Kevätmobile

Keväinen aurinko innosti vesileikkeihin, eli läträttiin vähän 2 vuotiaan kanssa keittiössä. Huovutettiin nyt ensimmäistä kertaa huovutusvillasta vedellä ja mäntysuovalla. Syntyi sarjatuotantona pyörylöitä, joihin idea saatiin Villapallon blogista. Eli villaa kasataan ohuina kerroksina kippoon, tässä tapauksessa muoviseen nuken mukiin, lorautettiin vettä niin, että villat kastuu reilusti ja sitten sormilla tökitään ja muhennetaan. Kun reunat pysyy vähän koossa, lätty käännetään ja vielä vähän tökitään. Sitten vielä pöydällä vähän mäntysuovan kanssa hierotaan ja lopuksi huuhtelin kylmällä vedellä.

Pyörylöille piti kehittää jotain käyttöä, ja ne näyttivät kivoilta valoa vasten, joten yhdistin ne ohuella rautalangalla toisiinsa. Ripustin ketjut grillitikkuun, päällimmäiseksi laitoin vielä rautalangasta virkatun kukan.

Sydänkranssi

Sorruin Tiimarissa tällaiseen kranssipohjaan.
Ystävänpäivä pehmentää pään. Tai antaa ainakin hyvän tekosyyn sortua hempeilyyn. Minä kun tykkään vaaleanpunaisesta ja pinkistä ja fuksiasta ja aniliininpunaisesta ja roosasta ja kaikista muista ihanista. Latasin kehiin kaikki vähänkin sopivat suolataikinasydämet, jotka kiinnitin kuumaliimapyssyllä. Jotenkin onnistuin myös ruuttaamaan melkoisen annoksen kiehuvaa liimaa sormeeni. Se sattui enemmän kuin olin kuvitellut. No, takaisin ihanaan kranssiini... Virkkasin rautalangasta ketjua, jossa roikkuu muutama suolataikinakoriste. Nyt sydän näyttää vähän leijalta tai ilmapallolta. Söpöä...

Suolataikinaa karkkiväreissä

Tänään kokeilin värjätä suolataikinaa karamelliväreillä. Väreinä käytin apteekista saatavia Robertsin sinistä ja punaista.

Muutamia huomioita jauhemaisien karamellivärien käytöstä:

• Muovihanskoja kannattaa käyttää, jos ei halua, että sormet värjääntyy, muovailuvaiheessa väri ei enää tartu käsiin, eli silloin ei enää tarvitse hanskoja
• Väripurkit kannattaa avata esim. tiskialtaassa, tai jossain, jossa ei haittaa, että väriä pölähtää purkista, sillä korkki on aika tiukka, ja itse ainakin onnistuin aina korkin avattuani saamaan kamalan väripölähdyksen aikaiseksi
• Väri kannattaa sekoittaa ensin veteen
• Värejä voi sekoittaa keskenään, esim. ylläolevassa kuvassa liila taikina
• Jos lisää jauheen suoraan taikinaan, tasaisen värin saamiseksi täytyy vaivata taikinaa melko kauan. Vaivaaminen tosin tekee taikinasta mukavan pehmeää.
• Taikinan värisävy vaalenee uunissa, toisaalta paistaminen voi myös muuttaa värisävyä toiseksi

Taikinaa kannattaa säilyttää kokoajan muovipussissa tai -rasiassa, sillä taikinan pinta kuivuu hyvin nopeasti, ja silloin muovailu on hankalaa. Vesikuppia kannattaa pitää pöydällä, johon voi kastella sormenpäitä tai veistä, jolloin taikinan pintaa saa helposti tasoitettua. Heti kun taikinan pinta alkaa halkeilla, kannattaa sitä kastella. Tavallinen voiveitsi on hyvä apuväline muotoiluun. Kaikenlaiset tikut yms. ovat myös käteviä.

Tasaista pötkylää saa aikaan kun vähän harjoittelee ja muistaa kastella sormia tarpeen mukaan.

Kirjaimet on tehty pötkylöistä muotoilemalla ja sitten vähän litistelty ja taas vähän muotoiltu jne. Suolataikina-askartelu voi olla myös hauskaa lasten kanssa yhdessäoloa. Tällaista muovailuhupia voin suositella kaikenikäisille (viittaan Tiitsan kommenttiin).

Nämä työt paistettiin n. 100 asteessa. Aikaa meni kolmisen tuntia. Paistaminen muuttaa väriä aikalailla. Paiston jälkeen töitä voi hioa esim. hiekkapaperilla. Työt voi maalata esim. vesiväreillä, askartelu- tai akryyliväreillä ja lakata askartelulakalla, joko nestemäisellä tai sprayllä. Nämä kirjaimet odottavat siis vielä viimeistelyään, ainakin hiomista ja lakkaamista.

