitenkin niin laaja-alainen ja rajat ylittävä tapaus, että haluan ehdottomasti olla mukana. Kannattaa tutustua tarkemmin, listätietoja linkistä.

Mitkähän kahvat tähän?

2008-01-23T02:52:00.000+02:00

Innostuin jatkamaan kassia kahdesta palasta.

Mietin vain että minkälaiset kahvat laittaisin, puiset vai virkatut. Kassin muotoileminen on aika mukavaa puuhaa, vaihtoehtoja on niin monia. Mutta ensin kahvat ja sitten jatkan suunnittelua. Muuten ei homma tästä etene. Ehkä puoliympyränmuotoiset, onko sellaisia? Olisi ihanaa tehdä itse kahvoja. Ja vetoketju tai napit, pitäisikö laittaa...

Mukavan kokoinen tästä tuli, sisälle mahtuu joku hyvä lehti ja vielä muutakin. Ai niin, entäs vuori! Tietenkin tähän pitää ommella vuorikangas. Ja joku kovike vielä pohjaan että pysyy muodossaan. Eli ei tämä nyt ihan niin yksinkertaisesti valmistukaan vielä.

I have continued crocheting this bag of these two pieces. Now I can't decide between wooden or crocheted handles and between a zip or buttons.

On tätä vatkattukin...

2008-01-20T07:32:00.000+02:00

Joku saattaa muistaa vähän ennen joulua olleen postitukseni. Hommeli on saatu siihen pisteeseen, että kassista on edetty jo kulhoon.

Tämä työ on ilahduttanut niin monin tavoin. Ensinnäkin tämä oli ihaninta mohairia mitä kuvitella saattaa. Ensimmäinen mohairini oli Sublimea, jota olen kokeillut Sweet Pea Shawliin. Ihan kiva lanka sekin on, mutta tämä on vieläkin kevyempää. Ilmavuutta siis riittää, onhan tätä vatkattukin kohta kaksi kuukautta. Ilmavuutta on saatu myös käyttämällä 12 mm:n koukkua. Yllättävän vaikeaa tehdä silmukoita niin suurella koukulla jos lanka on noin ohutta.

Vielä yksi kuvakulma tästä herkusta. Työ on kuivumassa pyyhkeiden päällä, ja odotan jännityksellä mitä tästä tulee. Ei ole helppoa asetella märkää mohairmyttyä oikeaan asentoon jos ei ole edes ihan varma, miltä valmiin työn pitäisi näyttää... Sen verran siis ennakkoluuloa tässä työssä mukana. Toisaalta olen ylpeä, että sain virkattua huivin tai tämä on kyllä ennemminkin shaali tai stoola. (Kuullostaa ihanan diivalta) Pituus melkein maahan asti ja kangas menee osittain kaksinkerroin ja laskeutuu niin kauniisti että ihan itkettää. Seuraavaksi alan miettiä miten huivia kuvaisi jonkun päällä. Jos taas tekele menee pilalle, eli on karsea variksenpelättiläs, silppuan tämän osiin ja syötän mollamaijalle... ja sitten unohdetaan tämä postaus vähin äänin...

Tässä vielä tätä suloisen ihanaa Garnstudion Vivaldia. Kävin hakemassa loputkin kerät pois tarjouskorista.

Mielettömän lämmin lippapipo

2008-01-19T11:45:00.000+02:00

Turmalin on nyt vihdoin löytänyt muotonsa. Tämä lanka oli ensin tossut mutta sitten... no kummemmitta selittelyittä lopputuloksena kuitenkin lippapipo. Ja langasta on vielä toinen kerä jäljellä. Jotenkin Turmalinin värit eivät yhdessä ilahduttaneet. Ja kuitenkin nuo värit ovat periaatteessa ihkujen ihkut. Mistä ihmeestä se oikein kiikasti? Ehkä väriyhdistelmä vain on tuossa langassa liian raju, minusta on paljon hauskempaa maastoutua ja sulautua massaan kuin erottautua joukosta.

Ratkaisin värisilmäkonfliktini virkkaamalla joukkoon vaaleanpunaisen kid mohairin jämät. Lopputulos: erikoinen mutta toimi. Ja ihana pörröisyys myös häivyttää rajuja raitoja.

Eli yhteenvetona vielä: 1 vyyhti 100g Zitronin Turmalinia ja pieni määrä Sublimen kid mohairia. Koukku 12 mm. Lippa virkataan lopuksi.

Pikku-otukset - Salt dough creatures

2008-01-18T23:23:00.000+02:00

Nämä miniotukset syntyivät aikaisemmin esittelemästäni värjätystä taikinasta. Ovat vielä vähän raakoja tässä kuvassa. Näistä saa helppoja jääkaappimagneetteja kun liimaa vaan magneetin taakse. Lisää suolataikinaideoita löytyy vanhoista suolataikinapostituksistani sivupalkissa.

Here are some little creatures I made of my previous salt dough portion. You can make fridgies very easily of this figures by attaching a magnet to back.

5 kivointa lankaa

2008-01-17T22:48:00.000+02:00

Nappasin Ilun blogista meemin jossa kysyttiin viittä suosikkilankaa. En osaa sanoa järjestystä, se kun niin riippuu mitä kulloinkin on tekemässä. Siksi aakkosjärjestys.

Drops Alpaca. Ylellisen tuntuinen käsiteltävä ja kaunis lanka. Alussa vähän kutitti tehdessä mutta ei sitten enää.

Drops Highlander. Siinä on todella luonnetta - karheutta ja upeita sävyjä. Ja kutittaa silti tosi vähän.

Jaegerin Baby Merino. Oikein nätti virkatussa palmikkopipossani. Hyvä vihreän sävy.

Jaegerin Extra fine merino chunky. Kaunista pintaa ja sopii virkkaukseen kuin nenä päähän.

Online Linie Tessa. Ihanan pehmeä ja upean hehkuvat värit. Helppo ja soma.

"You make my day" - kukkasia

2008-01-14T06:50:00.000+02:00

Sain kukkakimpun Saviruukunpalasien Marilta. Se piristi ja ilahdutti todellakin! Mutta kenelle itse antaisin kukkasia ja millä perusteella? On niin paljon inspiroivia blogeja ja niin monelta eri alalta. Osa on uudempia tuttavuuksia , ja osa on sellaisia, joissa olen käynyt jo vähän kauemman aikaa kurkkailemassa. Suurin osa on jo saanut näitä kukkasia ennestään jo ison kasan, mutta kukkiahan ei voi olla koskaan liikaa:)

I got some flowers from Mari. Thank you thank you thank you!

Säännöt: "Give the award to 10 people whose blogs bring you happiness and inspiration and make you feel happy about blogland. Let them know by posting a comment on their blog so they can pass it on. Beware you may get the award several times."

Käännös: "Jaa palkinto eteenpäin 10 henkilölle, joiden blogit tuovat sinulle hyvää mieltä ja inspiraatiota ja tekevät elosi blogistaniassa onnelliseksi. Ilmoita palkinnosta heille kommentilla, jotta he voivat jakaa sitä eteenpäin. Varaudu siihen, että voit saada palkinnon useita kertoja."

Tässä kukkien saajat aakkosjärjestyksessä.

Merjan leivonta- ja askartelusivut

Oikein nurin sekaisin

Kukkakuvia etsiskellessäni löysin kaksi kuvaa, jotka halusin laittaa tähän teitä ilahduttamaan. Ihan ylinnä kuvassa parvekekukkasiani toissa kesältä. Ja tässä alhaalla on pajukukkanen väännelty omin pikku kätösin.

Ihanaa kun päivät pitenee ja kohta voi alkaa suunnitella kaikkia kivoja kesäjutskia parvekkeelle. Meille parveke on niinkuin olohuone, jos sen vaan jaksaa laittaa kuntoon. Viime kesänä laitoin vain muutaman kukkasen ja kalusteitakaan ei juuri ollut. Toissa kesänä parveke kukoisti. Tänä kesänä aion taas vähän panostaa enemmän.

Ilmoitusluontoista asiaa

2008-01-11T01:05:00.000+02:00

Olen puuhannut viimepäivät Ravelryssä. Univelkaa tulee ja pölykoirat lisääntyy. Ihan kiva maailma siellä aukenee. Hienointa on, kun kaikki on yhdessä paikassa, lankaporukka nimittäin. Erittäin mielenkiintoista ja henkeäsalpaavaakin, etten sanoisi. Lisäksi latasin kasan kuvia Flickriin. Aika paljon siis olen touhunnut tässä koneella. Käsityöharrastus tekee nörtiksi.

I've spent last days in Ravelry. I must say it's so interesting and almost breathtaking to see all that people around the world doing their knits and crochets. Peacefully together supporting each other. It's going to be great if it works. Yes and I'm in the Flickr too. This handcraft thing is making me total nerd.

Kantrin mystinen mustikkasävyisyys?

2008-01-08T14:08:00.000+02:00

Tähän tämä nyt meni... Innostuin kokeilemaan elintarvikevärjäystä myös 7-veljestä kantriin. Ohje oli täällä.Tästä tuli herkullista mustikkaunelma-7-vekkulia. Heippa vaan maantienväri!

Olen niin niin niin tyytyväinen tähän värjäykseen. Uskallan hehkuttaa, koska aloin jo yöllä neuloa tästä lapasta. Värit vaihtuu liukuvasti juuri niinkuin toivoinkin. Langanvärjäys oli todella todella todella hauskaa. Siihen sisältyy sopivasti suunnittelua ja myös tarvittava yllätysmomentti, eli lopputulosta ei voi täysin tietää ennenkuin lanka on kuivaa. Hiphei.

I'm very happy with my first dyeing. Blueberry fields...

Näin teen suolataikinaa

2008-01-08T13:22:00.000+02:00

Tarvitaan 3 dl jauhoja, 1 dl suolaa ja lasillinen vettä sekä kulho.

You need: 3 dl flour, 1 dl salt, some water and a bowl.

Jauhot ja suola sekoitetaan.

Mix the flour and salt.

Vettä lisätään pikkuhiljaa samalla kun taikinaa sekoitetaan.

Add some water while mixing untill...

Taikina on valmista kun se ei tartu käsiin ja se on sopivan tuntuista muovailemiseen.

...the dough is ready for moulding.

Suolataikinaa karkkiväreissä

2008-01-07T00:58:00.000+02:00

Tänään kokeilin värjätä suolataikinaa karamelliväreillä. Väreinä käytin apteekista saatavia Robertsin sinistä ja punaista.

