30.9.07

Free your mind - Virkkaajan sisäinen maailma - vapaavirkkausta


Sinnepä sujahti petrol-Teddyn jämät muun tuskan ohella. Jos jollakulla on traumoja ala-asteen pannulapuista, niin tämä terapia voi auttaa. (Omat traumani koskevat lähinnä pyyheliinan reunapitsiä, josta sain armahduksen, eli minun ei tarvinnut virkata pitsi kuin toiseen reunaan.)

Valitse väri ja malli ja virkkaa kuten haluat. Tässä menee hermot korkeintaan siihen, että hurahdettuaan haluaa juuri ne oikeat sävyt ja materiaalit, eli en suosittele tätäkään heikkohermoisille. Tai sellaiselle joka kärsii liian tarkasta värisilmästä.
Aikoinaan ihailin ihmisiä, joilla oli mielestäni ns. hyvä värisilmä. Tällaiset ihmiset esim. pukeutuvat tyylikkäästi siten, että kaikki vaatteet ja asusteet sointuvat kauniisti yhteen. He osaavat valita oikeansävyiset lahjapaperin ja narun sekä kortin, puhumattakaan kodista, jossa he asuvat: huonekalut, matot, verhot ja seinän sävytys kaikki harmoniassa. Ihailuni tällaista kauneudentajua kohtaan kaihersi mieltäni siinä määrin, että aloin katsella ympärilleni sillä silmällä, katsella värejä tarkemmin ja muodostaa omia mielipiteitäni mikä sopii yhteen ja mikä ei. Mitä enemmän aloin värisilmälihastani treenata, sitä mukaa myös ongelmat kasvoivat. Aloin huomata epätäydellisiä väriyhdistelmiä lähiympäristössäni vähän joka puolella, enkä vähiten omassa kodissani. Sisustuslehtien kuvat alkoivat houkuttaa, ja aloin unelmoida täydellisistä väriyhdistelmistä vaatteissani ja kodissani ja kaikessa muussakin.
Tällaiseen tavoitteluun voisi käyttää hirveät määrät aikaa ja energiaa ja ennen kaikkea rahaa. Jossain vaiheessa, ihan hyvässä vaiheessa oikeastaan, en ollut vielä mennyt liian pitkälle tässä, päätin, että nyt riittää. En voi saavuttaa täydellistä kotia tai vaatevarastoa jne. Ja kaiken lisäksi värimakuni vaihtelee mielialan mukaan...
Tarvittaisiin useita eri koteja ja vaatevarastoja, jotta voisi olla mahdollisimman tyytyväinen: lämpimät maustesävyt-koti, kirkkaat turkoosit ja meksiko/kuubalaissävytteiset boheemit herkkuvärit-koti tummilla veistetyillä hedelmäpuuhuonekaluilla, itämainen liila-pinkki silkkitunnelma-koti, heleät kesäiset pastellit puuvillassa ja valkoista patinoitua -koti, mustavalkoinen trendikoti, antiikkihuonekalut ja runsas täyteläinen värimaailma itämaisilla matoilla-koti sekä täysin valkoinen merenrannalla sijaitseva koti tasapainottamaan värikylläisyyttä jne. vain muutamia mainitakseni.
Asiaa ei auta, että nykyään joka puolelta syydetään sisustusvinkkejä ja luodaan ihmisille jatkuva tarve sisustaa kotiaan uudestaan ja uudestaan aina herkullisemmin ja herkullisemmin. Seinätkin pitäisi sävyttää tyyliin sopiviksi ja loppusilata sabloona-maalauksella eli maalata jokin suuri kuvio tai pinta jollakin sopivalla sävyllä. Juuri kun olet saanut kotiisi himoitsemasi tumman mangopuisen ruokailuryhmän ja hankkinut tyyliin sopivat itämaiset samettiverhot ja sohvat, alkaakin yököttää ja huomaat että uusimmassa sisustuslehdessä lääkkeeksi tarjoillaan ihanan mustavalkoista värimaailmaa. "Pakko saada", ajattelet, ja myyt huutonetissä kaiken vanhan pois, ja alat miettiä minkälainen sabloonakuvio eteiseen seuraavaksi laitettaisiin...
Kauhea vaiva sisustaa, ja koko ajan oikeastaan on tyytymätön. Väreistä voi kai saada jonkinlaisen yliannoksen. Toisaalta taas on näivettävää, jos ympäristö on pelkästään beessi. Mielestäni yksi ratkaisu ongelmaan on antaa värisilmän surkastua ja olla välittämättä tyyleistä ja trendeistä (niihin kyllästyy) ja antaa olla. Tai hakea värinautintonsa muualta kuin oman kodin sisustuksesta, esim. vaikka ihastelemalla ilmaiseksi syksyn lehtiä tai perinneryijyä museossa tai kaupan hedelmäosastoa (tai lankaosastoa, mutta tämä on jo vaarallista). Syksyn luonnon värikylläisyydestä tarpeekseen saatuaan tuleekin talvi, joka ainakin Helsingissä on enimmäkseen harmaa. (Vähänks trendikäst, voitteks kuvitella!)
"Oletko kyllästynyt perinteisiin vauvan peittoihin? Nyt voit antaa kullannupullesi ainutlaatuisen elämyksen yksilöllisen käsityön muodossa." Tässä työssä ilahduttavat eniten värit, eivät niinkään materiaalit. Kyseessä on vauvanpeitto, kesken, mutta voiton puolella jo.