Kirjain-idea syntyi ihastellessani tildailublogeja. Mieleen tuli lastenhuoneen aakkostaulu, jossa on pastellisävyisiä kirjaimia. Tein kokeeksi nämä muutamat kirjaimet ja mietin jatkoa. Ehkä nämä voisi liimata maalatulle laudanpätkälle tms.

Kiitos Nukke kivoista kommenteista! Oli oikein mieluisaa löytää niitä aikaisemmista kirjoituksista!! Ja tietysti kiitos muillekin jotka tänne Suolataikinaan kommentoitte. Se on tämän kirjoittelun ja höpinöitten suola!

Edit: lisätty huomioita ja korjattu yhtä sun toista Edit II: sitä samaa

Villasydämiä

Villalankaakin voi näköjään huovuttaa neulalla. Tummanvihreä Highlander ainakin pysyy hyvin (isossa sydämessä oleva koukero). Näihin tulee vielä nauhat. Mikäli ehdin kauppaan ostamaan jotain kaunista joulunauhaa, laitan sellaista. Muussa tapauksessa tyydyn johonkin villalankaviritykseen.

Joulukorttiaskartelua

Joulukorttitalkoissa syntyivät nämäkin kortit. Harvoin tulee tehtyä paperiaskarteluja. Kerrankin ajattelin repäistä, ja menin oikein ostoslistan kanssa Tiimariin. Mukaan tarttui erilaisia paperiarkkeja, sydänrei'ittäjä, pieniä koristeita, kuten lumikiteitä, enkeleitä sun muuta tuikitarpeellista. Erityisesti ihastuin käsintehtyyn mulperipaperiin, johon tulee ihanan pehmeä reuna repimällä. Kun into on kova, tulee helposti hutaistua, eli jos oikein haluaisi olla tyytyväinen tulokseen, kannattaisi käyttää jonkinlaista kulmaviivainta ja paperiveistä tms. No nyt lopputulos on iloisesti sinnepäin. Perfektionisteille varoitus: seuraavat kortit ovat käsivaralla leikattu tylsillä oranssipäisillä keittiösaksilla ilman omantunnon tuskia...

Huopasydänjoulukortit

Ei ole koskaan niin kiire, etteikö ehtisi neulahuovuttaa muutaman sydämen joulukorttiin:) Loppuaika onkin mennyt ihastellessa uutta pientä perheenjäsentä, eli sori kaikille jotka olette odotelleet päivityksiä.

Pidimme ystävien kanssa joulukorttitalkoot, ja mukavasti syntyikin kasa kortteja. Askartelu sujui hauskasti joulutorttuja ja muita herkkuja syödessä ja glögiä siemaillen. Ja tietysti antoisien keskustelujen merkeissä hyvien ystävien seurassa.

Marraskuun kranssi

Viimetalvesta olen oppinut, että kuusenhavut eivät sovi sisälle ainakaan pitkäksi aikaa, sillä ne varisevat niin mahdottomasti. Ongelman voi ratkaista hankkimalla Tiimarista ihanan muovisen havukranssin. Tuoksuu takuuvarmasti muovilta, eli ei voi erehtyä. Eikä varise. Lisänä tietysti käpyjä sekä tällä kertaa oikeita koristeomenoita. Keltaiset ruusukkeet on taivuteltu vaahteranlehdistä. Loppusilaus on tehty Tiimarin kultasprayllä.

Hallatar oli laittanut palan metsää parvekkeelle. Ihastuin ajatukseen, ja tuumasta toimeen sain kuin sainkin itsellenikin niitä metsänpalasia, eli sammalta, männynoksia ja muuta kivaa ison kassillisen. Tämän hienon lahjan sain eräältä tutulta...Kiitos:) Katsotaan millaisen asetelman saan aikaiseksi. Sitten varmaan ilmestyy kuvakin tänne. Lisäksi olen neulahuovuttanut lisää joulukoristeita. Niistä on tarkoitus laittaa kuvat sitten, kun koko setti on valmis. Ja vähän jotain salaista muutakin neulahuovutusideaa on vireillä... Olen myös neulonut lapsen hupparia lisää, ja virkannut yhden pienen vaaleanpunaisen mohairhuivin. Katsotaan missä tahdissa ja minkälaisia kuvia tänne saadaan.

Laajensin palmikkovirkkaushakuani englanninkieliseksi, sillä suomenkieliset sivut eivät tuottaneet tulosta. (Kaikki tiet vievät Suolataikinaan :) Eli kannattaa kokeilla hakua cable crochet tai aran crochet tai jotain sinnepäin, jos virkatut palmikot kiinnostavat.