Muutamia huomioita jauhemaisien karamellivärien käytöstä:

Muovihanskoja kannattaa käyttää, jos ei halua, että sormet värjääntyy, muovailuvaiheessa väri ei enää tartu käsiin, eli silloin ei enää tarvitse hanskoja
Väripurkit kannattaa avata esim. tiskialtaassa, tai jossain, jossa ei haittaa, että väriä pölähtää purkista, sillä korkki on aika tiukka, ja itse ainakin onnistuin aina korkin avattuani saamaan kamalan väripölähdyksen aikaiseksi
Väri kannattaa sekoittaa ensin veteen
Värejä voi sekoittaa keskenään, esim. ylläolevassa kuvassa liila taikina
Jos lisää jauheen suoraan taikinaan, tasaisen värin saamiseksi täytyy vaivata taikinaa melko kauan. Vaivaaminen tosin tekee taikinasta mukavan pehmeää.
Taikinan värisävy vaalenee uunissa, toisaalta paistaminen voi myös muuttaa värisävyä toiseksi

Taikinaa kannattaa säilyttää kokoajan muovipussissa tai -rasiassa, sillä taikinan pinta kuivuu hyvin nopeasti, ja silloin muovailu on hankalaa. Vesikuppia kannattaa pitää pöydällä, johon voi kastella sormenpäitä tai veistä, jolloin taikinan pintaa saa helposti tasoitettua. Heti kun taikinan pinta alkaa halkeilla, kannattaa sitä kastella. Tavallinen voiveitsi on hyvä apuväline muotoiluun. Kaikenlaiset tikut yms. ovat myös käteviä.

Tasaista pötkylää saa aikaan kun vähän harjoittelee ja muistaa kastella sormia tarpeen mukaan.

Kirjaimet on tehty pötkylöistä muotoilemalla ja sitten vähän litistelty ja taas vähän muotoiltu jne. Suolataikina-askartelu voi olla myös hauskaa lasten kanssa yhdessäoloa. Tällaista muovailuhupia voin suositella kaikenikäisille (viittaan Tiitsan kommenttiin).

Nämä työt paistettiin n. 100 asteessa. Aikaa meni kolmisen tuntia. Paistaminen muuttaa väriä aikalailla. Paiston jälkeen töitä voi hioa esim. hiekkapaperilla. Työt voi maalata esim. vesiväreillä, askartelu- tai akryyliväreillä ja lakata askartelulakalla, joko nestemäisellä tai sprayllä. Nämä kirjaimet odottavat siis vielä viimeistelyään, ainakin hiomista ja lakkaamista.

Kirjain-idea syntyi ihastellessani tildailublogeja. Mieleen tuli lastenhuoneen aakkostaulu, jossa on pastellisävyisiä kirjaimia. Tein kokeeksi nämä muutamat kirjaimet ja mietin jatkoa. Ehkä nämä voisi liimata maalatulle laudanpätkälle tms.

Kiitos Nukke kivoista kommenteista! Oli oikein mieluisaa löytää niitä aikaisemmista kirjoituksista!! Ja tietysti kiitos muillekin jotka tänne Suolataikinaan kommentoitte. Se on tämän kirjoittelun ja höpinöitten suola!

Edit: lisätty huomioita ja korjattu yhtä sun toista Edit II: sitä samaa

Valokuvatorstain uusivuosi

2008-01-01T14:53:00.000+02:00

Päätin osallistua uudenvuoden kunniaksi Valokuvatorstain uudenvuoden päivän haasteeseen. Kokeilin kuvata raketteja kamerani ilotulitus-asetuksella. Suurin osa kuvista oli ihan mustia, eli ajoitus oli aina ennen tai jälkeen, mutta ilokseni sain muutamaan kuvaan ihan osumiakin.

Uudenvuoden raketit - onnea vuodelle 2008!

1.1. 2008 aamupäivällä lähdin pirteänä lenkille kameran kanssa. Ajattelin ikuistaa kantaaottavasti ihmisten sotkemat puistot ja kadut. Jonkun verran sotkua oli, mutta ihmetyksekseni suurin osa rakettiroskasta oli siisteissä pinoissa roskapönttöjen vierustoilla. Osuin keskelle monivuotista perinnettä alueellamme - uudenvuodenpäivän roskienkeruutalkoita, joista siis kuulin tänään ensimmäistä kertaa. Mukana oli kaikenikäisiä ihmisiä muovikasseineen, joillakin jopa roskienkeruupihdit. Hävetti vain räpsiä kuvia ja haahuilla "toimettomana" ilman asiaankuuluvia keruuvälineitä. Mutta ihanaa että ihmiset lähtevät liikkeelle siivoamaan muiden sotkuja näin suurin joukoin. Mukana myös teinejä! Kiitos ihanat ihmiset kun siivoatte ympäristöämme! Halaus ja rutistus teille!

Raketit järjestyksessä.

Raketit järjestyksessä II.

Tähti on sammunut.

Uusivuosi

2007-12-31T17:14:00.000+02:00

Tänään uudenvuoden aattona oli kauniin utuista. En muista milloin olisi ollut näin lämmintä ja sateetonta. Napsin lenkillä muutaman kuvan muistoksi ihmeellisestä uudenvuoden säästä.

Meillä uusivuosi vaihtuu rauhallisesti kotona löhöillen, paitsi että mies saa käydä pamauttamassa muutamat pommit lapsille. Pienin tosin jää kotiin äitin kanssa. Toivon kaikille rauhallista vuodenvaihdetta!

Ihania kirjoja

2007-12-27T23:29:00.000+02:00

Sain joululahjaksi kolme ihanaa käsityökirjaa. Olen näköjään ehtinyt profiloitua vuoden aikana jonkinlaiseksi käsityöihmiseksi. Hienoa!

Tilkkuja - Upeimmat tilkkupeitot. Otava 2004.

Tässä tilkkukirjassa on ihania peittoja. Kirjassa on myös ohjeita tilkkutöiden suunnitteluun, tarvittaviin välineisiin ja materiaaleihin.

Neulojan käsikirja. Otava 2005.

Vihdoinkin sain kunnon neuleoppaan! Ohjeet alkavat todella alkeista edeten erilaisiin palmikoihin ja kirjoneulekuvioihin.

Tässäkin kirjassa on kauniit kuvat ja ihanat värit. Kirjoneuleet houkuttelevat, toisaalta haluaisin opetella myös neulomaan palmikoita. Hmm. Siinäpä pulma kummasta aloittaisi...

Taito tehdä - ilo onnistua WSOY 2007.

Tässä kirjassa on ohjeita monenlaisiin tekniikoihin: paperimassaan, pajunpunontaan, virkkaukseen, neulontaan, kransseihin, serviettitekniikkaan, erilaisiin kirjontoihin ym.

Tässä esiteltyä silkkinauhakirjontaa olisi ihanaa kokeilla. Värjätyillä silkkinauhoilla kirjotaan kuvioita kankaalle. Oih kuinka kaunista...

Nyt täytyy äkkiä saada valmiiksi muutama aloitettu työ ja suunnata sen jälkeen keula kohti uutta tuntematonta...

Uusi ulkoasu

2007-12-27T09:22:00.000+02:00

Blogin joululook on vaihtunut uudenvuoden lookiin. Huomatkaa äärimmäisen tärkeä laskuri alalaidassa ; )

Joulu oli ihana, arki alkoi taas ja lankakaupatkin ovat taas auki.

Sain ihania lahjoja, mm. kirjoja. Tulen esittelemään joitakin täällä piakkoin, heti kun pääsen tästä omalle koneelleni...

Kookoskakut

2007-12-22T23:38:00.000+02:00

Leivoin tänään kookoskakkuja. Jotain tämäntapaisia olen leiponut viimeksi lapsena. Näissä on mukana kaakaojauhetta. Saapa nähdä riittääkö näitä aatoksi. Hyviä nimittäin ovat. Ohje on helppo, ja olen kopioinut sen käsin teiniaikojeni keittokirjaan jostain pikkuleipäkirjasta.

Suklaakookosnokareet:

2 munaa ja 2,5 dl sokeria vatkataan vaahdoksi, lisätään 50 g sulatettua suklaata, 1 tl vaniljasokeria ja 5,5 dl kookoshiutaleita. Paistetaan 175 asteessa noin 12 minuuttia.

Tässä kuvan versiossa käytin sulatetun suklaan tilalla kaakaojauhetta, jota ripottelin reilusti taikinaan. Taikinasta nostellaan kahdella lusikalla nokareita pellille. Minä tein aika isoja kahdella ruokalusikalla. Paistoajasta en osaa sanoa, kyttäsin uunia silmä kovana ja otin pellin ulos heti kun pinta alkoi saada väriä, mutta taikina vielä vähän kosteaa. Nokareet ovat kuumana helposti särkyviä.

Tänä jouluna ajattelin leipoa ainakin vielä hedelmäkakkua. Hedelmäkakku on aina ollut joulukakkusuosikkini. Kunnon hedelmäkakussa on paljon erilaisia hedelmiä ja pähkinää, ja se on sopivan kosteaa. En ole leiponut sitäkään pitkään aikaan. On kyllä hankittava myös panettone. En ole vielä kokeillut leipoa sitä itse. Tässä yksi ohje. Ja tässä helpompi. Suomalaisiakin ohjeita löytyy, lieköhän joku testannut?

Siitähän sitä joulutunnelmaa jo syntyikin. Lisäksi nautiskelen joulukukista, joista suosikkini on joulutähti, erityisesti valkoinen. Lähikaupasta löysinkin oikein komean monihaaraisen. Onko joku hankkinut ei niin suomalaiseen perinteeseen kuuluvaa jouluruusua? Mikä on sinun lempijoulukukkasi?

Pilkistyksiä

2007-12-20T02:33:00.000+02:00

Arvatkaa mikä tämä on? Unohdin kertoa näistä aikaisemmin. Ihmettelinkin olenko todella ollut lähes toimeton käsityön saralla viime viikot. Ohje tämmöiseen löytyy täältä. Kyseessä on tyynynpäällinen. Tarkemmin sanottuna Vintage-tyynynpäällinen. Kannattaa katsoa linkki ja mennä pdf-tiedostoon, siellä on kauniita kuvia ja kerrankin erittäin selkeä ohje sekä sanoin (englanniksi) että kuvin. Etupuoli tällaisesta koristetyynynpäällisestä valmistui muutamassa tunnissa. Pidän tästä ohjeesta todella paljon.

Tässä on samalla ohjeella erivärimaailma. Päälliset ovat siis vielä kesken, sisustyynyt pitäisi ostaa ja takakappaleet virkata. En vain vielä päässyt yksimielisyyteen itseni kanssa minkälaisilla silmukoilla takakappaleen teen. Tällaisia virkatessa tulee jotenkin mummomainen olo, mitä se sitten onkaan. Kaappikello raksuttaa ja alkaa tehdä mieli kahvia kermalla ja sokerilla tarjoiltuna pienistä ruusukahvikupeista... Pitäisi varmaan katsoa huutonettiin josko joku myisi kiikkustuolia.

Tämän mohairspektaakkelin nimi on Ylpeys ja ennakkoluulo. Se on vielä huippusalainen juttu joka ehkä joskus vielä selviää tarkemmin. Sanottakoon vielä, että tämäkin on ihana. Todella ihana, ja kaiken lisäksi ihan omakeksimä.

