Hyvää naistenviikkoa! Aika moni blogin lukija varmaan viettää nimipäiväänsä lähipäivinä. Mansikat ovat kypsiä. Jos vaikka tänä kesänä saisin sen mansikkalaatikon ostettua, viime kesänä olin myöhässä.
Parvekkeella tällä hetkellä aukeamassa ovat auringonkukat. Jos saisin parveketta vähän siivottua, voisin esitellä muitakin kun lähikuvia.
Jos olisin hame, olisin ilmanmuuta puuvillainen virkattu rimpsuhame kuin täytekakku. Varsinkin jos olisin kolmevuotias.
Lankana on kaksinkertainen Kotiväki, Olivia, ja Marks & Kattensin ruskea puuvillalanka. Yksi kimalteleva raita on Novitan Cocosta vai mikäs se olikaan. Ja yksi raita joka pilkistää rimpsun alta on jotain aprikoosinväristä sekoitetta. Silkkinauhana on Tiimarin askartelunauhapakkauksesta löytynyt nauha, kolmevuotiaan valitsema. 
Ja kaikki vaan sekoitetaan iloisesti fiilispohjalta. Raitoja, rimpsuja ja vähän pitsiä. 
Toivottavasti ei kesä kuitenkaan mennyt. Ihanan lämpimät päivät houkuttelivat laittamaan parveketta kesäkuntoon. Eco-langasta virkattu pipo pääsi parhaalle paikalle amppeliksi violetille isolle jollekin uutuus-petunia-risteytykselle. Helppo tapa saada vähemmän kaunis muoviruukku piiloon on virkata sille pipo. Kokeilen kasvattaa myös mikrokurpitsaa, herneitä, papuja ja köynnöskrassia, sekä mansikoita, auringonkukkia ja elämänlankaa. Onneksi tällainen autoton hippi saa apua rakkailta ystäviltä, jotka auttavat mullan ynnä muun painavan kuskaamisessa.
Viime aikoina olen enimmäkseen hoitanut lapsia - ulkoillut, käynyt kaupassa, yrittänyt siivota huonolla menestyksellä, laittaa terveellistä ruokaa, pestä pyykkiä ja lajitella kirppikselle menevät vaatteet yms. Ajattelin, että se on nyt heipat blogille kun ei ehdi enää edes konetta avata. Perustamani ravelryporukka on kyllä pystyssä ja siellä on kaikkea hauskaa tapahtunut, mutta en ehdi sielläkään kommentoimaan niin paljon kuin haluaisin.
Joskus olen kuullut, että useampi lapsi menee siinä sivussa, missä yksikin. Meillä kyllä jokainen lapsi vaatii ihan yhtä paljon hoitoa vanhemmiltaan ja myös jokainen sotkee ja syö ja leikkii ja pitää meteliä jne. Eli tripla-homma yhteen verrattuna. No jos ekan lapsen kanssa vasta oppi tietämään mitä on väsymys, niin kolmannen kanssa se on jo tuttua entuudestaan. Ja se, että osaa mukamas hoitaa pikkulapsia kun on kokemusta, ei auta, sillä jokainen lapsi on omanlaisensa, eli se mikä tepsi esikoiselle, ei enää ollenkaan tehoa seuraavaan jne. Eli aina on uuden edessä. Mutta on ne niin ihania, pikku silmäterät. No, tämän höpinän tarkoitus oli vaan kertoa, että blogataan jos muilta touhuilta jää aikaa. Ja sisällön taso laskee entisestään, koska postailen enemmän tai vähemmän kamalassa kiireessä. Jos rikastun, palkkaan kodinhoitajan siivoamaan, niin jää vähän enemmän virkkaus- ja kirjoitusaikaa:)
Tätä pipoa on virkattu, purettu, neulottu, purettu ja virkattu. Näyttää uimalakilta päässäni, joten ehkä puran taas. Ja punainen pipo ei oikein sovi maastoutumistyyliini:)
Ensi kosketus bambulankaan. Viime syksyn alesta Oliviaa, olikohan Novitan tms. Joustimennäköinen on virkattu kohopylväillä. Tähän pipoon oli toiveena saada vielä hiiri, ilmeisesti jokin Angelina Balleriina. Katsotaan osaisiko äiti sellaisen virkata. Ja ehditäänkö saada se kesäksi...
