Syksyn tuntua

Monien mielestä syksy alkaa siitä, kun koulut alkaa. Ilmaan tulee heti syksyn tuntu, vaikka aurinko vähän vielä lämmittääkin. Harmaansävyisinä päivinä olen nauttinut parvekkeeni pikku auringoista, niitä on jo aika monta. Elämänlangan sydämet ylettyvät melkein taivaaseen asti, ainakin kuvassa.

Virkkasinkin eilen pitkästä aikaa. Jopa niin, että ihan langat meinaa loppua. Mutta ei kuvaa nyt siitä, vaan "harrastuksesta", josta vihjailin viime kertaisessa postauksessa. Kuinka moni teistä käy täällä?

Colourlovers-sivustolla voi luoda väripaletteja ja käyttää paletteja valmiissa kuvioissa. Olisi ehkä hauskaa suunnitella kuvioita itsekin. Kyseinen sivusto on vähän niinkuin Ravelry, mutta aiheena on värit.

Mukavia syystuulia on ilmassa, käsityön saralla myös, eli aloin harjoitella minulle uutta asiaa, siitäkin myöhemmin, mutta mahdollisimman pian. Ei ole tarkoitus unohtaa teitä lukijoita, pikku ystäväisiäni, mutta suolaajan poika ei tykkää että äiti on koneella, vaan haluaa kovasti itse käyttää konetta, onhan ikää jo yhdeksän kuukautta.

HUOM: Tämän postauksen kirjoitin jo monta päivää sitten, mutta sain tämän valmiiksi vasta tänään, 21.8. (Blogger laittaa päivämääräksi päivän, jolloin aloitin kirjoittaa tätä.)

Silivatiseilaa

Kesä-Helsinki on ihana. Teimme pari päivää sitten pienen luontoretken, me perheen naiset. Otettiin luontokirja mukaan ja kamera ja lähdettiin ovesta ulos.


Tämä on tutkimusteni mukaan harakankello. Iso sinikukkainen kello. Tämä yksilö oli piilossa ruusupuskien keskellä.

Kimalaiset jaksavat kiinnostaa pikkutyttöämme aivan loputtomasti. Näitä ruusuja näkee joka paikassa, näihin on tietenkin kaikki kyllästyneet, mutta uuden ulottovuuden ne saavat kimalaistutkimuksissamme. Kova pörinä käy kukkien sisällä. Söpöjä ja kiireisiä ovat pikkukarvapalleroiset.

Tässä tielle osui varislasten lentoharjoitukset. Lintuemo seurasi tarkkaan ja antoi varmaan ohjeita tarvittaessa. Antenni oli lähtöteline, ja sieltä jokainen vuorollaan lähti vaappuen vastapäisen kuusen oksalle. Ihan hirveän liikuttava tapahtuma, silmät kostuivat kun aloin ajatella omia pikku murusiani, jotka hekin vielä joskus lentävät pesästä...

Antoisa retkemme sisälsi myös puihin kiipeilyä ja vadelmien syöntiä. Ensi kerralla otetaan kannu mukaan, niin saa ukkelitkin maistiaisia...

**********

Tämä lammas taas löytyi Seurasaaresta. Siellä on mukavaa käydä kävelemässä ja uimassa. Oravat tosin ovat siellä vähän epäilyttäviä, ne lähtevät seuraamaan. Erään kerran siellä käydessäni perässäni käveli pitkän lenkin orava ja sorsa. Aivan outoa, eivät häipyneet vaikka yritin viestittää niille, että kiitos seurasta ja näkemiin. Ja kerran eräs orava kiipesi japanilaisen miehen taskuun, siellä oli pähkinäpussi. Siinä vaan kaverit hohottelivat ja räpsivät kuvia miesrukasta, itse ainakin olisin varmaan kirkunut hysteerisesti enkä olisi enää ikinä astunut jalallanikaan koko saarelle. Suhteessani oraviin voi olla jonkun mielestä korjaamisen varaa.

Tämän värisiä lampaita en ole ennen nähnytkään. Mietin heti, minkälaisia lankoja noista tulisi. Pikkuinen täpläveikko on hurjan suloinen. Harmi, että en voinut ottaa sitä meille hoitoon.