Lopputekstit ovatkin pelkkää höpinää ja löpinää. Olen tehnyt jonkinverran blogitutkimuksia. Huomasin että blogini on epämuodikas. Pitäisiköhän alkaa seurata enemmän muiden blogeja. Tietyillä ulkoasun värivalinnoilla on kieltämättä puolensa. Mutta minusta on hauskaa vaihdella blogin ulkoasua sillointällöin. Ja minulla ei ole yhtäkään maatuskaa. Moderni nykyajan maatuskanukke on todella sievä versio lapsuusajan neuvostotuliaisista, jotka oli maalattu pahanhajuisilla maaleilla, väreinä taisi olla joku neonkeltainen ja punainen tms. Nyt näin kuvia vaaleanpunaisista ja sinisistä ja joulupukeista jotka siis olivat maatuskoita.

Harkitsen myös lapsuusmuistomeemiin osallistumista. En ole vielä kertaakaan osallistunut yhteenkään. Voi sentään. Olen unohtanut vastata Elsan todella kauan sitten lähettämään haasteeseen kertoa oliko se nyt viisi vai kuusi kummallista asiaa itsestään. Kyllä minusta meemit ovat ihan kivoja. Monesti vain huomaan, että ajattelen asioista hyvin samalla tavalla kuin muutkin. Juu en olekaan ainutlaatuinen lumihiutale, ideani eivät olekaan omiani jne. Esimerkiksi luulin keksineeni loistoidean uudelleenkoristella ja -maalata puunvärinen tavis-joulukynttelikkö. Mielessä oli jotkut kivat lasihelmet ja rautalanka ja kirkkaat värit. Ihmeekseni sellainen löytyi Salanimen blogissa. Toivottavasti ehdin vielä toteuttaa kynttelikköjutun, sillä haluaisin todellakin nähdä miten tämä minun ideani toimii käytännössä.

Olen löytänyt ihania blogeja, enkä malttaisi mennä nukkumaan, piristyn vaan entisestään, kun ideat alkavat pyöriä päässä. Laitan kyllä listaa blogeista, kunhan vaan ensin nukun vähäsen.

Käsityökysely

2007-12-16T00:36:00.000+02:00

Suolaajan joulukiireet tai paremminkin vauvakiireet aiheuttavat katkoksia päivityksissä. Tarkoitus oli esitellä isot kasat monenlaisia ihania käsitöitä ja askarteluja lähes päivittäin. Yhtä salaista juttua olen virkannut, muuta en ole ehtinyt. Joulukortit postitin viimetipassa. Pikkuisen pipareita on leivottu, mutta ne syötiin ennen kuin ehtivät edes kuvaan. Laiha lohtu tulee tässä, eli kuva muoteista. Ihanat kameli ja norsu, viime joulun Indiskan alennusmyynnistä. Eli nyt onkin hyvä aika tutustua linkkilistaani. Blogilistani on aika pieni, joten laitelkaa blogienne linkkejä kommenttiosioon. (ja näyttäisihän se hienolta, jos olisi paljon kommentteja, hih)

Ja sitten vielä yksi juttu: olisi hauskaa lukea kouluaikojen käsityömuistelujanne ja siitä, mikä on suhteesi käsitöihin nykyään.

Itselleni eniten tuskaa tuotti pyyheliinapitsin virkkaaminen. Tästä olenkin useaan otteeseen jo maininnut. Vaaleanpunainen ohut puuvillalanka oli hionnut käsissä aivan harmaaksi. Jostain syystä silmukoita oli vaikea hahmottaa, en jotenkin käsittänyt virkkaamisen ideaa, sitä, miten virkkauspinta syntyy. Neulominen oli myös työlästä. Kun piti valita neuletyö, valitsin pienimmän mahdollisen, eli vauvansukat. Sain valmiiksi yhden. Ompelusta suoriuduin ihan kohtalaisesti, vaikka ompelinkin koneella peukalooni ja kaavojen piirtäminen ja leikkaaminen oli ehkä maailman tylsintä. Ihaninta käsitöissä oli hypistellä kankaita ja lankoja. Muistan vieläkin käsityövaraston kaappien tuoksun...

Nyt olen harrastanut käsitöitä noin vuoden. Bloginikin täytti vuoden tässä joulukuussa. On mielenkiintoista selailla blogista omia polkujaan kaikenmaailman näperrysten parissa. Tähän mennessä olen kokeillut ainakin suolataikinaa, virkkausta, neulomista, pajunpunontaa ja kranssien tekoa. Niin, ainoa "käsityö", jota olen aina osannut kohtuullisen hyvin, on leipominen. Jostain syystä sitä osastoa on melko vähän täällä esillä. Ehkä olen halunnut rajata aiheita, mistä tietenkin välillä lipsun, tai sitten en vain välitä erikoisemmin tarttua kameraan rasvaisilla sormilla... Ihailen kauniita leivontablogeja, sillä ruuan kuvaaminen ei ole helppoa. On vaikeaa saada ruoka näyttämään herkulliselta myös kuvassa, ja toisaalta ehtiä kuvaamaan ruoka ennenkuin se on kadonnut parempiin suihin.

Joulutorttuja

2007-12-07T21:34:00.000+02:00

Tänä vuonna innostuin kokeilemaan kukanmuotoisia torttuja. Valmistaikinapaketin takana on ohje näiden tekemiseen. Olen hajamielisesti vilkuillut ohjetta useana vuotena ja ajatellut taittelutehtävän olevan liian monimutkainen. Ohje onkin oikeasti ihan helppo, ja nämä eivät kärtsää uunissa yhtä helposti kuin tähtitortut. Päätin muutenkin tehdä jotain todella radikaalia ja täytin osan tortuista vadelmahillolla. Hyviä tuli.

Vihreä Simpukkapipo

2007-12-07T19:49:00.000+02:00

Vihreä Simpukkapipo on virkattu Sandnesin Alfasta. Edellinen alfapipo meni purkuun ja tällainen on uusi yritys. Aikaisemmin esittelemäni musta riikinkukkopipo onkin muuten simpukkapipo. Sepustelin ihan puutaheinää, eli kyseessä oli simpukkamalli eikä riikinkukonsilmä, kuten väitin. Mutta olkoon se musta pipo silti Riikinkukkopipo ja tämä Simpukkapipo. Tämä malli on oma keksimä, mutta kuvio on Virkkaajan käsikirjasta. Tämä on hirmuisen paksu ja lämmin pipo. Kunnon mummomalli taas.

edit:muokkasin kuvaa nätimmäksi

Tulppaanitaulu suolataikinasta

2007-12-06T11:36:00.000+02:00

Löysin kätköistäni viimejouluisen taulun, jota en aikaisemmin ole julkaissutkaan. Jouduin poistamaan aiemmin julkaisemani joulukollaasin , sillä liikkuvat kuvat hidastivat sivujen latautumista ihan liikaa. Ehkä yhdet leijailevat lumihiutaleet riittävät luomaan riittävän joulutunnelman :)

Tulppaanitaulu on maalattu akryyliväreillä ja lakattu.

Villasydämiä

2007-12-05T01:00:00.000+02:00

Villalankaakin voi näköjään huovuttaa neulalla. Tummanvihreä Highlander ainakin pysyy hyvin (isossa sydämessä oleva koukero). Näihin tulee vielä nauhat. Mikäli ehdin kauppaan ostamaan jotain kaunista joulunauhaa, laitan sellaista. Muussa tapauksessa tyydyn johonkin villalankaviritykseen.

Sweet Pea Shawl- virkattu hartiahuivi

2007-12-04T20:31:00.000+02:00

Hartiahuivi syntyi Sweet Pea Shawl-ohjeella Happy Hooker-virkkauskirjasta. Lanka on Sublimen Kid mohairia. Koukun koko oli 6mm ilmavan lopputuloksen aikaansaamiseksi. Englanninkielisestä ohjeesta sai selvää, jippii!

Tässä on neulottu oranssia kaulaliinaa. Kenelle, en vielä tiedä. Itselleni kyllä himoitsen tällaista tarpeeksi leveää ja pitkää lämmikettä.

Joulukorttiaskartelua

2007-12-04T20:00:00.000+02:00

Joulukorttitalkoissa syntyivät nämäkin kortit. Harvoin tulee tehtyä paperiaskarteluja. Kerrankin ajattelin repäistä, ja menin oikein ostoslistan kanssa Tiimariin. Mukaan tarttui erilaisia paperiarkkeja, sydänrei'ittäjä, pieniä koristeita, kuten lumikiteitä, enkeleitä sun muuta tuikitarpeellista. Erityisesti ihastuin käsintehtyyn mulperipaperiin, johon tulee ihanan pehmeä reuna repimällä. Kun into on kova, tulee helposti hutaistua, eli jos oikein haluaisi olla tyytyväinen tulokseen, kannattaisi käyttää jonkinlaista kulmaviivainta ja paperiveistä tms. No nyt lopputulos on iloisesti sinnepäin. Perfektionisteille varoitus: seuraavat kortit ovat käsivaralla leikattu tylsillä oranssipäisillä keittiösaksilla ilman omantunnon tuskia...

Huopasydänjoulukortit

2007-12-04T19:23:00.000+02:00

Ei ole koskaan niin kiire, etteikö ehtisi neulahuovuttaa muutaman sydämen joulukorttiin:) Loppuaika onkin mennyt ihastellessa uutta pientä perheenjäsentä, eli sori kaikille jotka olette odotelleet päivityksiä.

Pidimme ystävien kanssa joulukorttitalkoot, ja mukavasti syntyikin kasa kortteja. Askartelu sujui hauskasti joulutorttuja ja muita herkkuja syödessä ja glögiä siemaillen. Ja tietysti antoisien keskustelujen merkeissä hyvien ystävien seurassa.

Marraskuun kranssi

2007-11-04T14:49:00.000+02:00

Viimetalvesta olen oppinut, että kuusenhavut eivät sovi sisälle ainakaan pitkäksi aikaa, sillä ne varisevat niin mahdottomasti. Ongelman voi ratkaista hankkimalla Tiimarista ihanan muovisen havukranssin. Tuoksuu takuuvarmasti muovilta, eli ei voi erehtyä. Eikä varise. Lisänä tietysti käpyjä sekä tällä kertaa oikeita koristeomenoita. Keltaiset ruusukkeet on taivuteltu vaahteranlehdistä. Loppusilaus on tehty Tiimarin kultasprayllä.

Hallatar oli laittanut palan metsää parvekkeelle. Ihastuin ajatukseen, ja tuumasta toimeen sain kuin sainkin itsellenikin niitä metsänpalasia, eli sammalta, männynoksia ja muuta kivaa ison kassillisen. Tämän hienon lahjan sain eräältä tutulta...Kiitos:) Katsotaan millaisen asetelman saan aikaiseksi. Sitten varmaan ilmestyy kuvakin tänne. Lisäksi olen neulahuovuttanut lisää joulukoristeita. Niistä on tarkoitus laittaa kuvat sitten, kun koko setti on valmis. Ja vähän jotain salaista muutakin neulahuovutusideaa on vireillä... Olen myös neulonut lapsen hupparia lisää, ja virkannut yhden pienen vaaleanpunaisen mohairhuivin. Katsotaan missä tahdissa ja minkälaisia kuvia tänne saadaan.

