30.9.07

Free your mind - Virkkaajan sisäinen maailma - vapaavirkkausta


Sinnepä sujahti petrol-Teddyn jämät muun tuskan ohella. Jos jollakulla on traumoja ala-asteen pannulapuista, niin tämä terapia voi auttaa. (Omat traumani koskevat lähinnä pyyheliinan reunapitsiä, josta sain armahduksen, eli minun ei tarvinnut virkata pitsi kuin toiseen reunaan.)

Valitse väri ja malli ja virkkaa kuten haluat. Tässä menee hermot korkeintaan siihen, että hurahdettuaan haluaa juuri ne oikeat sävyt ja materiaalit, eli en suosittele tätäkään heikkohermoisille. Tai sellaiselle joka kärsii liian tarkasta värisilmästä.
Aikoinaan ihailin ihmisiä, joilla oli mielestäni ns. hyvä värisilmä. Tällaiset ihmiset esim. pukeutuvat tyylikkäästi siten, että kaikki vaatteet ja asusteet sointuvat kauniisti yhteen. He osaavat valita oikeansävyiset lahjapaperin ja narun sekä kortin, puhumattakaan kodista, jossa he asuvat: huonekalut, matot, verhot ja seinän sävytys kaikki harmoniassa. Ihailuni tällaista kauneudentajua kohtaan kaihersi mieltäni siinä määrin, että aloin katsella ympärilleni sillä silmällä, katsella värejä tarkemmin ja muodostaa omia mielipiteitäni mikä sopii yhteen ja mikä ei. Mitä enemmän aloin värisilmälihastani treenata, sitä mukaa myös ongelmat kasvoivat. Aloin huomata epätäydellisiä väriyhdistelmiä lähiympäristössäni vähän joka puolella, enkä vähiten omassa kodissani. Sisustuslehtien kuvat alkoivat houkuttaa, ja aloin unelmoida täydellisistä väriyhdistelmistä vaatteissani ja kodissani ja kaikessa muussakin.
Tällaiseen tavoitteluun voisi käyttää hirveät määrät aikaa ja energiaa ja ennen kaikkea rahaa. Jossain vaiheessa, ihan hyvässä vaiheessa oikeastaan, en ollut vielä mennyt liian pitkälle tässä, päätin, että nyt riittää. En voi saavuttaa täydellistä kotia tai vaatevarastoa jne. Ja kaiken lisäksi värimakuni vaihtelee mielialan mukaan...
Tarvittaisiin useita eri koteja ja vaatevarastoja, jotta voisi olla mahdollisimman tyytyväinen: lämpimät maustesävyt-koti, kirkkaat turkoosit ja meksiko/kuubalaissävytteiset boheemit herkkuvärit-koti tummilla veistetyillä hedelmäpuuhuonekaluilla, itämainen liila-pinkki silkkitunnelma-koti, heleät kesäiset pastellit puuvillassa ja valkoista patinoitua -koti, mustavalkoinen trendikoti, antiikkihuonekalut ja runsas täyteläinen värimaailma itämaisilla matoilla-koti sekä täysin valkoinen merenrannalla sijaitseva koti tasapainottamaan värikylläisyyttä jne. vain muutamia mainitakseni.
Asiaa ei auta, että nykyään joka puolelta syydetään sisustusvinkkejä ja luodaan ihmisille jatkuva tarve sisustaa kotiaan uudestaan ja uudestaan aina herkullisemmin ja herkullisemmin. Seinätkin pitäisi sävyttää tyyliin sopiviksi ja loppusilata sabloona-maalauksella eli maalata jokin suuri kuvio tai pinta jollakin sopivalla sävyllä. Juuri kun olet saanut kotiisi himoitsemasi tumman mangopuisen ruokailuryhmän ja hankkinut tyyliin sopivat itämaiset samettiverhot ja sohvat, alkaakin yököttää ja huomaat että uusimmassa sisustuslehdessä lääkkeeksi tarjoillaan ihanan mustavalkoista värimaailmaa. "Pakko saada", ajattelet, ja myyt huutonetissä kaiken vanhan pois, ja alat miettiä minkälainen sabloonakuvio eteiseen seuraavaksi laitettaisiin...
Kauhea vaiva sisustaa, ja koko ajan oikeastaan on tyytymätön. Väreistä voi kai saada jonkinlaisen yliannoksen. Toisaalta taas on näivettävää, jos ympäristö on pelkästään beessi. Mielestäni yksi ratkaisu ongelmaan on antaa värisilmän surkastua ja olla välittämättä tyyleistä ja trendeistä (niihin kyllästyy) ja antaa olla. Tai hakea värinautintonsa muualta kuin oman kodin sisustuksesta, esim. vaikka ihastelemalla ilmaiseksi syksyn lehtiä tai perinneryijyä museossa tai kaupan hedelmäosastoa (tai lankaosastoa, mutta tämä on jo vaarallista). Syksyn luonnon värikylläisyydestä tarpeekseen saatuaan tuleekin talvi, joka ainakin Helsingissä on enimmäkseen harmaa. (Vähänks trendikäst, voitteks kuvitella!)
"Oletko kyllästynyt perinteisiin vauvan peittoihin? Nyt voit antaa kullannupullesi ainutlaatuisen elämyksen yksilöllisen käsityön muodossa." Tässä työssä ilahduttavat eniten värit, eivät niinkään materiaalit. Kyseessä on vauvanpeitto, kesken, mutta voiton puolella jo.