Paperikukkasydän

Paperiaskarteluakin on nyt kokeiltu. Paperin muotoiluun tarvitaan näköjään aika näppäriä sormia, tuntui aika vaikealta saada pieniä kukan osia pysymään halutussa asennossa saatikka tunkea kuumaliimaa jonnekin terälehtien väliin. Kyllä sormet paloivat tässä hommassa. Tosiaskartelijoilla on varmaan sormenpäät melko karaistuneet kaikenlaiseen. Ei tunnu neulat eikä kuumaliimat. Ainakin minulla on kädet täynnä askartelun jälkeen kaikenlaisia pieniä haavoja, ja loppusilauksen tekee suola(taikina) haavoihin :)

Paperinarua on kierretty valmiin styroksisydämen ympärille. Narua kannattaisi kiertää tiheämmin kuin mitä kuvan sydämessä. Lopputulos ei ole kovin salonkikelpoinen, mutta ideasta saanee käsityksen. Kokemattoman käsissä kukkien vääntely oli todella hidasta ja melkein jopa hermotkin olivat koetteella, mutta harkinnassa on silti tehdä lopuistakin paperinaruista jotain. Täältä löytyy ohje kauniiseen paperikukka-asetelmaan, joka saa kyllä vielä odottaa...

Loppukesän kranssi

Vanha pääsiäiskranssi tuunattiin uuteen uskoon. Aineksina käytin mitä kaapista löytyi: vanha ruusukimppu ja monenlaisia suolataikinakoristeita sekä vähän muovihelmiä. Vihdoin uskalsin käyttää liimapyssyä. Se on odottanut puoli vuotta kaapissa, ja nyt liimaisin jo kaikkea mahdollista. Mitähän keskellä yötä voisi alkaa liimaamaan...

Varastosta löytyy vielä jokunen pajukranssi, taikinakoristeita (maalaamattomia) ja käpyjä. Ja kaksi pakettia liimapyssyn panoksia, jeee. Jouluaskarteluako jo? Onko joku jo alkanut jouluaskartelut? Eräs ystäväni on jo ostanut kaikki joululahjat. Pitäisiköhän minunkin alkaa kerrankin ajoissa. Käpyhamstraus ainakin pitäisi jo aloittaa. Aion tarkkailla erikoisia käpyjä esim. puistoista.

Taikinapossu ja vähän muitakin

Kaivoin kätköistäni vanhoja taikinahahmoja. Näitä voisi maalata joku päivä.



Kruunupäisiä hahmoja on kiva tehdä.

Nämä jäivät viime pääsiäisestä. (Meillä on kyllä parvekkeella vielä komea rairuohokin.)

Ja pakolliset sydämet. Niitä on aina.

Tämän tyyppistä tilattiin, poikkeuksena, että tekstin pitää ehdottomasti olla suomeksi. Mietin monenlaisia tekstejä, esim. "Rakastan keittiötäni" ei oikein sovi ja kaiken lisäksi tämä tulee n.60-vuotiaalle miehelle, joka on remontoinut keittiönsä. Onneksi tämä ei ole mikään vakava juttu. Edessä on vielä melkoinen maalauspiperrys...

Tupsunteko-ohje

Olen tehnyt tupsun viimeksi ala-asteella, enkä muistanut ollenkaan miten se tehdään. Hämärä muistikuva oli jostain pahviympyrästä. Yhden ohjeen löysin täältä, mutta laitan tähän vielä omankin ohjeeni.

1. Leikkaa pahvista kaksi tupsunkokoista ympyrää ja reiät niiden keskelle. Laita ympyrät päällekkäin.

2. Leikkaa ympyrät auki keskustasta. Kieputa lankaa pahvikiekkojen ympäri. Lankaa on tarpeeksi, kun keskustan reikä alkaa olla täynnä.

3. Leikkaa langat auki pahvikiekkojen välistä. Pidä toisella kädellä kiinni, ettei langat pääse karkuun. Pujota kaksinkertainen lanka pahvikiekkojen välistä, joka sidotaan langanpätkien ympäri tiukasti. Sidottava lanka kannattaa olla sen verran pitkä, että tupsun voi helposti ommella kiinni. Irrota pahvit. Tasoita tupsu saksilla.

Valmis tupsu kruunaa asusteen ;)

Kaaospallo ja pajukranssit

Kaaospallo tehdään kolmesta sisäkkäisestä kranssista. Kranssit kiinnitetään toisiinsa langoilla pallon muotoon. Langat poistetaan, kun kranssi alkaa pysyä koossa. Kranssien lomitse pujotellaan pajuja sinne tänne. Tämä pallo on suurinpiirtein jalkapallon kokoinen.