Laajensin palmikkovirkkaushakuani englanninkieliseksi, sillä suomenkieliset sivut eivät tuottaneet tulosta. (Kaikki tiet vievät Suolataikinaan :) Eli kannattaa kokeilla hakua cable crochet tai aran crochet tai jotain sinnepäin, jos virkatut palmikot kiinnostavat.

Riikinkukkopipo

2007-11-04T14:34:00.000+02:00

Näin viimetalvena kauniin turkoosin pipon, joka oli jonkinlaista simpukkakuviota. Ajattelin, että sellaisen tekeminen on varmaan vaikeaa, mutta kuvio ei vain jättänyt rauhaan. Virkkaajan käsikirjassa oli ohje riikinkukonsilmä-nimiseen kuvioon, joten päätin yrittää sitä pipoon. Tuntui helpoimmalta aloittaa alhaalta ylöspäin, jotta kuvion saa heti kokonaisena ja oikeinpäin. Ensimmäinen kerros on pylväitä, ja sitten alkaa simpukkakuvio. Tämä pipo valmistui illassa, kuvion virkkaaminen on todella joutuisaa, sillä yksi kerros on niin korkea. Lanka on Jaegerin Extra Fine Merino chunky, jota kului vajaa 100g. Koukku 6mm. Tähän pipoon olen tyytyväinen, halusin sellaisen pipon, jonka voi laittaa silloin kun ei halua olla kovin näkyvä, mutta silti pipossa on joku juju, tässä tapauksessa kuvio.

edit: nätimpi kuva

Virkatun palmikon ohje

2007-10-21T22:28:00.000+02:00

Vaaleanpunainen palmikkopipo Dropsin Alpacasta on ihan kuin jotain hattaraa tai vaahtokarkkia. Lapsille tai niille joiden sisällä asuu prinsessa. Työ oli erityistä luksusta, koska käytin ebenpuista koukkuani, kokoa 3,5mm. Pehmeästä olemuksestaan huolimatta alpakkalanka pisteli ja kutitti lapsen herkkää päätä, ja vähän kutitti myös omiakin ranteita, eli voi olla että lanka aiheuttaa herkille allergiaoireita.

Tässä on lähikuva neljän pylvään palmikoista ja välissä pylväitä, jotka on virkattu siten, että edellisestä silmukasta otetaan lanka koukulle, muttei tehdä silmukkaa valmiiksi, vaan tehdään seuraava silmukka normaalisti. Koukulla on neljä lankaa, koukku viedään kolmen läpi , langan kierto ja pylväs tehdään valmiiksi. Nämä täytesilmukat, jotka ovat kolmion muotoisia ja joita Virkkaajan käsikirjassa kutsutaan haamusilmukoiksi (s.69) auttavat, että ei synny kovin suuria reikiä. Keksin käyttää näitä paksunnettuja pylväitä vasta pipon puolivälissä, joten eron tavallisen pylvään ja näiden paksujen pylväiden välillä voi hyvin huomata. Pipon voi tehdä myös käyttämällä tavallisia pylväitä palmikoiden välillä, mutta reiät ovat silloin suurempia.

Tässä on ohjekuva neljän pylvään palmikosta. Kuvassa on ensimmäisellä kerroksella tavallisia pylväitä. Seuraavalla kerroksella on kohopylväitä, jotka koukataan alemman pylvään varresta. Kolmas kerros on kaksoiskohopylväitä, joiden virkkausjärjestys on merkitty numeroin. (Tarkemmin vielä: kyseessä on kohopylväs eteen (KopE) ja kaksoiskohopylväs eteen (2KopE), näitä voi opiskella Pauline Turnerin Virkkaajan käsikirjasta s.68-74) Kerroksia 2 ja 3 toistetaan vuorotellen.

Tässä kohopylvään (eteen) virkkaus. Varsinaista tarkkaa ohjetta piposta en ainakaan vielä laita, sillä tässä pipomallissa on tuotekehittely kesken :) Lisäksi silmukantarkan ohjeen laatiminen on ihan hirveän hidasta, koska virkatessa seuraan työn muotoa ja saatan tehdä levennyksen tai kavennuksen siellä täällä jne. Jos osaa virkata pipon päälaelta alkaen, eli tehdä levennyksiä ja kohosilmukoita, onnistuu tämäntyyppisen pipon virkkaaminenkin. Ensimmäiset kerrokset tehdään tavallisia pylväitä, sitten mukaan otetaan myös kohopylväitä, ja palmikoita aletaan tehdä, kun alkaa olla sopiva määrä silmukoita kasassa.

Olisi mukavaa saada linkki, jos olet virkannut palmikoita. Olisi hauskaa nähdä minkälaisia palmikoita virkkaamalla voi tehdä. Lisäksi jos haluat sanoa jotain tarkentavaa tai korjata niin erittäin mielellään laita kommenttia!

Näistä on käytetty jo Alpacaa, katsotaan mitä seuraavaksi kokeillaan... (Pakkohan se on kokeilla, että tietää minkälaista mikäkin lanka on.) Näköjään vihreän jälkeen tulee vaaleanpunainen. Aina niin ihana vaaleanpunainen!

Virkattuja palmikkopipoja

2007-10-16T18:46:00.000+02:00

Tarkoitus oli neuloa vihreä palmikkopipo. Kuitenkin päädyin virkkaamaan palmikot. Tähän Jaegerin Baby Merinosta virkattuun pipoon käytin koukkua nro 4. Malli on itse keksitty. Palmikoita opiskelin Virkkaajan käsikirjasta. Erityisen ylpeänä esittelen pipon yläosaa, joka alkaa pienillä palmikoilla, jotka levenevät isommiksi palmikoiksi alaspäin.

Hattu sopii päähän oikein mainiosti. Väri on ihana. Ja lankalaatu mukavaa käyttää. Ei kutita.

Tässä Vihreä Pipo numero 2. Tämän virkkasin ensiksi. Lanka on paksua Sandnesin Alfaa. Käytin muistaakseni kuutosen koukkua. Jostain syystä 100 g lankaa hävisi tähän pipoon ihan yllättäen. Toisin kuin ylempään pipoon johon villaa meni reippaasti alle 100 g. Tästä piposta tulee ihan mieleen merikarhu.

Palmikoiden virkkaaminen on kivaa!

Pikkumatto

2007-10-16T18:27:00.000+02:00

Järjestelin vähän varastojani ja "löysin" kaapin perukoilta toissakesäisiä matonkuteita vielä ison kassillisen. Ei ihme, että olin repinyt juuri nämä lakanat, ainoat jotka raaskin repiä. (Tai ne olisivat kyllä muuten lentäneet autuaammille asuinsijoille.) Tässä siivousvimmassa olin vähällä heittää vaivoin repimäni kuteetkin jo pois, kunnes maltoin istua aloilleni ja ottaa taas koukun numero kaksitoista esille. Virkkaustekniikkani on ilmiselvästi kehittynyt. Koukku pysyi ehjänä. Ihan kivannäköistä pintaa tulee mattoon virkkaamalla. Ja pakko myöntää, että aloin katsella lakanavarastojani sillä silmällä, eli vähän kyllä houkutti repiä ihanat tummanvihreät lakanat mattotarpeiksi. Mutta pysyin lujana ja sain tämän kompromissiväriyhdistelmämaton valmiiksi. Nyt se komeilee vessan lattialla. Virkatut matot ovat todella liukkaita, joten pitää laittaa kumiverkko alle.

Isoäidin peitto

2007-10-09T08:54:00.000+02:00

Isoäidinneliöistä virkattu peitto tuli valmiiksi. Ruutuja on yhteensä 4x8 eli 32. Pitkä muoto peitolle tuli siitä syystä, että ajattelin laittaa sen seinävaatteeksi. Molempiin päätyihin pitäisi pujottaa kepit, jotta vaate pysyy suorassa. Tässä lattialla kuvattuna peitto näyttää vinolta, todellisuudessa neliöt ovat sotilaallisen suorissa riveissä.

Mielenkiintoista vertailla minkälaiset väriyhdistelmät näyttävät parhailta. Oma suosikkini on neljännellä rivillä ylhäältä, toinen neliö vasemmalta. Siinä värit vaihtuvat kauniisti asteittain. Neliöitä voisi ryhmitellä monin eri tavoin. En alkanut vaivaamaan päätäni kummemmalla logiikalla, vaan ryhmittelin neliöt naisen logiikalla eli fiilispohjalta.

Laitoin peittoon kaikki virkkaamani neliöt. Mustat reunat tasoittavat tätä ihanaa värien sinfoniaa. Joihinkin neliöihin tuli niin mukavat värit, että voisin tehdä pelkästään niillä yhden peiton. Mutta juuri niitä ihanimpia lankoja oli vain tosi vähän enää jäljellä.

Tekisinkö vastaavanlaista virkkaustyötä uudestaan? Jos tekisin, niin valitsisin värit vartavasten, eli kaikenlaiset jämälankatyöt aiheuttavat liikaa kompromisseja värien ja materiaalien suhteen. Tässä työssä huomasi hyvin myös erilaisten villalankojen eron. Musta lanka on 7-Veljestä ja sitä oli helppo ja mukava virkata. Tosin pidän enemmän pehmeästä villalangasta. Tällä hetkellä suosikkilankani on Linie Tessa, jota saa Vihreä Vyyhdistä. Mainostan nyt tässä, koska hyvästä ja kauniista langasta tulee iloiseksi. Ja Hakaniemen hallin yläkerta on kiva paikka käydä ihan vain katselemassa, vaikkei aikoisi ostaa mitään... Inhokkilankaa tässä työssä on vihreä Aino, joka on sellaista höttöistä ja omituista yhden säikeen lankaa, joka aukeaa ja temppuilee kaikin tavoin. Ainosta saa kyllä kaunista pintaa, mutta minulle lanka aiheutti vain harmaita hiuksia. Mitähän loppukerästä tekisin, sysään sen aina jonnekin perimmäiseksi, ettei sitä tarvitsisi käyttää. Siitä saisi ainakin öö vihreitä lampaita tai vihreää tukkaa jollekin ötökälle. Pitäisi keksiä jotain ihan uutta virkattavaa ja yhdistää vihreä Aino petrol-Teddyn kanssa. Mutta ei Ainoa isoäidinneliöihin, sanon minä.

Ihan pian en ehkä innostu virkkaamaan neliöitä. Olisi kyllä kiva kokeilla jotain toista mallia, esim. niiltä amerikkalaisilta neliösivuilta, joita taannoin esittelin. Juuri nyt työn alla on saada valmiiksi vapaavirkattu peitto, sekä ilmeisesti kassi kahta aivolohkoa muistuttavista paloista.

Villatakki nappia vaille

2007-10-05T08:55:00.000+02:00

Kuvasta voi tunnistaa villatakin. Tämä tuli valmiiksi kaksi päivää sitten. Katsotaan millainen nappi löytyy. Tarvitsisin mallin joka ei ole raskaana ja on nainen. Ja aina kun olen kuvaamassa, on joko aamu tai yö, eikä tietenkään juuri sillloin satu olemaan ketään kylässä. Miehen päällä taas naisen vaatteet näyttävät no, jotenkin miehekkäiltä, esim kun kokeilin ponchoa miehelle, hän totesi näyttävänsä huuliharppukostajalta. Tätä villatakkia en edes yrittänyt. Ja taas jättimasun päällä takin "idea" vähän katoaa. Olkoonkin että tämä malli on lyhyt ja kieltämättä asettuu sopivasti jättiläiskurpitsaa muistuttavan mahan yläpuolelle.