Kerroin Ravelryn virkkausryhmästä vähän aikaa sitten. Ajattelin sitä perustaessani, että olisi tosi mahtavaa, jos saan mukaan 25 jäsentä. Tämä jäsenmäärä oli täynnä heti seuraavana aamuna kun avasin koneen. Nostin rimaa, ja lupasin arvonnan kun 100 jäsentä olisi täynnä. Satunnaislukugeneraattori arpoi luvun 36, joka näytti Kanervaa. Halusin antaa jonkin henkilökohtaisen palkinnon, eli kävin tutustumassa Kanervan blogiin ja Ravelryn kuvagalleriaan. Kanervan lempivärit, vihreä, ruskea ja oranssi inspiroivat minuakin. Ja toisaalta myös Markan herkkukassi. Ja tämä kommentti... Eli Kanerva tarvitsi ilman muuta kassin joka on tehty jämälangoista. Koska sopivia jämälankoja ei meinannut olla valmiina, mistäs muualta niitä saa kuin lankakaupasta tietenkin. Mielessä oli vahvasti tuossa vaiheessa joku vihreän ja ruskean sekoitus oransseilla mausteilla. Yhtäkkiä kauppojen vihreät langat näyttivät kadonneen. Ihan vääriä sävyjä tai tyhmiä materiaaleja. Keräsin sieltä sun täältä, tässä kohdassa kohtasin salamarakkauteni, eli Létt-Lopin. Sitä tässä kassissa onkin kaikkein eniten.
Tässä kassi ulkona kuvattuna, matkalla postiin. Sävyt hehkuvat kauniisti talven valossa.
Kanervan kassi / Bag for Kanerva
Laitoin pakettiin vielä tällaista vihreää Madame Tricot-virkkauslankaa, joka on vähän samanlaista kuin Kotiväki. Ostin samalla itsellenikin tätä pari kerää, ideana tehdä tästä ja Kotiväestä joku vauvan slipari tai kesähattu...Paksu virkattu luonnonvalkoinen palmikkopipo on silkkaa puolalaisromantiikkaa. Mukana on häivähdys amerikkalaista 70-luvun toimintasarjaa. Tällainen muhkea pipo vaatisi reilun käänteen ja paksut vaaleanruskeat muovisankaiset lasit. No, kaikkea ei voi aina saada, ja lankakin loppuu aina kesken.
Keväinen aurinko innosti vesileikkeihin, eli läträttiin vähän 2 vuotiaan kanssa keittiössä. Huovutettiin nyt ensimmäistä kertaa huovutusvillasta vedellä ja mäntysuovalla. Syntyi sarjatuotantona pyörylöitä, joihin idea saatiin Villapallon blogista. Eli villaa kasataan ohuina kerroksina kippoon, tässä tapauksessa muoviseen nuken mukiin, lorautettiin vettä niin, että villat kastuu reilusti ja sitten sormilla tökitään ja muhennetaan. Kun reunat pysyy vähän koossa, lätty käännetään ja vielä vähän tökitään. Sitten vielä pöydällä vähän mäntysuovan kanssa hierotaan ja lopuksi huuhtelin kylmällä vedellä.
Pyörylöille piti kehittää jotain käyttöä, ja ne näyttivät kivoilta valoa vasten, joten yhdistin ne ohuella rautalangalla toisiinsa. Ripustin ketjut grillitikkuun, päällimmäiseksi laitoin vielä rautalangasta virkatun kukan.
Suomenkielisille virkkaajille on nyt oma ryhmä Ravelryssä. Tarkoitus on keskustella käsitöistä ja muistakin aiheista ja laittaa näytille omia töitään ja lankojaan. Tämä on siis ensimmäinen perustamani ryhmä ja jossa vielä toimin ylläpitäjänä. Mutta Ravelryssähän on rauha&rakkaus-meininki, joten hommahan on leppoisa ; ) Esittelen tässä vielä ensimmäiset Gimp-kuvankäsittelyni, eli Finnish crocheters bannerin ja napin. Ihan kivat ja yksinkertaiset niistä tuli. Tavoittelin logoon vähän suuren maailman ilmettä (ja toisaalta myös en vielä osaa käyttää Gimpiä niin monipuolisesti kuin olisin halunnut.)
Liity Ravelryssä jo tänään: )
All this talking was about the Ravelry group "Finnish crocheters" founded by Suolaaja and about these banner and button I have designed by using Gimp. See ya in Ravelry!
Lempipontsoni /My Favourite Poncho
Tästä tuli lempivaatteeni viime syksynä. Käytin tätä takin asemesta koko ajan, alla pidin lämmintä villatakkia. Olin viimeisilläni raskaana, enkä viitsinyt ostaa uutta takkia niin lyhyeksi aikaa. Nyt alle mahtuu vauva kantoliinaan, jos kaula-aukon napit jättää auki. Vähän keväämmällä aion kokeilla. Näille ilmoille en vielä ole löytänyt sopivaa vaatetta alle. Tällaisen pontson kanssa sopisi hyvin irtohihat, mielessä on neuloa sellaiset ehkäpä alpakasta.
