Silivatiseilaa

Kesä-Helsinki on ihana. Teimme pari päivää sitten pienen luontoretken, me perheen naiset. Otettiin luontokirja mukaan ja kamera ja lähdettiin ovesta ulos.


Tämä on tutkimusteni mukaan harakankello. Iso sinikukkainen kello. Tämä yksilö oli piilossa ruusupuskien keskellä.

Kimalaiset jaksavat kiinnostaa pikkutyttöämme aivan loputtomasti. Näitä ruusuja näkee joka paikassa, näihin on tietenkin kaikki kyllästyneet, mutta uuden ulottovuuden ne saavat kimalaistutkimuksissamme. Kova pörinä käy kukkien sisällä. Söpöjä ja kiireisiä ovat pikkukarvapalleroiset.

Tässä tielle osui varislasten lentoharjoitukset. Lintuemo seurasi tarkkaan ja antoi varmaan ohjeita tarvittaessa. Antenni oli lähtöteline, ja sieltä jokainen vuorollaan lähti vaappuen vastapäisen kuusen oksalle. Ihan hirveän liikuttava tapahtuma, silmät kostuivat kun aloin ajatella omia pikku murusiani, jotka hekin vielä joskus lentävät pesästä...

Antoisa retkemme sisälsi myös puihin kiipeilyä ja vadelmien syöntiä. Ensi kerralla otetaan kannu mukaan, niin saa ukkelitkin maistiaisia...

**********

Tämä lammas taas löytyi Seurasaaresta. Siellä on mukavaa käydä kävelemässä ja uimassa. Oravat tosin ovat siellä vähän epäilyttäviä, ne lähtevät seuraamaan. Erään kerran siellä käydessäni perässäni käveli pitkän lenkin orava ja sorsa. Aivan outoa, eivät häipyneet vaikka yritin viestittää niille, että kiitos seurasta ja näkemiin. Ja kerran eräs orava kiipesi japanilaisen miehen taskuun, siellä oli pähkinäpussi. Siinä vaan kaverit hohottelivat ja räpsivät kuvia miesrukasta, itse ainakin olisin varmaan kirkunut hysteerisesti enkä olisi enää ikinä astunut jalallanikaan koko saarelle. Suhteessani oraviin voi olla jonkun mielestä korjaamisen varaa.

Tämän värisiä lampaita en ole ennen nähnytkään. Mietin heti, minkälaisia lankoja noista tulisi. Pikkuinen täpläveikko on hurjan suloinen. Harmi, että en voinut ottaa sitä meille hoitoon.

Joutsenillakin oli poikasia. Nämä tirriäiset olivat jääneet isän kanssa, niiden äiti oli lähtenyt vähän tuulettumaan kaislikkoon. Sen verran puuhaa on tuollaisen lapsikatraan kanssa, vaikka maailman rakkaimpia ovatkin, emo tuumi.

Seurasaaren lähellä Meilahden tuntumassa on mukava puisto, siellä on houkuttelevat nurmikot eväsretkeilyyn. Siinä aivan puiston laidalla on tällainen ihana talo, korkealla kalliolla. Siinä on varmaan mukava asustella, nelosen ratikkapysäkki ja mäkkäri aivan vieressä. Silti oma rauha ja hienot maisemat. No onhan noissa isoissa vanhoissa omakotitaloissa kova remontoiminen ja lämmityskustannukset ja puutarhanhoitoa vähän liikaakin ja hiiriä tulee ja kaikenmaailman turistit pihalle asti kuvia räpsimään.

Mutta mihinkäs täältä rakkaasta kotikaupungista raaskisi kesällä lähteä, aivan valtavasti kaikenlaista tekemistä ja nähtävää riittää jokaiselle kesäpäivälle. Kaikkea ei vaan ehdi tallentaa. Suolaajan Stadia ehkä luvassa vielä lisää jos inspiraatiot jatkuu.

Ja mitäs iltaisin lasten nukkuessa sitten tapahtuukaan? Siitäkin postailen vähän myöhemmin. Juu aivan kokoperheen blogi tämä on edelleenkin, pakko täsmentää, inhoan kaikenmaailman kaksimielisyyksiä...

Parvekkeellani

Eräänä iltana olin parvekkeella leikkimässä kamerallani. Illan viiletessä ja lasten nukahdettua siirryin leikkimään kuvankäsittelyohjelmalla, joka seuraa kameran mukana. Koska en ole päivittänyt blogiani vähään aikaan, lataan tänne nyt kaikenlaista.



Tällainen pilvi olhitti parvekkeen illalla. Silhuettina näkyy piippuköynnös, auringonkukkia ja laventelia.

Reilun vuoden vanha pajukurssiharjoitustyö pääsi vihdoin käyttöön herneelle. Taustalla krassia.

En muistanutkaan kuinka lumoavan kauniit kukat herneessä onkaan. Tämä yksilö kasvaa parvekelaatikossa, jonne sen oli kylvänyt huomaamattani pikkuapulaiseni.