Tämä on siis ensimmäinen neulomani villatakki. Olin yllättynyt kappaleiden yhdistämisen tuskallisuudesta. Etsin Käspaikasta ohjeita kappaleiden yhdistämiseen. Tapoja on hirveästi. Päädyin virkkaamiseen, koska se vaikutti helpoimmalta. Ja saumoista tulikin ihan siistit.

Seuraavaksi suunnitelmissa on vihreä palmikkopipo. Ja neuloen taas. Täytyy käydä ostamassa sukkapuikot kokoa 7. Langathan on jo valmiina. Vihreää Alfaa. Taas uusi lanka. Ainakin vaikuttaa mukavan villaiselta :)

Virtuaalihalaus virtuaalikässänopelle

2007-10-01T14:32:00.000+02:00

Löysin aamulla personal trainerin Käspaikasta. Ihana rauhallinen ääni kertoo videolla kuinka lisäyksiä tehdään. Tämä oli juuri sitä mitä tarvitsin eli rautalangasta väännettynä kuinka eri tavoilla voidaan lisätä silmukoita työhön. Kiitos kiitos kiitos!!! Hienoa!!! Näyttää siltä, että toinen etukappale valmistuu kohta.

Free your mind - Virkkaajan sisäinen maailma - vapaavirkkausta

2007-09-30T23:27:00.000+02:00

Sinnepä sujahti petrol-Teddyn jämät muun tuskan ohella. Jos jollakulla on traumoja ala-asteen pannulapuista, niin tämä terapia voi auttaa. (Omat traumani koskevat lähinnä pyyheliinan reunapitsiä, josta sain armahduksen, eli minun ei tarvinnut virkata pitsi kuin toiseen reunaan.)

Valitse väri ja malli ja virkkaa kuten haluat. Tässä menee hermot korkeintaan siihen, että hurahdettuaan haluaa juuri ne oikeat sävyt ja materiaalit, eli en suosittele tätäkään heikkohermoisille. Tai sellaiselle joka kärsii liian tarkasta värisilmästä.

Aikoinaan ihailin ihmisiä, joilla oli mielestäni ns. hyvä värisilmä. Tällaiset ihmiset esim. pukeutuvat tyylikkäästi siten, että kaikki vaatteet ja asusteet sointuvat kauniisti yhteen. He osaavat valita oikeansävyiset lahjapaperin ja narun sekä kortin, puhumattakaan kodista, jossa he asuvat: huonekalut, matot, verhot ja seinän sävytys kaikki harmoniassa. Ihailuni tällaista kauneudentajua kohtaan kaihersi mieltäni siinä määrin, että aloin katsella ympärilleni sillä silmällä, katsella värejä tarkemmin ja muodostaa omia mielipiteitäni mikä sopii yhteen ja mikä ei. Mitä enemmän aloin värisilmälihastani treenata, sitä mukaa myös ongelmat kasvoivat. Aloin huomata epätäydellisiä väriyhdistelmiä lähiympäristössäni vähän joka puolella, enkä vähiten omassa kodissani. Sisustuslehtien kuvat alkoivat houkuttaa, ja aloin unelmoida täydellisistä väriyhdistelmistä vaatteissani ja kodissani ja kaikessa muussakin.

Tällaiseen tavoitteluun voisi käyttää hirveät määrät aikaa ja energiaa ja ennen kaikkea rahaa. Jossain vaiheessa, ihan hyvässä vaiheessa oikeastaan, en ollut vielä mennyt liian pitkälle tässä, päätin, että nyt riittää. En voi saavuttaa täydellistä kotia tai vaatevarastoa jne. Ja kaiken lisäksi värimakuni vaihtelee mielialan mukaan...

Tarvittaisiin useita eri koteja ja vaatevarastoja, jotta voisi olla mahdollisimman tyytyväinen: lämpimät maustesävyt-koti, kirkkaat turkoosit ja meksiko/kuubalaissävytteiset boheemit herkkuvärit-koti tummilla veistetyillä hedelmäpuuhuonekaluilla, itämainen liila-pinkki silkkitunnelma-koti, heleät kesäiset pastellit puuvillassa ja valkoista patinoitua -koti, mustavalkoinen trendikoti, antiikkihuonekalut ja runsas täyteläinen värimaailma itämaisilla matoilla-koti sekä täysin valkoinen merenrannalla sijaitseva koti tasapainottamaan värikylläisyyttä jne. vain muutamia mainitakseni.

Asiaa ei auta, että nykyään joka puolelta syydetään sisustusvinkkejä ja luodaan ihmisille jatkuva tarve sisustaa kotiaan uudestaan ja uudestaan aina herkullisemmin ja herkullisemmin. Seinätkin pitäisi sävyttää tyyliin sopiviksi ja loppusilata sabloona-maalauksella eli maalata jokin suuri kuvio tai pinta jollakin sopivalla sävyllä. Juuri kun olet saanut kotiisi himoitsemasi tumman mangopuisen ruokailuryhmän ja hankkinut tyyliin sopivat itämaiset samettiverhot ja sohvat, alkaakin yököttää ja huomaat että uusimmassa sisustuslehdessä lääkkeeksi tarjoillaan ihanan mustavalkoista värimaailmaa. "Pakko saada", ajattelet, ja myyt huutonetissä kaiken vanhan pois, ja alat miettiä minkälainen sabloonakuvio eteiseen seuraavaksi laitettaisiin...

Kauhea vaiva sisustaa, ja koko ajan oikeastaan on tyytymätön. Väreistä voi kai saada jonkinlaisen yliannoksen. Toisaalta taas on näivettävää, jos ympäristö on pelkästään beessi. Mielestäni yksi ratkaisu ongelmaan on antaa värisilmän surkastua ja olla välittämättä tyyleistä ja trendeistä (niihin kyllästyy) ja antaa olla. Tai hakea värinautintonsa muualta kuin oman kodin sisustuksesta, esim. vaikka ihastelemalla ilmaiseksi syksyn lehtiä tai perinneryijyä museossa tai kaupan hedelmäosastoa (tai lankaosastoa, mutta tämä on jo vaarallista). Syksyn luonnon värikylläisyydestä tarpeekseen saatuaan tuleekin talvi, joka ainakin Helsingissä on enimmäkseen harmaa. (Vähänks trendikäst, voitteks kuvitella!)

"Oletko kyllästynyt perinteisiin vauvan peittoihin? Nyt voit antaa kullannupullesi ainutlaatuisen elämyksen yksilöllisen käsityön muodossa." Tässä työssä ilahduttavat eniten värit, eivät niinkään materiaalit. Kyseessä on vauvanpeitto, kesken, mutta voiton puolella jo.

"Tässä on menty jo todella henkilökohtaiselle tasolle. (Mietin, voiko netissä julkaistakaan näin yksityisyyteen meneviä asioita.) Kyseessä siis kaksi aivolohkoa, oikea ja vasen, kuvattuna tekijän sisäisestä maailmasta käsin."

Jos esimerkiksi monimutkaiset neuleohjeet kuumentavat tunteita, voi tarttua koukkuun ja antaa tunteidensa purkautua kuviksi. Käsinkosketeltavaa ja hyödyllistä. Sopii myös kissa-allergikoille. (Kissojen silittäminen tunnetusti rentouttaa.)

Lankaa ja neulomisen vaikeutta

2007-09-30T22:14:00.000+02:00

Lankaostoksilla haaviin jäi kolmea eri laatua. Jo jonkin aikaa Modasta 5/2007 s.31 löytynyt Sirdarin neulemalli on houkuttanut. Ostin kokeeksi kaksi kerää Juniperia ja kokeilin virkata ja neuloa siitä, tulos oli niin hauska, että investoin seuraavaksi 600g. Kukaan ei voi syyttää huolimattomaksi lankojen ostajaksi, niin harkiten tämä ostos on tapahtunut. Niin no joo, olisin voinut tietysti kokeilla pestä tilkun ja tehdä muitakin tieteellisiä kokeita langalla, mutta hei joku raja. Tekokuituahan tuossa Juniperissa on vaikka kuinka, mutta ihan pakko sitä oli saada, koska väriyhdistelmä kertakaikkiaan vain on niin niin ihku-ihana. Tulin siis siihen tulokseen, että ko. langasta neulotaan.

Hehkutellaan nyt aikaansaannoksella sitten oikein kolmen kuvan verran. Yllä olevassa kuvassa tosi läheltä.

Sitten vähän kauempaa... Tämä vastaa mielestäni todellista jälkeä melko tarkasti, ainakin tässä minun koneeni näytöllä.

Ja sitten esittelen ylpeänä villatakin takakappaleen kokonaisuudessaan. Oih ja voih. Kaikki tapahtui niin nopeasti ja helposti, että olen vieläkin ihan hämmentynyt tästä neulesaavutuksesta.

Takaisin karuun arkitodellisuuteen: aloitin jo vasenta etukappaletta, ja taas törmäsin siihen, että en tajua neuleohjeita. (Tämä on suurin syy siihen, miksi en ole aikaisemmin neulonut.)Kappaleen neulominen aloitetaan kolmella silmukalla, ja sitten lisätään silmukoita niin, että helmasta tulee kivan viisto. En vain käsitä mikä on neuleen kerros. Onko se aina yksi rivi, vai koostuuko kerros kahdesta rivistä. En nimittäin osannut lisätä silmukkaa reunaan joka kerroksella, koska käsitin kerroksen yhdeksi riviksi.

Tarvitsisin personal trainerin tähän neulomiseen tai jonkin todella selkokielisen neuleoppaan joka lähtee aivan alkeellisimmista alkeista. Olen törmännyt neuleohjeissa sellaiseen mutkat suoriksi tyyliin, jossa alussa selitetään liiankin yksityiskohtaisesti jokin asia niin, että jopa minä olisin käsittänyt sen vähemmälläkin, mutta ohjeen edetessä mennäänkin kauhean nopeasti niin, että vain kokenut ja hyvän älyn omaava neuloja pääsee maaliin. Miten ihmeessä ihmiset ovat oppineet tuosta noin vain neulomaan suoraan ohjeista???

Ihan turhaan tässä nostelen verenpainetta, voinhan tietysti opiskella neuleperusteet myös netistä. Haluaisin vain mulle kaikki heti nyt (*kieriskelee ja potkiskelee lattialla ja takoo nyrkeillä*) ! Älkää kukaan lohduttako älkääkä neuvoko, haluan olla nyt yksin vähän aikaa kiitos. (Paitsi jos joku ihan välttämättä haluaisi kertoa minulle onko kerros sama kuin rivi...)