Joutsenillakin oli poikasia. Nämä tirriäiset olivat jääneet isän kanssa, niiden äiti oli lähtenyt vähän tuulettumaan kaislikkoon. Sen verran puuhaa on tuollaisen lapsikatraan kanssa, vaikka maailman rakkaimpia ovatkin, emo tuumi.

Seurasaaren lähellä Meilahden tuntumassa on mukava puisto, siellä on houkuttelevat nurmikot eväsretkeilyyn. Siinä aivan puiston laidalla on tällainen ihana talo, korkealla kalliolla. Siinä on varmaan mukava asustella, nelosen ratikkapysäkki ja mäkkäri aivan vieressä. Silti oma rauha ja hienot maisemat. No onhan noissa isoissa vanhoissa omakotitaloissa kova remontoiminen ja lämmityskustannukset ja puutarhanhoitoa vähän liikaakin ja hiiriä tulee ja kaikenmaailman turistit pihalle asti kuvia räpsimään.

Mutta mihinkäs täältä rakkaasta kotikaupungista raaskisi kesällä lähteä, aivan valtavasti kaikenlaista tekemistä ja nähtävää riittää jokaiselle kesäpäivälle. Kaikkea ei vaan ehdi tallentaa. Suolaajan Stadia ehkä luvassa vielä lisää jos inspiraatiot jatkuu.

Ja mitäs iltaisin lasten nukkuessa sitten tapahtuukaan? Siitäkin postailen vähän myöhemmin. Juu aivan kokoperheen blogi tämä on edelleenkin, pakko täsmentää, inhoan kaikenmaailman kaksimielisyyksiä...

Mansikka-aika

Hyvää naistenviikkoa! Aika moni blogin lukija varmaan viettää nimipäiväänsä lähipäivinä. Mansikat ovat kypsiä. Jos vaikka tänä kesänä saisin sen mansikkalaatikon ostettua, viime kesänä olin myöhässä.


Parvekkeella tällä hetkellä aukeamassa ovat auringonkukat. Jos saisin parveketta vähän siivottua, voisin esitellä muitakin kun lähikuvia.

Virkkasin takkia tytölle, mm.hihat puuttuu. Värit valitsin lempikukkieni mukaan, pionia ja laventelia. Lankana Garnstudion Paris, mukavan pumpulinen lanka.

Nappilokeroni. Loput lokerot työkalupakistani esittelen myöhemmin. Oletteko käyneet Iso-Roban Nappitalossa? Hassu pieni nappikauppa. Kivenheiton päässä Menitasta.

Herkku

Jos olisin hame, olisin ilmanmuuta puuvillainen virkattu rimpsuhame kuin täytekakku. Varsinkin jos olisin kolmevuotias.

Lankana on kaksinkertainen Kotiväki, Olivia, ja Marks & Kattensin ruskea puuvillalanka. Yksi kimalteleva raita on Novitan Cocosta vai mikäs se olikaan. Ja yksi raita joka pilkistää rimpsun alta on jotain aprikoosinväristä sekoitetta. Silkkinauhana on Tiimarin askartelunauhapakkauksesta löytynyt nauha, kolmevuotiaan valitsema.

Ja kaikki vaan sekoitetaan iloisesti fiilispohjalta. Raitoja, rimpsuja ja vähän pitsiä.

Sininen

Sininen hattu on valmis. Olin niin iloinen saatuani jotain valmiiksi, että räpsin kuvia ja sain uusia ideoita ja aloin jopa virkata tytön hametta. Vaikutteet hameessa ovat jotain espanjalais-sävytteisiä, (johtuukohan Zaran alennusmyynneistä vai niistä jalkapallokisoista, syy tuskin on sen syvällisempi, olkoonkin, että yllä oleva kuva on minusta harvinaisen unenomainen ja puhuttelee minua itseäni jollain sanattomalla tasolla.) Menenkin tästä nukkumaan. Hamekuvia joskus toiste.

