Halusin jotain uutta ja naisellisempaa. Ei silti, ei pantteri pääse pilkuistaan eli samaa hommaa pyörittelen piiiiiiitkän tauon jälkeen Huldiinana. Jos mulla olisi lankakauppa, sen nimi olisi Huldiina, ilman muuta. Mutta ei ole. Ehkä sitten kun olen tarpeeksi iso ja rikas. Ja viitseliäs ja ahkera :D Hehheh. Jätän tämän pikku blogiseni tähän ja jatkan uutta. Siellä on tosin kaikki ihan kesken ja sikin sokin, mutta voi sinne jo kurkata.
(edit: onko pantterilla pilkkuja?)
Monien mielestä syksy alkaa siitä, kun koulut alkaa. Ilmaan tulee heti syksyn tuntu, vaikka aurinko vähän vielä lämmittääkin. Harmaansävyisinä päivinä olen nauttinut parvekkeeni pikku auringoista, niitä on jo aika monta. Elämänlangan sydämet ylettyvät melkein taivaaseen asti, ainakin kuvassa.
Kesä-Helsinki on ihana. Teimme pari päivää sitten pienen luontoretken, me perheen naiset. Otettiin luontokirja mukaan ja kamera ja lähdettiin ovesta ulos.
Tämä on tutkimusteni mukaan harakankello. Iso sinikukkainen kello. Tämä yksilö oli piilossa ruusupuskien keskellä.
Kimalaiset jaksavat kiinnostaa pikkutyttöämme aivan loputtomasti. Näitä ruusuja näkee joka paikassa, näihin on tietenkin kaikki kyllästyneet, mutta uuden ulottovuuden ne saavat kimalaistutkimuksissamme. Kova pörinä käy kukkien sisällä. Söpöjä ja kiireisiä ovat pikkukarvapalleroiset.
Tässä tielle osui varislasten lentoharjoitukset. Lintuemo seurasi tarkkaan ja antoi varmaan ohjeita tarvittaessa. Antenni oli lähtöteline, ja sieltä jokainen vuorollaan lähti vaappuen vastapäisen kuusen oksalle. Ihan hirveän liikuttava tapahtuma, silmät kostuivat kun aloin ajatella omia pikku murusiani, jotka hekin vielä joskus lentävät pesästä... 
Tämä lammas taas löytyi Seurasaaresta. Siellä on mukavaa käydä kävelemässä ja uimassa. Oravat tosin ovat siellä vähän epäilyttäviä, ne lähtevät seuraamaan. Erään kerran siellä käydessäni perässäni käveli pitkän lenkin orava ja sorsa. Aivan outoa, eivät häipyneet vaikka yritin viestittää niille, että kiitos seurasta ja näkemiin. Ja kerran eräs orava kiipesi japanilaisen miehen taskuun, siellä oli pähkinäpussi. Siinä vaan kaverit hohottelivat ja räpsivät kuvia miesrukasta, itse ainakin olisin varmaan kirkunut hysteerisesti enkä olisi enää ikinä astunut jalallanikaan koko saarelle. Suhteessani oraviin voi olla jonkun mielestä korjaamisen varaa.
Tämän värisiä lampaita en ole ennen nähnytkään. Mietin heti, minkälaisia lankoja noista tulisi. Pikkuinen täpläveikko on hurjan suloinen. Harmi, että en voinut ottaa sitä meille hoitoon.
Joutsenillakin oli poikasia. Nämä tirriäiset olivat jääneet isän kanssa, niiden äiti oli lähtenyt vähän tuulettumaan kaislikkoon. Sen verran puuhaa on tuollaisen lapsikatraan kanssa, vaikka maailman rakkaimpia ovatkin, emo tuumi.
Seurasaaren lähellä Meilahden tuntumassa on mukava puisto, siellä on houkuttelevat nurmikot eväsretkeilyyn. Siinä aivan puiston laidalla on tällainen ihana talo, korkealla kalliolla. Siinä on varmaan mukava asustella, nelosen ratikkapysäkki ja mäkkäri aivan vieressä. Silti oma rauha ja hienot maisemat. No onhan noissa isoissa vanhoissa omakotitaloissa kova remontoiminen ja lämmityskustannukset ja puutarhanhoitoa vähän liikaakin ja hiiriä tulee ja kaikenmaailman turistit pihalle asti kuvia räpsimään.