Kukkakaulaliina

2007-09-30T11:13:00.000+02:00

Tämä kaulaliina on virkattu pitkittäissuunnassa ja toiseen alareunaan on ommeltu iso kukka. Lanka on Cool Flammea, jossa on erikoisen kirkkaita sävyjä. Huivi on virkattu jo viime kevättalvella, en tiedä minkälaisia värejä tällä hetkellä langassa on saatavilla.

Vauvan virkattu nallehattu

2007-09-25T18:14:00.001+02:00

Keksin vihdoin mitä teen 50 g:sta vihreää merinovillaa. Kyseinen kerä on lojunut kirstussa viime keväästä lähtien. Lankaa jäi vieläkin jäljelle, hattu on todella pieni, noin vastasyntyneen kokoa.

Virkkasin koristeeksi nallen, mielessä oli jääkarhu, mutta en muistanut miltä jääkarhut näyttävät, joten olkoon tämä sitten nalle tai koira tai karhu, miten vain.

Korvaläpät virkkasin erikseen kolmioista, jotka virkkasin kiinni hatun reunaan. Loppuviimeistely on virkattu rapuvirkkauksella. Malli on itse keksitty. Koukku oli muistaakseni kokoa 3 ja kyseinen lanka ostettu Vihreä Vyyhdistä. En vain enää muista langan merkkiä, sillä pikku-apulainen repi vyötteen enkä ole sitä sen koommin löytänyt.

Pipoja

2007-09-23T16:36:00.001+02:00

Kohta saa jo laittaa lämmintä korville. Ainakin aamut ovat jo ihanan kirpeitä.

Tämä viherpipo on virkattu tummanvihreästä Highlanderista muutama päivä sitten.

Nintendo Super Mariosta sen erään tattipään lätsä? Viininpunaisesta Cool Flammesta virkkailtu joskus viime talvena.

Tässä petrolpipo vielä.

Petrolinvärinen Teddy-pipo

2007-09-07T14:48:00.000+02:00

Tällainen lämmike valmistui sukulaistytölle. Omassa päässäni pipoon ei jäänyt ihan noin paljon tyhjää. Sain vapaat kädet tehdä ihan minkälainen pipo hyvänsä. Edellinen pipo kyseiselle neidille oli mustavioletti kissamainen korvapipo, (jota en tullut kuvanneeksi,) nyt ajattelin tehdä vähän erilaisen. Novitan Teddy ei välttämättä aluksi oikein sytyttänyt, mutta tällaiseen rentoon pipoon lanka on mielestäni ihan ok. Pipo on virkattu kiinteillä silmukoilla, jotka on tehty edellisen kerroksen silmukan takareunaan. Virkkaaminen on aloitettu alhaalta, ja kärjessä en ole kaventanut kuin muutaman silmukan. Lopuksi poimin silmukat ja kiristin langan, joten tuloksena on vähän pussimainen pipo. Hauskan mummopipon saa, kun tästä kääntää reunan. Ihana päänmyötäinen pörröinen kasaripipo ;)

Risulintu on ahkerasti kommentoinut juttujani, kiitos hyvistä vinkeistä! Seuraavaksi ehkä uskaltaudun neulomaan lasten ponchoa, mutta tämä ei ole lupaus, alan vasta ihmetellä ohjetta... :)

Joulupaketti elokuussa

2007-08-20T19:38:00.000+02:00

Eräs henkilö innostui joulukyselystäni siinä määrin, että päätti ilahduttaa minua joulupaketilla. Sain färsaarelaista villalankaa ja ohjeen lasten huppariin. Mukana oli myös tarvittavat puikot.

Paketissa oli myös nämä ihanat joulupallot :)

Lisäksi sain ko. henkilön koukkukokoelman. Kiitos! Kunhan saan dekkaripinoa pienenemään, niin alan selvittämään lasten neulehupparin ohjeen arvoitusta.

Sininen pupu ja sydän

2007-08-01T17:44:00.000+02:00

Jotain sinistä piti tehdä, koska useimmiten valitsen mieluummin punaisen ja ruskean sävyjä. Innostuin kultapatinoimaan nämä, eli maalasin kuivahkolla siveltimellä kultamaalia haluttuihin kohtiin. Patinointi on minusta hieno myös terrakotan värisissä taikinatöissä, mutta niistä kuvia myöhemmin...

Paperikukkasydän

2007-08-01T17:28:00.000+02:00

Paperiaskarteluakin on nyt kokeiltu. Paperin muotoiluun tarvitaan näköjään aika näppäriä sormia, tuntui aika vaikealta saada pieniä kukan osia pysymään halutussa asennossa saatikka tunkea kuumaliimaa jonnekin terälehtien väliin. Kyllä sormet paloivat tässä hommassa. Tosiaskartelijoilla on varmaan sormenpäät melko karaistuneet kaikenlaiseen. Ei tunnu neulat eikä kuumaliimat. Ainakin minulla on kädet täynnä askartelun jälkeen kaikenlaisia pieniä haavoja, ja loppusilauksen tekee suola(taikina) haavoihin :)

Paperinarua on kierretty valmiin styroksisydämen ympärille. Narua kannattaisi kiertää tiheämmin kuin mitä kuvan sydämessä. Lopputulos ei ole kovin salonkikelpoinen, mutta ideasta saanee käsityksen. Kokemattoman käsissä kukkien vääntely oli todella hidasta ja melkein jopa hermotkin olivat koetteella, mutta harkinnassa on silti tehdä lopuistakin paperinaruista jotain. Täältä löytyy ohje kauniiseen paperikukka-asetelmaan, joka saa kyllä vielä odottaa...

Huopasydämet

2007-08-01T17:10:00.000+02:00

Ulkona on ihana auringonpaiste, joka tuo tähän "joulukuvaan" erikoisen tunnelman. Tässä on ensimmäiset neulahuovutukseni. Tökin huovutusneulalla huovutusvillaa styroksisydämiin. Tällainen huovutus oli ihan kivaa, voisin kokeilla toisenkin kerran, jos kaipaan jotain mekaanista iltapuhdetta, jossa ei tarvitse suunnitella mitään erikoisempaa. Eri asia on tietysti, jos villoja on erivärisiä, joista voi suunnitella kuvioita tai yrittäisi muotoilla jotain omakeksimää. Mutta hyvä, että on valmiita styroksipohjia yms saatavilla, onnistuu ainakin takuulla(?) ja samalla voi tuijottaa vaikkapa tietokoneen ruutua.

Minulle, joka en ole ennen huovuttanut mitään, oli yllätys millainen hirmutyökalu huovutusneula on. Pitkä ja terävä, ja alaosassa on vielä terävät väkäset. Muutaman kerran iskin sormeen, mutta kummasti opin tökkimään varovaisemmin. Ja jopa minä en unohda tätä neulaa lasten ulottuville.

Nyt on siis huovutuksenkin salaperäistä verhoa raotettu. Apua aloitukseen sain täältä.

Loppukesän kranssi

2007-07-29T23:05:00.001+02:00

Vanha pääsiäiskranssi tuunattiin uuteen uskoon. Aineksina käytin mitä kaapista löytyi: vanha ruusukimppu ja monenlaisia suolataikinakoristeita sekä vähän muovihelmiä. Vihdoin uskalsin käyttää liimapyssyä. Se on odottanut puoli vuotta kaapissa, ja nyt liimaisin jo kaikkea mahdollista. Mitähän keskellä yötä voisi alkaa liimaamaan...

Varastosta löytyy vielä jokunen pajukranssi, taikinakoristeita (maalaamattomia) ja käpyjä. Ja kaksi pakettia liimapyssyn panoksia, jeee. Jouluaskarteluako jo? Onko joku jo alkanut jouluaskartelut? Eräs ystäväni on jo ostanut kaikki joululahjat. Pitäisiköhän minunkin alkaa kerrankin ajoissa. Käpyhamstraus ainakin pitäisi jo aloittaa. Aion tarkkailla erikoisia käpyjä esim. puistoista.

Taikinapossu ja vähän muitakin

2007-07-19T14:29:00.000+02:00

Kaivoin kätköistäni vanhoja taikinahahmoja. Näitä voisi maalata joku päivä.

Kruunupäisiä hahmoja on kiva tehdä.

Nämä jäivät viime pääsiäisestä. (Meillä on kyllä parvekkeella vielä komea rairuohokin.)

Ja pakolliset sydämet. Niitä on aina.

Tämän tyyppistä tilattiin, poikkeuksena, että tekstin pitää ehdottomasti olla suomeksi. Mietin monenlaisia tekstejä, esim. "Rakastan keittiötäni" ei oikein sovi ja kaiken lisäksi tämä tulee n.60-vuotiaalle miehelle, joka on remontoinut keittiönsä. Onneksi tämä ei ole mikään vakava juttu. Edessä on vielä melkoinen maalauspiperrys...

Virkkaushommat tänään

2007-07-19T13:46:00.000+02:00

Taannoin aloitin tekemään kukkahuivia tällaisista pikkukukista. Jatkoin hommaa pitkästä aikaa. Mukailin vähän alkuperäistä ohjetta. Tällaisten yksinkertaisten kukkien virkkaaminen on minusta todella pitkäveteistä. Ajattelin silti tehdä huivin valmiiksi. Noin kolmasosa kukista vielä puuttuu.

Näissä neliöissä on kaksi kerrosta mustaa reunaa, ja olen melko tyytyväinen niiden väreihin. Tietenkin musta 7veljestä-lanka loppui, ja se oli loppu myös Sokokselta. No, nyt on ainakin ihan pakko jatkaa kukkahuivin virkkaamista ja jättää neliöt odottamaan.

En lakkaa ihastelemasta omia tuotoksiani :) Erityisesti pidän tästä ponchosta, johon on mukava kääriytyä illalla. Kauluksen hakaset tai napit tms. puuttuvat vielä. En taida höyryttää tätä ollenkaan. Villalle pitää olla helläkätinen, ja korkeintaan kostuttaa ja muotoilla tasaisen alustan päällä ja jättää kuivumaan. (Miksikäs sitä nyt sanottiinkaan..?) Näin siis opettaa Debbie Stoller Happy Hookerissa. Täytynee vielä kuvata tämä jonkun päällä, eli tätä ponchoa saatetaan vielä julkaista lisää. Hohhoijaa...

Poncho lähemmin tarkasteltuna. Tykkään todella paljon tästä pinnasta. Ei voi mitään. Ainoa miinus on todella voimakas villanhaju, itseäni se ei haittaa, mutta joitakin lähimmäisiäni kyllä. Saakohan sitä hajua pois tai ainakin vähennettyä? Vai onkohan se villanhaju vai joku säilöntäaine, kysyy langoista ja villoista tietämätön umpikaupunkilainen ja käsitöiden vasta-alkaja? Varastossani on vielä tätä samaa lankaa vähän vajaa 100 g tummemman vihreää sävyä. Hahaa, sormet syyhyää jo, taitaa tulla pipo...