Parvekkeellani

Eräänä iltana olin parvekkeella leikkimässä kamerallani. Illan viiletessä ja lasten nukahdettua siirryin leikkimään kuvankäsittelyohjelmalla, joka seuraa kameran mukana. Koska en ole päivittänyt blogiani vähään aikaan, lataan tänne nyt kaikenlaista.



Tällainen pilvi olhitti parvekkeen illalla. Silhuettina näkyy piippuköynnös, auringonkukkia ja laventelia.

Reilun vuoden vanha pajukurssiharjoitustyö pääsi vihdoin käyttöön herneelle. Taustalla krassia.

En muistanutkaan kuinka lumoavan kauniit kukat herneessä onkaan. Tämä yksilö kasvaa parvekelaatikossa, jonne sen oli kylvänyt huomaamattani pikkuapulaiseni.

Tammenlehtisalaatti on yksi suosikeistamme, ja olen laittanut muutamia ruukkusalaatin kantoja multaan, ja näin hauskasti ne jo kasvavat. Lisäksi laitoin keräsalaattia siemenestä vähän aikaa sitten, toivottavasti sitäkin ehditään saada ennen syksyä.

Oma mansikkamaa parvekkeellamme, ihan lasten iloksi on tuottanut runsaasti marjoja. -Äiti milloin näitä saa syödä? -Ei ihan vielä kultaseni.

Jaa tässä vielä jotain vihreää oranssilla tipulla höystettynä. Eli vauvan kesäpipo, joka on ollut päivittäisessä käytössä. Nyt olisi vaan tarvetta nauhoille, sillä pikkuherralla on tavaroiden heittelykausi meneillään. Kirjailua pitäisi oikein harjoitella, mutta olkoon nyt tuo säälittävä tipun rääpäle lapsen hatussa, ihan hauska se on kaukaa katsottuna.

Pikkuapulainen suostui kuvattavaksi. Hän on itse valinnut langan tähän pipoon, ihastuttava pompom-lanka täynnä pieniä pastellivärisiä tupsuja. Ei tämän virkkaaminen hullumpaa ollut. Ja tämäkin tekele on ollut kovassa käytössä viileinä päivinä. Että silleen. Sinistä hellehattua olen itselleni virkannut, mutta edellisen postauksen oranssi hattu on vielä haaveen asteella.

Hellehattujahti

Haluan hellehatun. Tarkoitus oli tehdä sellainen virkattu stetson jo keväällä, jota olisi voinut pitää puistossa ja rannalla. No, ei siitä tullut yhtään mitään. Stetsonin langat käytin loppujen lopuksi pikkuherran 7kk kesähattuun. Siitä tuli oikein miehekäs tipuineen päivineen, kuva tulee kun tulee, jos tulee. (kamala leväperäinen blogi tämä, sori kaikki säntilliset ihmiset)

Niin, hellehattuun. Seuraavaksi olen virkannut kauniin tummansinisestä Kotiväestä itselleni hattua, mutta olen ehkä hukannut sen keskeneräisen työn johonkin. Hmm. ja sitten tämä kuvan Hehkeä Hellehattu. Tämä se on. Tämän haluan!! Paperinarusta tehty. Eli vähän jotain erilaista. Tämän kanssa vaan alkaa tulla jo kiire, muuten kesä loppuu, ja syksyllä ei tällaista lirpaketta enää voi käyttää (paitsi jos laittaa hyttysverkon päälle, saa mainion sienestyshatun). Siellä Ravelryn Finnish crocheters-ryhmässä käynnisteltiin hellehatun virkkuuta (ja mattojen myös) ja tämä voisi olla panokseni jos hyvin käy.

Tämä Uutta virkkuukoukulla- kirja on kirppislöytö, mukana mm. virkattuja morsiuskruunuja (retromorsiamen must!!!), mattoja, laukkuja ja myös ohje, kuinka saatte nailonsukistanne kauniin laukun.

Kesä tuli...