Mutta mihinkäs täältä rakkaasta kotikaupungista raaskisi kesällä lähteä, aivan valtavasti kaikenlaista tekemistä ja nähtävää riittää jokaiselle kesäpäivälle. Kaikkea ei vaan ehdi tallentaa. Suolaajan Stadia ehkä luvassa vielä lisää jos inspiraatiot jatkuu.
Ja mitäs iltaisin lasten nukkuessa sitten tapahtuukaan? Siitäkin postailen vähän myöhemmin. Juu aivan kokoperheen blogi tämä on edelleenkin, pakko täsmentää, inhoan kaikenmaailman kaksimielisyyksiä...
Hyvää naistenviikkoa! Aika moni blogin lukija varmaan viettää nimipäiväänsä lähipäivinä. Mansikat ovat kypsiä. Jos vaikka tänä kesänä saisin sen mansikkalaatikon ostettua, viime kesänä olin myöhässä.
Parvekkeella tällä hetkellä aukeamassa ovat auringonkukat. Jos saisin parveketta vähän siivottua, voisin esitellä muitakin kun lähikuvia.
Jos olisin hame, olisin ilmanmuuta puuvillainen virkattu rimpsuhame kuin täytekakku. Varsinkin jos olisin kolmevuotias.
Lankana on kaksinkertainen Kotiväki, Olivia, ja Marks & Kattensin ruskea puuvillalanka. Yksi kimalteleva raita on Novitan Cocosta vai mikäs se olikaan. Ja yksi raita joka pilkistää rimpsun alta on jotain aprikoosinväristä sekoitetta. Silkkinauhana on Tiimarin askartelunauhapakkauksesta löytynyt nauha, kolmevuotiaan valitsema. 
Ja kaikki vaan sekoitetaan iloisesti fiilispohjalta. Raitoja, rimpsuja ja vähän pitsiä. 
Eräänä iltana olin parvekkeella leikkimässä kamerallani. Illan viiletessä ja lasten nukahdettua siirryin leikkimään kuvankäsittelyohjelmalla, joka seuraa kameran mukana. Koska en ole päivittänyt blogiani vähään aikaan, lataan tänne nyt kaikenlaista.
Tällainen pilvi olhitti parvekkeen illalla. Silhuettina näkyy piippuköynnös, auringonkukkia ja laventelia.
Reilun vuoden vanha pajukurssiharjoitustyö pääsi vihdoin käyttöön herneelle. Taustalla krassia.
En muistanutkaan kuinka lumoavan kauniit kukat herneessä onkaan. Tämä yksilö kasvaa parvekelaatikossa, jonne sen oli kylvänyt huomaamattani pikkuapulaiseni.
Tammenlehtisalaatti on yksi suosikeistamme, ja olen laittanut muutamia ruukkusalaatin kantoja multaan, ja näin hauskasti ne jo kasvavat. Lisäksi laitoin keräsalaattia siemenestä vähän aikaa sitten, toivottavasti sitäkin ehditään saada ennen syksyä.
Oma mansikkamaa parvekkeellamme, ihan lasten iloksi on tuottanut runsaasti marjoja. -Äiti milloin näitä saa syödä? -Ei ihan vielä kultaseni. 
Jaa tässä vielä jotain vihreää oranssilla tipulla höystettynä. Eli vauvan kesäpipo, joka on ollut päivittäisessä käytössä. Nyt olisi vaan tarvetta nauhoille, sillä pikkuherralla on tavaroiden heittelykausi meneillään. Kirjailua pitäisi oikein harjoitella, mutta olkoon nyt tuo säälittävä tipun rääpäle lapsen hatussa, ihan hauska se on kaukaa katsottuna. 
Pikkuapulainen suostui kuvattavaksi. Hän on itse valinnut langan tähän pipoon, ihastuttava pompom-lanka täynnä pieniä pastellivärisiä tupsuja. Ei tämän virkkaaminen hullumpaa ollut. Ja tämäkin tekele on ollut kovassa käytössä viileinä päivinä. Että silleen. Sinistä hellehattua olen itselleni virkannut, mutta edellisen postauksen oranssi hattu on vielä haaveen asteella.