"Tässä on menty jo todella henkilökohtaiselle tasolle. (Mietin, voiko netissä julkaistakaan näin yksityisyyteen meneviä asioita.) Kyseessä siis kaksi aivolohkoa, oikea ja vasen, kuvattuna tekijän sisäisestä maailmasta käsin."
Jos esimerkiksi monimutkaiset neuleohjeet kuumentavat tunteita, voi tarttua koukkuun ja antaa tunteidensa purkautua kuviksi. Käsinkosketeltavaa ja hyödyllistä. Sopii myös kissa-allergikoille. (Kissojen silittäminen tunnetusti rentouttaa.)


Lankaa ja neulomisen vaikeutta


Lankaostoksilla haaviin jäi kolmea eri laatua. Jo jonkin aikaa Modasta 5/2007 s.31 löytynyt Sirdarin neulemalli on houkuttanut. Ostin kokeeksi kaksi kerää Juniperia ja kokeilin virkata ja neuloa siitä, tulos oli niin hauska, että investoin seuraavaksi 600g. Kukaan ei voi syyttää huolimattomaksi lankojen ostajaksi, niin harkiten tämä ostos on tapahtunut. Niin no joo, olisin voinut tietysti kokeilla pestä tilkun ja tehdä muitakin tieteellisiä kokeita langalla, mutta hei joku raja. Tekokuituahan tuossa Juniperissa on vaikka kuinka, mutta ihan pakko sitä oli saada, koska väriyhdistelmä kertakaikkiaan vain on niin niin ihku-ihana. Tulin siis siihen tulokseen, että ko. langasta neulotaan.


Hehkutellaan nyt aikaansaannoksella sitten oikein kolmen kuvan verran. Yllä olevassa kuvassa tosi läheltä.


Sitten vähän kauempaa... Tämä vastaa mielestäni todellista jälkeä melko tarkasti, ainakin tässä minun koneeni näytöllä.


Ja sitten esittelen ylpeänä villatakin takakappaleen kokonaisuudessaan. Oih ja voih. Kaikki tapahtui niin nopeasti ja helposti, että olen vieläkin ihan hämmentynyt tästä neulesaavutuksesta.

Takaisin karuun arkitodellisuuteen: aloitin jo vasenta etukappaletta, ja taas törmäsin siihen, että en tajua neuleohjeita. (Tämä on suurin syy siihen, miksi en ole aikaisemmin neulonut.)Kappaleen neulominen aloitetaan kolmella silmukalla, ja sitten lisätään silmukoita niin, että helmasta tulee kivan viisto. En vain käsitä mikä on neuleen kerros. Onko se aina yksi rivi, vai koostuuko kerros kahdesta rivistä. En nimittäin osannut lisätä silmukkaa reunaan joka kerroksella, koska käsitin kerroksen yhdeksi riviksi.