Toivottavasti ei kesä kuitenkaan mennyt. Ihanan lämpimät päivät houkuttelivat laittamaan parveketta kesäkuntoon. Eco-langasta virkattu pipo pääsi parhaalle paikalle amppeliksi violetille isolle jollekin uutuus-petunia-risteytykselle. Helppo tapa saada vähemmän kaunis muoviruukku piiloon on virkata sille pipo. Kokeilen kasvattaa myös mikrokurpitsaa, herneitä, papuja ja köynnöskrassia, sekä mansikoita, auringonkukkia ja elämänlankaa. Onneksi tällainen autoton hippi saa apua rakkailta ystäviltä, jotka auttavat mullan ynnä muun painavan kuskaamisessa.

Viime syksynä ostamani kannettava tietokone meni jokunen aika sitten pimeäksi. Hyvin on muuten tähän asti toiminut. Olin varautunut johonkin inhottavaan rumbaan, jossa joudun kuskaamaan konetta jonnekin huoltoon. Lisäksi olin hukannut ostokuitin (löysin sen kyllä äsken) mutta sain käsittämättömän nopeaa ja ystävällistä palvelua sekä Verkkokaupasta että Acerilta. (lausutaan näköjään "eisser" eikä "aseri", heh.) Niin vaan koneeni haettiin ovelta äskeen huoltoon. Mahtavaa. Eli kiitos vaan saatte tässä tällaisen ilmaisen mainoksen, koska olin niin tyytyväinen asiakas. Mutta blogipäivitykseni tulevat edelleen siis harvakseltaan. Ehkä.

Tässä rinkuloita. Kuin pannunalusia, kassiksi tai peitoksi tai joksikin muuksi.

Blogillani on tarkoitus!

Sain tällaisen tunnustuksen Titalta. Kiitos mahdottoman paljon. Kiitos kiitos kiitos!!! Moni blogi ansaitsee tällaisen merkin, ihailen taitavia neulojia ja askartelijoita ja kuvaajia jne. Mutta en laita eteenpäin ainakaan ihan vielä tätä.

Kiireen keskellä

Viime aikoina olen enimmäkseen hoitanut lapsia - ulkoillut, käynyt kaupassa, yrittänyt siivota huonolla menestyksellä, laittaa terveellistä ruokaa, pestä pyykkiä ja lajitella kirppikselle menevät vaatteet yms. Ajattelin, että se on nyt heipat blogille kun ei ehdi enää edes konetta avata. Perustamani ravelryporukka on kyllä pystyssä ja siellä on kaikkea hauskaa tapahtunut, mutta en ehdi sielläkään kommentoimaan niin paljon kuin haluaisin.

Joskus olen kuullut, että useampi lapsi menee siinä sivussa, missä yksikin. Meillä kyllä jokainen lapsi vaatii ihan yhtä paljon hoitoa vanhemmiltaan ja myös jokainen sotkee ja syö ja leikkii ja pitää meteliä jne. Eli tripla-homma yhteen verrattuna. No jos ekan lapsen kanssa vasta oppi tietämään mitä on väsymys, niin kolmannen kanssa se on jo tuttua entuudestaan. Ja se, että osaa mukamas hoitaa pikkulapsia kun on kokemusta, ei auta, sillä jokainen lapsi on omanlaisensa, eli se mikä tepsi esikoiselle, ei enää ollenkaan tehoa seuraavaan jne. Eli aina on uuden edessä. Mutta on ne niin ihania, pikku silmäterät. No, tämän höpinän tarkoitus oli vaan kertoa, että blogataan jos muilta touhuilta jää aikaa. Ja sisällön taso laskee entisestään, koska postailen enemmän tai vähemmän kamalassa kiireessä. Jos rikastun, palkkaan kodinhoitajan siivoamaan, niin jää vähän enemmän virkkaus- ja kirjoitusaikaa:)

Tätä pipoa on virkattu, purettu, neulottu, purettu ja virkattu. Näyttää uimalakilta päässäni, joten ehkä puran taas. Ja punainen pipo ei oikein sovi maastoutumistyyliini:)

Ensi kosketus bambulankaan. Viime syksyn alesta Oliviaa, olikohan Novitan tms. Joustimennäköinen on virkattu kohopylväillä. Tähän pipoon oli toiveena saada vielä hiiri, ilmeisesti jokin Angelina Balleriina. Katsotaan osaisiko äiti sellaisen virkata. Ja ehditäänkö saada se kesäksi...