Lisää neliöitä

2007-07-16T21:53:00.000+02:00

Tässä tämänhetkinen neliösaldo. Osaan neliöitä virkkasin jo mustaa reunaa. Taidan virkata mustaa reunaa ainakin kaksi kerrosta. Osa on vielä päättelemättä, vaikka alussa ajattelin, että varmasti päättelen jokaisen kerroksen jälkeen. Nämä neliöt riittäisivät ehkä vauvanpeittoon, mutta tarkoitus on tehdä isompi peitto. Musta lanka tietenkin loppuu ihan kohta, eli tässä jämälankatyössäkin on pakko mennä lankaostoksille. Taidan mennä jonnekin, jossa ei ole kovinkaan kummoista valikoimaa, niin ei tule sorruttua mihinkään muuhun...

Tässä lomakuva: Vuokatinvaaran näköalapaikalta näpsäisty turistiotos. Näkymät olivat huikeat.

Ideoita isoäidinneliöihin

2007-07-09T18:42:00.000+02:00

Viime yönä googletin isoäidinneliöitä ja kivaa oli. Suosittelen kaikille. Innostuin jopa ottamaan (screen)shotteja. Ainoa miinus on silmäpussit ja punaiset verkkokalvot. Muuten olo on raikas ja innostunut toisin kuin esim. liian pitkäksi venähtäneen ravintolaillan jälkeen.

Tämän sivun mukaan siis isoäidinneliöitä on erilaisia. Sain selville, että tilkkujen virkkaaminen ja yhdistely on nimeltään palavirkkausta. Tämmöisten ohjeita voi ladata maksullisesti omalle koneelle. Toimii varmaan silloin, kun keskellä yötä iskee virkkaushimo, ja kirjastot ja kaupat ovat kiinni.

Tässä muutama esimerkki wideopenwest-sivulta, jossa on useita erilaisia neliöohjeita (ilmaiseksi, mutta englanniksi).

Garnstudiosta löytyi kaksi erilaista vauvanpeittomallia. Ylemmän kuvan yksivärinen peitto on ihana, sellaisen jos jaksaisi virkata... Ja alemmassa ihanat pastellit... Onhan siellä aina kaikkea muutakin, mitä tekisi mieli alkaa virkata tai jopa neuloa.

Kyllä olen ajatellut alkaa neuloakin, heti kun vaan ehtisin. Ensin kulutan lankavarastojani tähän palahankkeeseeni.

Kotiäiti koukussa on virkannut näin ihastuttavan prinsessaponchon.

Karanneessa silmukassa esitellään lisää ihania ideoita isoäidinneliöistä. Erityisesti nurmikolla oleva peitto houkuttelee. Näyttäisi aidolta jämälankapeitolta. Aivan ihana!!

Entäs sitten nämä, jotka löytyi täältä... Söpöjä ovat. Voisi tehdä ilman kisuakin, vaikka jollakin toisella eläimellä tai kukalla tai sydämellä.

Tämä muistuttaa aika paljon sitä mielikuvaa, joka minulla oli alussa isoäidinneliöistä. Kuva täältä. Tässä on juuri ne tummat reunat, joistsa oli puhetta edellisessä postauksessa. Neliöt on näköjään ryhmitelty väreittäin. Ihan kiva.

Feelin´ Groovy?... Alkuperäisiä ohjeita, todellisia hippiaarteita löytyy täältä.

Suolaaja lähtee Kainuun perukoille lataamaan akkuja. Mikäli korvessa yhteydet toimii ja inspiraatio iskee (enkä ole kuollut hyttysten pistoihin) saattaa tulla postauksia. Tai sitten ei. Heippa hetkiseksi ja virvoittavaa kesää kaikille!

Isoäidinneliöt

2007-07-06T17:09:00.000+02:00

Päätin kokeilla erilaisia väriyhdistelmiä. Isoäidinneliöt ovat periaatteessa helppo malli aloittelijallekin. Minulla kesti jostain syystä todella kauan oppia muistamaan montako pylvästä ja ketjusilmukkaa mihinkin tulee. Neliöstä tulee tietenkin jotain muuta, jos vahingossa laittaa väärän määrän ketjusilmukoita. Ajattelin käyttää jämälangat neliöihin, mutta ongelmaksi tulee, jos lanka ei riitäkään, ja silti haluaa tehdä juuri siitä. Sitten pitää mennä taas ostamaan lankoja, ja silloin koko jutun idea menee ihan pilalle. Muutenkin minun makuuni nämä isoäidinneliöt näyttävät hienoimmalle, jos värien yhdistelyssä on jokin ajatus. Esim. jos kaikissa neliöissä uloin väri on sama tms. Tämä malli ei alussa kiehtonut ollenkaan, ja päättelytyökin tuntui aika suurelta urakalta. Päätin, että päättelen langat heti jokaisen värinvaihdon jälkeen. Näin päättely ikäänkuin kuuluu olennaisena osana jokaiseen neliöön.

Pinkki kesäpipo

2007-07-06T16:58:00.000+02:00

Pikkuprinsessan kesähattu on valmis. Lankana Novitan Kotiväki. Malli on oma, mutta kukan ohje löytyy Stitch´n bitch Happy Hookerista.

Samaa prinsessatyyliä on myös posliinikukissa, jotka vaan jaksavat aina kukkia...

Vähän kesäistäkin

2007-07-03T16:24:00.000+02:00

Uskaltauduin kokeilemaan kauan sitten ostamaani Kotiväki-lankaa. Alussa sormet tuntuivat kankeille, ja ajattelin miten joku voi virkata näin ohuesta, mutta äkkiä siihen tottui. Hauskalta tämänkin virkkaaminen tuntuu ja vaaleanpunaiseen ei vaan kyllästy. Tarkoitus on tehdä pienen tytön kesähattu jollain herkkukoristeella, en vielä ole aivan päättänyt mikä se koriste on, mutta ostin vähän kimaltavaa lankaa, josta voisi virkata kukan tai linnun tai jonkin muun kivan.

Hautomopontso

2007-07-03T15:57:00.000+02:00

Tällaisia karvakeriä ostin mielessäni pimeät syysillat teekupposen äärellä. Ajatuksena oli edelleen itsepäisesti tuottaa jotain virkkaamalla. Langasta tulee mieleen ihanat paksut villaviltit, niinpä päätin virkata näistä pontson. Katselin josko Dropsista löytyisi mitään ohjetta, ja löysinkin yhden, jonka malli oli kiva, mutta se oli neuleohje. Yritin ajatella matemaattisesti ja älykkäästi ja aloin virkata. Aluksi kokeilin raitoja tummasta ja vaaleasta vuorotellen. Tulos oli jotenkin patalappumainen. Vaihdoin ronskisti kympin koukkuun ja jätin tummanvihreän kokonaan pois. Nyt jälki alkoi olla sitä mitä hainkin. Tämä villa tuoksuu ja tuntuu ihanalle syksylle.

Tämä vaaleanvihreä pinta näyttää ihan lapsuuden kodin kokolattiamatolle. Ehkä alitajuisesti siksi valitsinkin tällaisen ihanan vihreän, johon voi kietoutua hautomaan. Tätä oli niin hauskaa virkata, että koko hommaan meni vain muutama ilta. Tosin en meinannut malttaa mennä nukkumaan.

Tällainen hautomo tästä siis syntyi. Kaulus ei mennyt ihan putkeen, siihen on vielä tulossa napit tai ehkä hakaset tms. Lisäksi en vielä ole höyryttänyt tätä, joten tämä on vähän mutkalla sinne sun tänne. Jonkun käsityksen tästä silti saa. No syksyyn on vielä aikaa, eli saan suunnitella tätä rauhassa. Jos kauluksen jättää melkein avoimeksi ja laittaa napit, tästähän saisi vaikka imetys- tai kantopontson. Vauveli pysyy lämpimässä mutta pää mahtuu ulkopuolelle.

Satiinisydämiä tilkuista

2007-06-29T10:24:00.001+02:00

Aloitin tämän tilkkutyön viime talvena. Sain työn melkein valmiiksi, kunnes en enää keksinytkään miltä lopullinen työ näyttäisi. Eilen kaivoin ompelukoneen pölyistä ja hurautin työn valmiiksi. Kuva on otettu pimeässä, joten värit eivät erotu edukseen. Vuorisilkin ja satiinin ompeleminen on hmm... mielenkiintoinen projekti, varsinkin tällaisessa isossa seinävaatteessa. Silti mielessä siintää jo useita uusia ideoita, ehkä tosin vähän pienempiä. Tai sitten isompia, sarjassa verhoillaan yksi olohuoneen seinistä...

Woodstock-kännypussi

2007-06-29T10:08:00.000+02:00

Turmalinia ja Inkaa riitti vielä pieneen pussiin, joka on mitoitettu puhelimelle. Kokeilin survoa kameran tänne, ja hyvin jousti. Jos Woodstockissa olisi ollut matkapuhelimia, niitä olisi kannettu tällaisissa...

On sillä siniset tossut...

2007-06-29T09:21:00.000+02:00

Ostin keväällä Turmalin-lankaa, ihanaa huopamaista merinovillaa. Virkkasin niistä hauskan lierihatun, mutta siitä tuli ihan vähän liian iso, ja toiseksi, en ihastunut villeihin raitoihin sen mallisessa hatussa, pipot on tietysti erikseen ;) Mietin, mihin voisin langat käyttää, johonkin joka tulee ihoa vasten ja on jotain pientä, johon langat riittää.

Päädyin tossuihin, niitä en ole vielä ennen kokeillutkaan. Virkkasin monenlaisia pohjia, ja useiden yritysten jälkeen onnistuin muotoilemaan pohjan sopivaksi.

Erityisesti ihastuin satumaiseen väritykseen ja kuvioihin joita langasta syntyi. Vaikka vyyhdit ovat lähes samanlaiset, silti tossut ovat keskenään erilaiset.

Tossut ovat melko nopeasti valmistuva työ, varsinkin jos tietää mitä tekee. Jos samalla suunnittelee, aikaa kuluu enemmän. Sain tossut eilen siihen pisteeseen, että virkkaamista ei enää ole, nyt mietin viimeistelyä. Jos osaisin helmivirkkausta, laittaisin jotain sellaista. Lopputulos on melko jämäkkä, joten huovutusta en uskalla näihin tossuihin yrittää, etten vaan pilaa näitä. Lanka on jo valmiiksi todella huopamaista. Kuvat valmiista tossuista myöhemmin...

Lisäys: Turmalin-lankaa tekee saksalainen Zitron ja esim. tässä lankakaupassa jotain lisätietoa langasta. Itse ostin langat Helsingistä pikkukaupasta, jonka nimeä en muista. Joku muu ehkä muistaa mikä kauppa oli Fredrikin torilla, mutta muutti maaliskuussa jonnekin muualle. Lankavyyhdistä maksoin ehkä 10 euron kieppeillä. Nettikaupassa hinnat näyttävät olevan reilu 20$. Tietojen mukaan lanka sopii huovutukseen, itse en ole lankaa kokeillut huovuttaa.

Tupsunteko-ohje

2007-06-27T17:36:00.000+02:00

Olen tehnyt tupsun viimeksi ala-asteella, enkä muistanut ollenkaan miten se tehdään. Hämärä muistikuva oli jostain pahviympyrästä. Yhden ohjeen löysin täältä, mutta laitan tähän vielä omankin ohjeeni.