Tammenlehtisalaatti on yksi suosikeistamme, ja olen laittanut muutamia ruukkusalaatin kantoja multaan, ja näin hauskasti ne jo kasvavat. Lisäksi laitoin keräsalaattia siemenestä vähän aikaa sitten, toivottavasti sitäkin ehditään saada ennen syksyä.

Oma mansikkamaa parvekkeellamme, ihan lasten iloksi on tuottanut runsaasti marjoja. -Äiti milloin näitä saa syödä? -Ei ihan vielä kultaseni.

Jaa tässä vielä jotain vihreää oranssilla tipulla höystettynä. Eli vauvan kesäpipo, joka on ollut päivittäisessä käytössä. Nyt olisi vaan tarvetta nauhoille, sillä pikkuherralla on tavaroiden heittelykausi meneillään. Kirjailua pitäisi oikein harjoitella, mutta olkoon nyt tuo säälittävä tipun rääpäle lapsen hatussa, ihan hauska se on kaukaa katsottuna.

Pikkuapulainen suostui kuvattavaksi. Hän on itse valinnut langan tähän pipoon, ihastuttava pompom-lanka täynnä pieniä pastellivärisiä tupsuja. Ei tämän virkkaaminen hullumpaa ollut. Ja tämäkin tekele on ollut kovassa käytössä viileinä päivinä. Että silleen. Sinistä hellehattua olen itselleni virkannut, mutta edellisen postauksen oranssi hattu on vielä haaveen asteella.

Kesä tuli...

Toivottavasti ei kesä kuitenkaan mennyt. Ihanan lämpimät päivät houkuttelivat laittamaan parveketta kesäkuntoon. Eco-langasta virkattu pipo pääsi parhaalle paikalle amppeliksi violetille isolle jollekin uutuus-petunia-risteytykselle. Helppo tapa saada vähemmän kaunis muoviruukku piiloon on virkata sille pipo. Kokeilen kasvattaa myös mikrokurpitsaa, herneitä, papuja ja köynnöskrassia, sekä mansikoita, auringonkukkia ja elämänlankaa. Onneksi tällainen autoton hippi saa apua rakkailta ystäviltä, jotka auttavat mullan ynnä muun painavan kuskaamisessa.

Viime syksynä ostamani kannettava tietokone meni jokunen aika sitten pimeäksi. Hyvin on muuten tähän asti toiminut. Olin varautunut johonkin inhottavaan rumbaan, jossa joudun kuskaamaan konetta jonnekin huoltoon. Lisäksi olin hukannut ostokuitin (löysin sen kyllä äsken) mutta sain käsittämättömän nopeaa ja ystävällistä palvelua sekä Verkkokaupasta että Acerilta. (lausutaan näköjään "eisser" eikä "aseri", heh.) Niin vaan koneeni haettiin ovelta äskeen huoltoon. Mahtavaa. Eli kiitos vaan saatte tässä tällaisen ilmaisen mainoksen, koska olin niin tyytyväinen asiakas. Mutta blogipäivitykseni tulevat edelleen siis harvakseltaan. Ehkä.

Tässä rinkuloita. Kuin pannunalusia, kassiksi tai peitoksi tai joksikin muuksi.

Kiireen keskellä

Viime aikoina olen enimmäkseen hoitanut lapsia - ulkoillut, käynyt kaupassa, yrittänyt siivota huonolla menestyksellä, laittaa terveellistä ruokaa, pestä pyykkiä ja lajitella kirppikselle menevät vaatteet yms. Ajattelin, että se on nyt heipat blogille kun ei ehdi enää edes konetta avata. Perustamani ravelryporukka on kyllä pystyssä ja siellä on kaikkea hauskaa tapahtunut, mutta en ehdi sielläkään kommentoimaan niin paljon kuin haluaisin.

Joskus olen kuullut, että useampi lapsi menee siinä sivussa, missä yksikin. Meillä kyllä jokainen lapsi vaatii ihan yhtä paljon hoitoa vanhemmiltaan ja myös jokainen sotkee ja syö ja leikkii ja pitää meteliä jne. Eli tripla-homma yhteen verrattuna. No jos ekan lapsen kanssa vasta oppi tietämään mitä on väsymys, niin kolmannen kanssa se on jo tuttua entuudestaan. Ja se, että osaa mukamas hoitaa pikkulapsia kun on kokemusta, ei auta, sillä jokainen lapsi on omanlaisensa, eli se mikä tepsi esikoiselle, ei enää ollenkaan tehoa seuraavaan jne. Eli aina on uuden edessä. Mutta on ne niin ihania, pikku silmäterät. No, tämän höpinän tarkoitus oli vaan kertoa, että blogataan jos muilta touhuilta jää aikaa. Ja sisällön taso laskee entisestään, koska postailen enemmän tai vähemmän kamalassa kiireessä. Jos rikastun, palkkaan kodinhoitajan siivoamaan, niin jää vähän enemmän virkkaus- ja kirjoitusaikaa:)

Tätä pipoa on virkattu, purettu, neulottu, purettu ja virkattu. Näyttää uimalakilta päässäni, joten ehkä puran taas. Ja punainen pipo ei oikein sovi maastoutumistyyliini:)

Ensi kosketus bambulankaan. Viime syksyn alesta Oliviaa, olikohan Novitan tms. Joustimennäköinen on virkattu kohopylväillä. Tähän pipoon oli toiveena saada vielä hiiri, ilmeisesti jokin Angelina Balleriina. Katsotaan osaisiko äiti sellaisen virkata. Ja ehditäänkö saada se kesäksi...