Tykkään tästä. Ilike this.
Innostuin jatkamaan kassia kahdesta palasta. 
Mietin vain että minkälaiset kahvat laittaisin, puiset vai virkatut. Kassin muotoileminen on aika mukavaa puuhaa, vaihtoehtoja on niin monia. Mutta ensin kahvat ja sitten jatkan suunnittelua. Muuten ei homma tästä etene. Ehkä puoliympyränmuotoiset, onko sellaisia? Olisi ihanaa tehdä itse kahvoja. Ja vetoketju tai napit, pitäisikö laittaa...
Mukavan kokoinen tästä tuli, sisälle mahtuu joku hyvä lehti ja vielä muutakin. Ai niin, entäs vuori! Tietenkin tähän pitää ommella vuorikangas. Ja joku kovike vielä pohjaan että pysyy muodossaan. Eli ei tämä nyt ihan niin yksinkertaisesti valmistukaan vielä. I have continued crocheting this bag of these two pieces. Now I can't decide between wooden or crocheted handles and between a zip or buttons.
Joku saattaa muistaa vähän ennen joulua olleen postitukseni. Hommeli on saatu siihen pisteeseen, että kassista on edetty jo kulhoon.
Tämä työ on ilahduttanut niin monin tavoin. Ensinnäkin tämä oli ihaninta mohairia mitä kuvitella saattaa. Ensimmäinen mohairini oli Sublimea, jota olen kokeillut Sweet Pea Shawliin. Ihan kiva lanka sekin on, mutta tämä on vieläkin kevyempää. Ilmavuutta siis riittää, onhan tätä vatkattukin kohta kaksi kuukautta. Ilmavuutta on saatu myös käyttämällä 12 mm:n koukkua. Yllättävän vaikeaa tehdä silmukoita niin suurella koukulla jos lanka on noin ohutta.
Vielä yksi kuvakulma tästä herkusta. Työ on kuivumassa pyyhkeiden päällä, ja odotan jännityksellä mitä tästä tulee. Ei ole helppoa asetella märkää mohairmyttyä oikeaan asentoon jos ei ole edes ihan varma, miltä valmiin työn pitäisi näyttää... Sen verran siis ennakkoluuloa tässä työssä mukana. Toisaalta olen ylpeä, että sain virkattua huivin tai tämä on kyllä ennemminkin shaali tai stoola. (Kuullostaa ihanan diivalta) Pituus melkein maahan asti ja kangas menee osittain kaksinkerroin ja laskeutuu niin kauniisti että ihan itkettää. Seuraavaksi alan miettiä miten huivia kuvaisi jonkun päällä. Jos taas tekele menee pilalle, eli on karsea variksenpelättiläs, silppuan tämän osiin ja syötän mollamaijalle... ja sitten unohdetaan tämä postaus vähin äänin...
Turmalin on nyt vihdoin löytänyt muotonsa. Tämä lanka oli ensin tossut mutta sitten... no kummemmitta selittelyittä lopputuloksena kuitenkin lippapipo. Ja langasta on vielä toinen kerä jäljellä. Jotenkin Turmalinin värit eivät yhdessä ilahduttaneet. Ja kuitenkin nuo värit ovat periaatteessa ihkujen ihkut. Mistä ihmeestä se oikein kiikasti? Ehkä väriyhdistelmä vain on tuossa langassa liian raju, minusta on paljon hauskempaa maastoutua ja sulautua massaan kuin erottautua joukosta.
Ratkaisin värisilmäkonfliktini virkkaamalla joukkoon vaaleanpunaisen kid mohairin jämät. Lopputulos: erikoinen mutta toimi. Ja ihana pörröisyys myös häivyttää rajuja raitoja.
Arvatkaa mikä tämä on? Unohdin kertoa näistä aikaisemmin. Ihmettelinkin olenko todella ollut lähes toimeton käsityön saralla viime viikot. Ohje tämmöiseen löytyy täältä. Kyseessä on tyynynpäällinen. Tarkemmin sanottuna Vintage-tyynynpäällinen. Kannattaa katsoa linkki ja mennä pdf-tiedostoon, siellä on kauniita kuvia ja kerrankin erittäin selkeä ohje sekä sanoin (englanniksi) että kuvin. Etupuoli tällaisesta koristetyynynpäällisestä valmistui muutamassa tunnissa. Pidän tästä ohjeesta todella paljon.