Tarvitsisin personal trainerin tähän neulomiseen tai jonkin todella selkokielisen neuleoppaan joka lähtee aivan alkeellisimmista alkeista. Olen törmännyt neuleohjeissa sellaiseen mutkat suoriksi tyyliin, jossa alussa selitetään liiankin yksityiskohtaisesti jokin asia niin, että jopa minä olisin käsittänyt sen vähemmälläkin, mutta ohjeen edetessä mennäänkin kauhean nopeasti niin, että vain kokenut ja hyvän älyn omaava neuloja pääsee maaliin. Miten ihmeessä ihmiset ovat oppineet tuosta noin vain neulomaan suoraan ohjeista???

Ihan turhaan tässä nostelen verenpainetta, voinhan tietysti opiskella neuleperusteet myös netistä. Haluaisin vain mulle kaikki heti nyt (*kieriskelee ja potkiskelee lattialla ja takoo nyrkeillä*) ! Älkää kukaan lohduttako älkääkä neuvoko, haluan olla nyt yksin vähän aikaa kiitos. (Paitsi jos joku ihan välttämättä haluaisi kertoa minulle onko kerros sama kuin rivi...)

Kukkakaulaliina


Tämä kaulaliina on virkattu pitkittäissuunnassa ja toiseen alareunaan on ommeltu iso kukka. Lanka on Cool Flammea, jossa on erikoisen kirkkaita sävyjä. Huivi on virkattu jo viime kevättalvella, en tiedä minkälaisia värejä tällä hetkellä langassa on saatavilla.

25.9.07

Vauvan virkattu nallehattu


Keksin vihdoin mitä teen 50 g:sta vihreää merinovillaa. Kyseinen kerä on lojunut kirstussa viime keväästä lähtien. Lankaa jäi vieläkin jäljelle, hattu on todella pieni, noin vastasyntyneen kokoa.


Virkkasin koristeeksi nallen, mielessä oli jääkarhu, mutta en muistanut miltä jääkarhut näyttävät, joten olkoon tämä sitten nalle tai koira tai karhu, miten vain.


Korvaläpät virkkasin erikseen kolmioista, jotka virkkasin kiinni hatun reunaan. Loppuviimeistely on virkattu rapuvirkkauksella. Malli on itse keksitty. Koukku oli muistaakseni kokoa 3 ja kyseinen lanka ostettu Vihreä Vyyhdistä. En vain enää muista langan merkkiä, sillä pikku-apulainen repi vyötteen enkä ole sitä sen koommin löytänyt.

23.9.07

Pipoja

Kohta saa jo laittaa lämmintä korville. Ainakin aamut ovat jo ihanan kirpeitä.


Tämä viherpipo on virkattu tummanvihreästä Highlanderista muutama päivä sitten.


Nintendo Super Mariosta sen erään tattipään lätsä? Viininpunaisesta Cool Flammesta virkkailtu joskus viime talvena.



Tässä petrolpipo vielä.

7.9.07

Petrolinvärinen Teddy-pipo

Tällainen lämmike valmistui sukulaistytölle. Omassa päässäni pipoon ei jäänyt ihan noin paljon tyhjää. Sain vapaat kädet tehdä ihan minkälainen pipo hyvänsä. Edellinen pipo kyseiselle neidille oli mustavioletti kissamainen korvapipo, (jota en tullut kuvanneeksi,) nyt ajattelin tehdä vähän erilaisen. Novitan Teddy ei välttämättä aluksi oikein sytyttänyt, mutta tällaiseen rentoon pipoon lanka on mielestäni ihan ok. Pipo on virkattu kiinteillä silmukoilla, jotka on tehty edellisen kerroksen silmukan takareunaan. Virkkaaminen on aloitettu alhaalta, ja kärjessä en ole kaventanut kuin muutaman silmukan. Lopuksi poimin silmukat ja kiristin langan, joten tuloksena on vähän pussimainen pipo. Hauskan mummopipon saa, kun tästä kääntää reunan. Ihana päänmyötäinen pörröinen kasaripipo ;)



Risulintu on ahkerasti kommentoinut juttujani, kiitos hyvistä vinkeistä! Seuraavaksi ehkä uskaltaudun neulomaan lasten ponchoa, mutta tämä ei ole lupaus, alan vasta ihmetellä ohjetta... :)