Keväinen yllätys

Ihana kevätyllätys saapui postissa. Voitin nimittäin Santran blogiarvonnassa, jee!!

Keväisen vihreästä kauniista paketista oli tietenkin otettava kuva. Kortissa kurkistelee vekkuli pikkuorava:)

Sisältä paljastui kaikkea iloisenväristä - huippu mahtava yllätys! Neulojapupu-muki, oranssia Lanett-villalankaa, Marimekon serviettejä ja teetä.

Ja muki otettiin tietenkin heti käyttöön. Äitillä on vihdoin oma muki:)

Paljon kiitoksia oikein mieluisasta yllätyksestä Santra!! Käykää kaikki moikkailemassa Santraa blogissa 100 mokaa ja muuta sähellystä!

Pääsiäinen

Iloista pääsiäistä!

Rairai raitaa

Virkkasin raitoja, aloitin heti uusia, kun olin saanut Kanervan kassin postiin. Nämä ovat sileäreunaisia, vähän tylsempiä kuin edellisessä kassissa. Tykkään enemmän niistä v-tyylin raidoista. No en valita, sillä nämä värit saavat sielun laulamaan tai ainakin hyräilemään.

Olen myös mietiskellyt lankojen värjäysasioita. Enemmän ja enemmän houkuttelee kokeilla kasvi- yms. värjäystä. Kysymyksiä herättää ainesten varastointi kerrostalossa, ja tietysti värjäysastioiden säilytys ja muut käytännön ongelmat, kuten hajut. Se selviää tietysti kokeilemalla.

Vintage Flower tyyny /pillow

Tulipa tämäkin tehtyä. Meinasi hyytyä viime metreille. Ei pöllömpi groove-mummelityyny siitä sitten tuli. (Eikö tuota iänikuista vaikeaa vintage-sanaa voisi korvata sanalla mummeli-?) Mummelit on niin lutusia. Itsekin välillä haaveilen mummeliudesta... Olisin sellainen köpöttelevä ryppyinen harmaakiharahiuksinen rouva, aina villakangashame päällä. Mitäs hienoa muka on olla nuori ja rypytön? Pöh.

Kanervan kassi ja vähän muuta

Kerroin Ravelryn virkkausryhmästä vähän aikaa sitten. Ajattelin sitä perustaessani, että olisi tosi mahtavaa, jos saan mukaan 25 jäsentä. Tämä jäsenmäärä oli täynnä heti seuraavana aamuna kun avasin koneen. Nostin rimaa, ja lupasin arvonnan kun 100 jäsentä olisi täynnä. Satunnaislukugeneraattori arpoi luvun 36, joka näytti Kanervaa. Halusin antaa jonkin henkilökohtaisen palkinnon, eli kävin tutustumassa Kanervan blogiin ja Ravelryn kuvagalleriaan. Kanervan lempivärit, vihreä, ruskea ja oranssi inspiroivat minuakin. Ja toisaalta myös Markan herkkukassi. Ja tämä kommentti... Eli Kanerva tarvitsi ilman muuta kassin joka on tehty jämälangoista. Koska sopivia jämälankoja ei meinannut olla valmiina, mistäs muualta niitä saa kuin lankakaupasta tietenkin. Mielessä oli vahvasti tuossa vaiheessa joku vihreän ja ruskean sekoitus oransseilla mausteilla. Yhtäkkiä kauppojen vihreät langat näyttivät kadonneen. Ihan vääriä sävyjä tai tyhmiä materiaaleja. Keräsin sieltä sun täältä, tässä kohdassa kohtasin salamarakkauteni, eli Létt-Lopin. Sitä tässä kassissa onkin kaikkein eniten.

Tässä kassi ulkona kuvattuna, matkalla postiin. Sävyt hehkuvat kauniisti talven valossa.