1. Leikkaa pahvista kaksi tupsunkokoista ympyrää ja reiät niiden keskelle. Laita ympyrät päällekkäin.

2. Leikkaa ympyrät auki keskustasta. Kieputa lankaa pahvikiekkojen ympäri. Lankaa on tarpeeksi, kun keskustan reikä alkaa olla täynnä.

3. Leikkaa langat auki pahvikiekkojen välistä. Pidä toisella kädellä kiinni, ettei langat pääse karkuun. Pujota kaksinkertainen lanka pahvikiekkojen välistä, joka sidotaan langanpätkien ympäri tiukasti. Sidottava lanka kannattaa olla sen verran pitkä, että tupsun voi helposti ommella kiinni. Irrota pahvit. Tasoita tupsu saksilla.

Valmis tupsu kruunaa asusteen ;)

Talven odotusta

2007-06-27T14:21:00.000+02:00

Aika on taas kypsä uusille tuotoksille...

Tästä Inka-langasta tein alunperin haarukkavirkkauksella huivia, mutta jotenkin tällainen liukuvärjäys ei toiminut vaan kontrastit olivat liian jyrkkiä. Niinpä päädyin tällaiseen peruskaulaliinaan. Kuvasta saa hyvän käsityksen langan värjäyksestä.

Jos ei vielä saanut tarpeekseen väreistä, niin tämän jälkeen onkin ihanaa pukeutua muutamaksi päiväksi kokonaan mustaan latautumaan. Pipoon on tarkoitus tulla turkoosi tupsu heti kun inspiraatiota löytyy.

Vauvoille on kivaa tehdä kaikkea, sillä vauvat ovat ihanan pieniä ja työt valmistuvat nopeasti. Tämä pipo on virkattu pienen pienelle pojalle, jonka tapasin viime viikonloppuna. Pää oli suurinpiirtein omenan kokoinen.

Näin sitä lankaa kuvataan

2007-02-26T18:03:00.000+02:00

Tässä opitaan, kuinka lankoja kuvataan. Kamera on mallia Super Deluxe.

Tähän kukkahuiviin ostin lisää lankaa. Kuvaajallani on tapana repiä vyötteet heti kassin kädestä laskettuani.

Persikkamalibua kesän rientoihin. Tämä oli poistotarjous, euron kerä. Eilen todellakin unelmoin jostain persikanvärisestä kesäksi. Tästä voisi virkata hatun ja laukun...

Viherhattu ja kaksi pipoa

2007-02-25T19:23:00.000+02:00

Innostuin virkkaamaan muutamia hattuja. Tässä kolme viimeisteltyä. Kukat vielä puuttuu vihreästä ja alimmasta, kirjavasta piposta. Isä ei ehkä halua virkattua kukkaa pipoonsa.

Tämä vihreä hattu on Cool Flammea. Käytin kympin koukkua. Halusin vähän lieriä tähän, enemmänkin voisi olla, mutta sitten loppui lanka, enkä jaksanut lähteä ostamaan sitä lisää, joten saa kelvata näin. Hattu näyttää päässä oikein hauskalta, en vain löytänyt mallia, joka olisi suostunut kuvattavaksi :)

Isälle virkkasin tällaisen "asiallisen" ei niin troopiikkisävyisen pipon. Lankana on tummanvihreää Floricaa ja tummanruskeaa Nallea yhdessä. Koukku oli kokoa 4,5. Tähän meni kaksi iltaa. Mielestäni lankayhdistelmä toimii hyvin, kivat värit ja helppo virkata.

Tämä hippipipo on Inkaa, joka on ihanan paksu lanka. Pipon virkkausennätykseni meni rikki: 45 min! Väreistä saa olla mitä mieltä haluaa:) Tästä samasta langasta on tekeillä haarukkavirkkauksena jonkinlainen hartiahuivi. Haarukoimalla saisi aikaan ihania torkkupeittojakin.

Ensimmäinen haarukkavirkkaus

2007-02-22T07:37:00.000+02:00

Kokeilin haarukkavirkkausta, se oli kivaa ja nopeaa. Käytin tässä harjoituskaulaliinassa tavallisia sukkalankoja. Violettiin reunaan kokeilin ketjusilmukoita, mutta purin sen jo osittain pois. Kaistaleet liitin koukkimalla hapsujen päät vuorotellen. Hapsujen päitä yhdistelemällä saa kauniita kuvioita ja kaaria. Hapsut ovat minusta kivoja noin, ilman huolittelua. Haarukkavirkkaukseen (haarukkapitsi, hairpin lace) löytyy hyviä ohjeita googlettamalla.

Tässä on pitsihaarukka, jonka ostin Vihreä Vyyhdistä. Näitä saa varmaan muualtakin. Tämä on tällainen perus itäsaksa-malli, amerikkalaisilla on pähkinäpuiset... Haarukkavirkkaus on nopeaa, ja siinä voi käyttää kaikenpaksuisia lankoja.

Korvapuustit

2007-02-22T07:11:00.000+02:00

Ihmisen pitää välillä syödä, pelkillä väreillä ei elä! Taikinasta tuli hyvä, koska en laittanut kuin yhden pussin kuivahiivaa, (ohjeissa käsketään laittaa kaksi pussia puolen litran pullataikinaan.) Toisinaan teen pullat veteen. Ei uskoisi, että tulee ihan yhtä hyviä pullia kuin maidostakin. Näissä korvapuusteissa on välissä sokeria ja kanelia ja margariinia. Kanelin tuoksuun en varmaan kyllästy ikinä. Nämä ovat siis oikeita syötäviä, ei koristeita :)

Vapaavirkkausta Tropiikkitäkkiin

2007-02-20T08:17:00.000+02:00

Tällaiseen lähdin mukaan. Ei varmaankaan tarvitse selittää mitä tein viimeyönä...

Värikkäät lapaset

2007-02-18T11:58:00.000+02:00

Ensimmäiset virkkaamani lapaset vähän vielä kesken... Muutaman sentin raita samalla värillä, ja sitten on pakko vaihtaa. Tässä työssä kivointa on päättelemättömät langat ja niiden hypistely. Olisin voinut jättää langat tarkoituksella vielä pidemmiksi, jotta ne olisi voinut jättää roikkumaan tupsuksi ranteeseen, tms. Voinhan tietysti ottaa lankaa jokaisesta kerästä, ja tehdä tupsut jälkikäteenkin. Kas kun en aikaisemmin hoksannut. Näissä lapasissa kävi niin, että aloitin petroolinvärillä, siitä piti tulla ranne, kunnes huomasin, että ranne olikin liian kapea. Käänsin työn niin, että ranteesta tulikin kärki, joten lapanen istuu käteen nyt mainiosti. Kärjet pitää vielä purkaa jonkun matkaa, sillä kavennus ei oikein onnistunut. Virkkasin molempia lapasia yhtä aikaa, jotta saisin ne joskus valmiiksi, ja raidatkin saa helposti samankokoisiksi. Ohje on omasta päästä (ja sen huomaa). Katsotaan milloin saan valmiin kuvan näistä tänne.

Peukalon tekemisen keksin mielestäni suorastaan nerokkaasti:) Peukalon kohtaan jätetään sopivan kokoinen väli, jonka päälle virkataan ketjusilmukoista hiirenhäntää. Sitten yhdistetään häntä takaisin sopivaan kohtaan ja jatketaan kiinteillä silmukoilla normaalisti. Syntyy peukalon aukko, jonka reunasilmukat virkataan lopuksi peukaloksi.

Tässä vielä linkki ensi tiistain virkkaustapahtumaan, jonne olisi tarkoitus mennä opettelemaan haarukkapitsin virkkaamista. Tapahtuma on ilmainen!

Cool Flamme-hurahdus

2007-02-18T11:02:00.000+02:00

Viimeyönä en malttanut millään lopettaa virkkaamista. Kuvassa on vihreää ja oranssia ihanan hehkuvaa monisävyistä, sekä tummanpunaista tasaväristä Cool Flammea. Vihreästä virkkasin hatun, joka on vähän vielä kesken, lieristä on tarkoitus tulla leveämpi. Lanka loppui kesken. Vihreästä on myös kaulaliina joka näyttää köynnökseltä, lisäsin siihen lehden ja kukan. Oranssista virkkasin myös yksinkertaisempia kukkia, ohje on Dropsin. Tarkoitus on tehdä kukista huivi. Tummanpunaisesta virkkasin baskerin, tarkoitus oli tehdä pipo, mutta en huomannut lopettaa lisäysten tekemistä ajoissa. No, baskeri näyttää päässä kivalta.

Hauskinta tässä langassa on sen käsitteleminen, langanjuoksutus sormien välissä tuntuu mukavalle, koska lanka on välillä paksua ja huopamaista, ja välillä taas ohutta. Neulepinnasta tulee mielenkiintoisen näköistä. Tähän lankaan ei kyllästy samalla tavalla kuin tasapaksuun yksiväriseen lankaan. En välttämättä yleensä välitä kovin monivärisistä langoista, mutta tästä langasta pidän kovasti. Priimassa on neulottu malliksi oranssi pusero, joka on ihanan ilmavan tuntuinen, vaikka lanka on niin paksua. Omissa virkkauksissani käytin koukkua nro.10.

Virkattu kukkaro

2007-02-18T09:47:00.000+02:00

Virkkasin mustasta villalangasta pienen pussin, ompelin 12 cm vetoketjun ja loppusilasin virkatulla pyörylällä, ompelin sen tavallisilla pistoilla kiinni. Tämä meni ystävänpäivälahjaksi ystävälle :)

Olen pelännyt vetoketjujen ompelemista, olen ommellut ehkä yhden tai kaksi vetoketjua, joskus ala-asteella viimeksi. Se ei ollutkaan niin vaikeaa kuin kuvittelin. Piti vain olla tarkkana, että vetoketju tulee sopivalle kireydelle, sillä virkattu pinta joustaa, ja vetoketju taas on jäykkää. Toivotaan, että vetoketju pysyy tukevasti paikoillaan.

Kaaospallo ja pajukranssit

2007-02-18T09:03:00.000+02:00

Kaaospallo tehdään kolmesta sisäkkäisestä kranssista. Kranssit kiinnitetään toisiinsa langoilla pallon muotoon. Langat poistetaan, kun kranssi alkaa pysyä koossa. Kranssien lomitse pujotellaan pajuja sinne tänne. Tämä pallo on suurinpiirtein jalkapallon kokoinen.

Kranssinpohjia tarvitaan aina! Suurimmassa (keskeneräisessä) kranssissa sain idean kokeilla jotain kahvamaista, tai oikeastaan tällä tekniikalla saisi kauniit kahvat omatekoiseen kassiin. Keskimmäinen kranssi pysyy tukevana japanilaisten silmien avulla.

Kranssien kieputtelu ei ollut minusta niin helppoa kuin miltä näkemäni kauniit yksinkertaiset kranssit näyttävät. Tasaisen ja kauniin lopputuloksen saaminen edellyttää kokemusta ja taitoa "kuunnella" pajua, joka on melko oikukaskin materiaali. Ja ihanan tuntuinen kädessä!