Lankakauppareissulta

Ihme kiire viikko. Yhdistin kaksi asiaa ajan säästämiseksi, eli lenkkeilin lankakauppaan. Järkevää toimintaa. Ja virkistävää ennen kaikkea.



Ihastuin islantilaiseen Létt Lopiin. Sen ihania värejä olen ennenkin ihastellut, mutta pelännyt sen karheutta. Nyt oikeastaan ihastuin nimenomaan sen sisalmaiseen karheuteen. Voi meitä oikukkaita naisia!

(edit korjasin tuon langan nimen kun ei tuo islanti vielä suju)

Finnish crocheters in Ravelry

Suomenkielisille virkkaajille on nyt oma ryhmä Ravelryssä. Tarkoitus on keskustella käsitöistä ja muistakin aiheista ja laittaa näytille omia töitään ja lankojaan. Tämä on siis ensimmäinen perustamani ryhmä ja jossa vielä toimin ylläpitäjänä. Mutta Ravelryssähän on rauha&rakkaus-meininki, joten hommahan on leppoisa ; ) Esittelen tässä vielä ensimmäiset Gimp-kuvankäsittelyni, eli Finnish crocheters bannerin ja napin. Ihan kivat ja yksinkertaiset niistä tuli. Tavoittelin logoon vähän suuren maailman ilmettä (ja toisaalta myös en vielä osaa käyttää Gimpiä niin monipuolisesti kuin olisin halunnut.)

Jos et vielä ole Ravelryssä, niin ota vuoronumero, jonotus kestää noin muutaman viikon. Olikos se nyt toukokuussa, kun jonotusta ei enää pitäisi olla, eli tunnukset saa silloin heti. See ya!

Ja joku varmaan ihmettelee kun olen karsinut linkkilistani pois. Remontoin blogiani rankalla kädellä(ni), eli on vielä auki, laitanko linkkilistan, vai joitain linkkejä joihinkin rinkeihin tms. Finnish crocheters- rinki Ravelryn ulkopuolella on mietintämyssyssä.

Liity Ravelryssä jo tänään: )

All this talking was about the Ravelry group "Finnish crocheters" founded by Suolaaja and about these banner and button I have designed by using Gimp. See ya in Ravelry!

Suunnittelen yhä sivun ulkoasua...

Eli tämä sivu päivittyy edelleen tiuhaan tahtiin kun fiksailen vähän... On kai pakko luopua tuosta ihanaisesta vihreästä, kun suurin osa kuvista näyttää ihan kääkkeris-kamalilta. Mutku en toisaalta haluaisi ihan valkoistakaan. No otan kuitenkin kuvan muistoksi. Harmi kun en ole tallettanut kaikkia ulkoasujani. Niitä on ollut niin monenlaisia. Tämän vihreän yhdistelmän nimi on Sammarit.

Pyhäaamun rauhaa

Tänään oli mukava aamu. Heräsin aikaisin ja leivoin leivän. Tämä on tällainen pikaohje, jossa on 3 dl vettä, vähän suolaa, pikkuisen hedelmäsokeria, pussillinen kuivahiivaa, sopivasti vehnäjauhoja, kaurahiutaleita n. desi ja reilusti vehnänleseitä. Paistoin 225 asteessa ruskeaksi.

Kuvaan pääsi myös kaksi erityisen mieluista esinettäni, kalaleikkuulauta, jonka poika teki vaarin kanssa ihan pienenä, sekä vohvelikankainen pannulappu, joka on saman taiteilijan eskarituotos muutaman vuoden takaa. Leikkuulautaa olen käyttänyt melkein joka päivä. Pannulappua käytän vain siisteihin puuhiin. Yritän varjella sitä pahimmilta rasvaroiskeilta, sillä se on mielestäni todella upea. Se roikkuu keittiönnaulassa ihan vaan silmänilona. Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Ilmoitusluontoista asiaa

Olen puuhannut viimepäivät Ravelryssä. Univelkaa tulee ja pölykoirat lisääntyy. Ihan kiva maailma siellä aukenee. Hienointa on, kun kaikki on yhdessä paikassa, lankaporukka nimittäin. Erittäin mielenkiintoista ja henkeäsalpaavaakin, etten sanoisi. Lisäksi latasin kasan kuvia Flickriin. Aika paljon siis olen touhunnut tässä koneella. Käsityöharrastus tekee nörtiksi.

I've spent last days in Ravelry. I must say it's so interesting and almost breathtaking to see all that people around the world doing their knits and crochets. Peacefully together supporting each other. It's going to be great if it works. Yes and I'm in the Flickr too. This handcraft thing is making me total nerd.