Tässä on samalla ohjeella erivärimaailma. Päälliset ovat siis vielä kesken, sisustyynyt pitäisi ostaa ja takakappaleet virkata. En vain vielä päässyt yksimielisyyteen itseni kanssa minkälaisilla silmukoilla takakappaleen teen. Tällaisia virkatessa tulee jotenkin mummomainen olo, mitä se sitten onkaan. Kaappikello raksuttaa ja alkaa tehdä mieli kahvia kermalla ja sokerilla tarjoiltuna pienistä ruusukahvikupeista... Pitäisi varmaan katsoa huutonettiin josko joku myisi kiikkustuolia.
Tämän mohairspektaakkelin nimi on Ylpeys ja ennakkoluulo. Se on vielä huippusalainen juttu joka ehkä joskus vielä selviää tarkemmin. Sanottakoon vielä, että tämäkin on ihana. Todella ihana, ja kaiken lisäksi ihan omakeksimä.
Lopputekstit ovatkin pelkkää höpinää ja löpinää. Olen tehnyt jonkinverran blogitutkimuksia. Huomasin että blogini on epämuodikas. Pitäisiköhän alkaa seurata enemmän muiden blogeja. Tietyillä ulkoasun värivalinnoilla on kieltämättä puolensa. Mutta minusta on hauskaa vaihdella blogin ulkoasua sillointällöin. Ja minulla ei ole yhtäkään maatuskaa. Moderni nykyajan maatuskanukke on todella sievä versio lapsuusajan neuvostotuliaisista, jotka oli maalattu pahanhajuisilla maaleilla, väreinä taisi olla joku neonkeltainen ja punainen tms. Nyt näin kuvia vaaleanpunaisista ja sinisistä ja joulupukeista jotka siis olivat maatuskoita.
Harkitsen myös lapsuusmuistomeemiin osallistumista. En ole vielä kertaakaan osallistunut yhteenkään. Voi sentään. Olen unohtanut vastata Elsan todella kauan sitten lähettämään haasteeseen kertoa oliko se nyt viisi vai kuusi kummallista asiaa itsestään. Kyllä minusta meemit ovat ihan kivoja. Monesti vain huomaan, että ajattelen asioista hyvin samalla tavalla kuin muutkin. Juu en olekaan ainutlaatuinen lumihiutale, ideani eivät olekaan omiani jne. Esimerkiksi luulin keksineeni loistoidean uudelleenkoristella ja -maalata puunvärinen tavis-joulukynttelikkö. Mielessä oli jotkut kivat lasihelmet ja rautalanka ja kirkkaat värit. Ihmeekseni sellainen löytyi Salanimen blogissa. Toivottavasti ehdin vielä toteuttaa kynttelikköjutun, sillä haluaisin todellakin nähdä miten tämä minun ideani toimii käytännössä.
Olen löytänyt ihania blogeja, enkä malttaisi mennä nukkumaan, piristyn vaan entisestään, kun ideat alkavat pyöriä päässä. Laitan kyllä listaa blogeista, kunhan vaan ensin nukun vähäsen.
Hartiahuivi syntyi Sweet Pea Shawl-ohjeella Happy Hooker-virkkauskirjasta. Lanka on Sublimen Kid mohairia. Koukun koko oli 6mm ilmavan lopputuloksen aikaansaamiseksi. Englanninkielisestä ohjeesta sai selvää, jippii!
Näin viimetalvena kauniin turkoosin pipon, joka oli jonkinlaista simpukkakuviota. Ajattelin, että sellaisen tekeminen on varmaan vaikeaa, mutta kuvio ei vain jättänyt rauhaan. Virkkaajan käsikirjassa oli ohje riikinkukonsilmä-nimiseen kuvioon, joten päätin yrittää sitä pipoon. Tuntui helpoimmalta aloittaa alhaalta ylöspäin, jotta kuvion saa heti kokonaisena ja oikeinpäin. Ensimmäinen kerros on pylväitä, ja sitten alkaa simpukkakuvio. Tämä pipo valmistui illassa, kuvion virkkaaminen on todella joutuisaa, sillä yksi kerros on niin korkea. Lanka on Jaegerin Extra Fine Merino chunky, jota kului vajaa 100g. Koukku 6mm. Tähän pipoon olen tyytyväinen, halusin sellaisen pipon, jonka voi laittaa silloin kun ei halua olla kovin näkyvä, mutta silti pipossa on joku juju, tässä tapauksessa kuvio.
edit: nätimpi kuva