"Tässä on menty jo todella henkilökohtaiselle tasolle. (Mietin, voiko netissä julkaistakaan näin yksityisyyteen meneviä asioita.) Kyseessä siis kaksi aivolohkoa, oikea ja vasen, kuvattuna tekijän sisäisestä maailmasta käsin."
Jos esimerkiksi monimutkaiset neuleohjeet kuumentavat tunteita, voi tarttua koukkuun ja antaa tunteidensa purkautua kuviksi. Käsinkosketeltavaa ja hyödyllistä. Sopii myös kissa-allergikoille. (Kissojen silittäminen tunnetusti rentouttaa.)


3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihan samaa mieltä olen tuosta sisustusasiasta. Minäkin näen talvikaudella kokoajan mikä on pielessä täällä kotonani, mutta kun ei ole nyt rahkeita remonttiin niin täytyy tyytyä siihen mitä on. Ehkä sen takia ei enää tule niin aktiivisesti seurattua sisustusohjelmiakaan tai luettua ko. lehtiä. Ja kun asuu vanhassa maalaistalossa ei tänne edes sovi modernit jutut, mistä kuitenkin tykkään ja sujuvasti ihailen niitä tuttujen kodeissa. Ja vaatekaapin kanssa on vähän sama juttu, mutta eipä täällä lasten kanssa ollessa paljon enää jakkupukuja tarvita.

Kivoja vapaavirkkauksia, täytyy kokeilla tuota sitten kun alkaa lankavarasto uhkaavasti pursumaan. Tai kyllä mun kaikki virkkaukset on tavalla tai toisella vapaavirkkauksia, ei ohjeesta tietoakaan ;D

Hallatar kirjoitti...

Tämähän on ihan taidetta!

Suolaaja kirjoitti...

Risulinnun maalaistalo kuullostaa ihanalta. Mutta varmaan tiettyä aktiivisuutta vaaditaan maalaistalon asukkaalta, siis jos on hirveän laiska kunnostamaan ja laittamaan paikkoja, ei ehkä kannata edes haaveilla... Tai jos joku hajoaa, pitäis osata korjata. (Missäs se meidän vasara olikaan...) Eli tyydyn minäkin ihastelemaan muiden koteja ;-D

Paitsi että toivon joulupukilta poraa. Sellaista jolla saa betoniin reikiä :)

Hallatar: näiden virkkausten merkitys on tässä vaiheessa ainoastaan "terapeuttinen" ja "esteettinen". Eli siinä mielessä taidetta. Tai voihan käyttöesinekin tietysti olla joskus taidetta. Hmm. Tai ainakin käyttötavarasta saa hienoja juttuja, kuten siellä sun sivuilla se pullonkorkkikranssi...