Kanervan kassi / Bag for Kanerva

Virkattu, koukku 5mm / Crocheted, hook 5mm(H)

Langat/Yarns: Istex: Létt-Lopi, Novita: 7-veljestä & Nalle, Gjestal: Janne & Maija

(ja sitten yksi merinon ja silkin sekoitus(?), jota olen käyttänyt nallepipossa, ihana lanka ja kaunis väri, mutta nimi on hukassa)

Laitoin pakettiin vielä tällaista vihreää Madame Tricot-virkkauslankaa, joka on vähän samanlaista kuin Kotiväki. Ostin samalla itsellenikin tätä pari kerää, ideana tehdä tästä ja Kotiväestä joku vauvan slipari tai kesähattu...

Polska-pipo / Polska-hat

Paksu virkattu luonnonvalkoinen palmikkopipo on silkkaa puolalaisromantiikkaa. Mukana on häivähdys amerikkalaista 70-luvun toimintasarjaa. Tällainen muhkea pipo vaatisi reilun käänteen ja paksut vaaleanruskeat muovisankaiset lasit. No, kaikkea ei voi aina saada, ja lankakin loppuu aina kesken.

Tämä pipo on osa palmikkopiponvirkkausohje-projektiani. Pitäisikö ohjeessa neuvoa myös kohosilmukoiden virkkaaminen?

This hat belongs to my first crochetpattern writing-project.

Polska-pipo /Polska-Hat

Virkattuja palmikoita / Celtic cables

Lanka /Yarn: Novita Isoveli (valkoinen/white) 100g

Koukku /Hook: 6mm

Blue Flame

Blue Flame

Kauluri/Neckwarmer

Lanka/Yarn: Sirdar Juniper 150g väri/colorway 030

Puikot/Needles: 7mm

Malli oma/Own pattern

Jotain valmista ja sinistä vaihteeksi. Tämän pienen kaistaleen tekoon tuhraantui kaksi kuukautta. Todellinen nautiskelijaneuloja.

Something finished and blue. It took two months to make this. I'm a real slow knitter.

Lankakauppareissulta

Ihme kiire viikko. Yhdistin kaksi asiaa ajan säästämiseksi, eli lenkkeilin lankakauppaan. Järkevää toimintaa. Ja virkistävää ennen kaikkea.



Ihastuin islantilaiseen Létt Lopiin. Sen ihania värejä olen ennenkin ihastellut, mutta pelännyt sen karheutta. Nyt oikeastaan ihastuin nimenomaan sen sisalmaiseen karheuteen. Voi meitä oikukkaita naisia!

(edit korjasin tuon langan nimen kun ei tuo islanti vielä suju)

Flame-kaulurin ohje - Pattern for Flame neckwarmer

Kauluri syntyi vahingossa, kun olin neulomassa kaulaliinaa, mutta lanka ei riittänytkään pitkään huiviin. Sovittelin peilin edessä kaulahuivia, ja kuin itsestään se asettui kauluriksi, jonka nimeksi annoin "Flame", koska kauluri on vähän liekin mallinen ja lankana on hehkuvan oranssi Hjertegarnin Cool Flamme.

I made this neckwarmer accidentally when I was knitting a long scarf. I ran out of yarn so this is the result. It looks a bit like a flame and the name of the yarn is Cool Flamme.

Puikot/needles 7mm (US 10½-11)

Lanka/Yarn: Hjertegarn Cool Flamme (or something else bulky weight yarn)

Menekki n. 150 g (1,5 skeins Cool Flamme)

Luo 32 s. löyhästi. Neulo joustinneuletta 3o 2n kaulaliinaksi n.120 cm. Päättele silmukat niin löyhästi, että joustin ei kiristä mistään kohdasta. Taittele kaulurin muotoon ks. kuva. (helppoa esim. peilin edessä) ja kiinnitä hakaneuloilla saumakohdat. Ompele kiinni samanvärisellä ohuemmalla langalla siten, että sauma ei kiristä.

Cast on 32 sts loosely. Work in ribbing k3 p2 about 120 cm (47 ''). Bind off loosely. Fold into the shape as seen in the picture and sew together (blue marks in the picture). Make sure that the seam is not too tight.

(Centimeters in the picture converted to inches: 20 cm=7,9'', 30cm=11,8'', 32cm=12,6'')

edit: pattern in English