Kranssinpohjia tarvitaan aina! Suurimmassa (keskeneräisessä) kranssissa sain idean kokeilla jotain kahvamaista, tai oikeastaan tällä tekniikalla saisi kauniit kahvat omatekoiseen kassiin. Keskimmäinen kranssi pysyy tukevana japanilaisten silmien avulla.

Kranssien kieputtelu ei ollut minusta niin helppoa kuin miltä näkemäni kauniit yksinkertaiset kranssit näyttävät. Tasaisen ja kauniin lopputuloksen saaminen edellyttää kokemusta ja taitoa "kuunnella" pajua, joka on melko oikukaskin materiaali. Ja ihanan tuntuinen kädessä!

Lampunvarjostin pajusta

Tästä taisi tulla lampunvarjostin. Pitäisi löytää jostain kiva sopiva lampunjalka. Melkoisesti paju kyllä kutistuu kuivuessaan! Nyt pitäisi olla muutama paju varastossa, jotta voisi punoa muutaman tiivistävän kerroksen lisää.

Pajukurssilla

Tässä on keskeneräinen kranssikori. Pohjana on kranssi, jonka päällä on kaksi loimea. Tällaista punontaa sanotaan palttinaksi. Pitkät kudontapajut on taivutettu kädensijaksi, ja latvat on vielä leikkaamatta. Narun tarkoitus on pitää haluttu muoto kasassa. Jätesäkin päällä näkyy vähän mustaan pyyhkeeseen käärittyjä pajuja. Pajut eivät saa kuivua, muuten ne katkeavat helposti.

Pajujen väriskaala on mahtava, tumman liilasta tai mustasta vaaleanvihreään ja keltaiseen. Olisinpa keksinyt järjestellä pajut värisävyittäin kuin langat! Tässä korissa on harjoiteltu ristipunontaa. Loimipajut on työnnetty styroksilevyn läpi. Näin pysyvät oikeassa asennossa ja työtä on helppoa käännellä sylissä.

Korimainen muoto alkaa hahmottua. Korista tuli mielestäni kauniin soikea. Lisäksi yritin vähän leventää sitä ylöspäin. Enempää koria ei voi leventää lisäämättä ylimääräisiä loimipajuja. Taidan päätellä työn huomenna ja opetella jotain uutta, kuten kaaospallon tekoa.

Pajun punonta ja vääntely on todella hauskaa. Siinä on todellista käsillä tekemisen iloa, ja työt valmistuvat melko nopeasti.

Suolataikinatöiden koristelusta

Etualalla näkyy vaaleanpunainen sydän joka on koristeltu samoin kuin s-kirjain. Ripustusreikään tein timantin hopeisesta kimalleliimasta. Se näytti hetken aikaa hienolta ja aidolta, mutta nyt muutaman viikon kuluessa timantti on kutistunut pieneksi rusinaksi ja menettänyt kaiken loistonsa. Jäljellä on enää pieni valkoinen suolamainen murunen.

Punasavenväriset helmet on tehty myös suolataikinasta. Maalasin ne ihanalla Pigment-akryylivärillä, sävy on "burnt sienna". Väri muistuttaa punasavea, varsinkin jos siihen lisää hieman valkoista ja keltaista. Lakkaa en ole lisännyt tällä kertaa ollenkaan näihin töihin.

Pieni sydän ystävänpäivälahjaksi

Tämän sydämen kuviot on tehty oranssilla helmiäiskynällä ja kimalleliimalla. Kimalleliima on nyt muuttunut lähes kokonaan valkoiseksi, eikä se enää kimaltelele ollenkaan. Helmiäiskynä sen sijaan on kestänyt muuttumattomana, eikä se irtoa helposti raaputtamallakaan.

Sydämiä voi antaa vaikka ystävänpäivänä, jos niihin ei ole jouluna ehtinyt jo kyllästyä. Sydämiä on mukava tehdä ja ne valmistuvat nopeasti. Niiden pintaan on helppo pursottaa koukeroita ja kuvioita tai vain maalata yksivärisiksi. Taakse voi liimata magneetin jos haluaa, tai pujottaa nauhan, jos on tehnyt sydämeen reiän. Reiät on helpointa tehdä ennen paistamista. Jälkeenpäinkin reiän saa, mutta se on melko työlästä.

Koristeltu ässä

Vaaleanpunaisesta ässästä tuli tällainen kun lisäsin siihen kuvioita valkoisella helmiäiskynällä. Helmiäiskynä on kestänyt hyvin töitten pinnalla edelleen.

Ässän pinnalla olevia kiemuroita lähikuvassa.