Suolaajan joulukiireet tai paremminkin vauvakiireet aiheuttavat katkoksia päivityksissä. Tarkoitus oli esitellä isot kasat monenlaisia ihania käsitöitä ja askarteluja lähes päivittäin. Yhtä salaista juttua olen virkannut, muuta en ole ehtinyt. Joulukortit postitin viimetipassa. Pikkuisen pipareita on leivottu, mutta ne syötiin ennen kuin ehtivät edes kuvaan. Laiha lohtu tulee tässä, eli kuva muoteista. Ihanat kameli ja norsu, viime joulun Indiskan alennusmyynnistä. Eli nyt onkin hyvä aika tutustua linkkilistaani. Blogilistani on aika pieni, joten laitelkaa blogienne linkkejä kommenttiosioon. (ja näyttäisihän se hienolta, jos olisi paljon kommentteja, hih)
Ja sitten vielä yksi juttu: olisi hauskaa lukea kouluaikojen käsityömuistelujanne ja siitä, mikä on suhteesi käsitöihin nykyään.
Itselleni eniten tuskaa tuotti pyyheliinapitsin virkkaaminen. Tästä olenkin useaan otteeseen jo maininnut. Vaaleanpunainen ohut puuvillalanka oli hionnut käsissä aivan harmaaksi. Jostain syystä silmukoita oli vaikea hahmottaa, en jotenkin käsittänyt virkkaamisen ideaa, sitä, miten virkkauspinta syntyy. Neulominen oli myös työlästä. Kun piti valita neuletyö, valitsin pienimmän mahdollisen, eli vauvansukat. Sain valmiiksi yhden. Ompelusta suoriuduin ihan kohtalaisesti, vaikka ompelinkin koneella peukalooni ja kaavojen piirtäminen ja leikkaaminen oli ehkä maailman tylsintä. Ihaninta käsitöissä oli hypistellä kankaita ja lankoja. Muistan vieläkin käsityövaraston kaappien tuoksun...
Nyt olen harrastanut käsitöitä noin vuoden. Bloginikin täytti vuoden tässä joulukuussa. On mielenkiintoista selailla blogista omia polkujaan kaikenmaailman näperrysten parissa. Tähän mennessä olen kokeillut ainakin suolataikinaa, virkkausta, neulomista, pajunpunontaa ja kranssien tekoa. Niin, ainoa "käsityö", jota olen aina osannut kohtuullisen hyvin, on leipominen. Jostain syystä sitä osastoa on melko vähän täällä esillä. Ehkä olen halunnut rajata aiheita, mistä tietenkin välillä lipsun, tai sitten en vain välitä erikoisemmin tarttua kameraan rasvaisilla sormilla... Ihailen kauniita leivontablogeja, sillä ruuan kuvaaminen ei ole helppoa. On vaikeaa saada ruoka näyttämään herkulliselta myös kuvassa, ja toisaalta ehtiä kuvaamaan ruoka ennenkuin se on kadonnut parempiin suihin.
