Silivatiseilaa

Kesä-Helsinki on ihana. Teimme pari päivää sitten pienen luontoretken, me perheen naiset. Otettiin luontokirja mukaan ja kamera ja lähdettiin ovesta ulos.


Tämä on tutkimusteni mukaan harakankello. Iso sinikukkainen kello. Tämä yksilö oli piilossa ruusupuskien keskellä.

Kimalaiset jaksavat kiinnostaa pikkutyttöämme aivan loputtomasti. Näitä ruusuja näkee joka paikassa, näihin on tietenkin kaikki kyllästyneet, mutta uuden ulottovuuden ne saavat kimalaistutkimuksissamme. Kova pörinä käy kukkien sisällä. Söpöjä ja kiireisiä ovat pikkukarvapalleroiset.

Tässä tielle osui varislasten lentoharjoitukset. Lintuemo seurasi tarkkaan ja antoi varmaan ohjeita tarvittaessa. Antenni oli lähtöteline, ja sieltä jokainen vuorollaan lähti vaappuen vastapäisen kuusen oksalle. Ihan hirveän liikuttava tapahtuma, silmät kostuivat kun aloin ajatella omia pikku murusiani, jotka hekin vielä joskus lentävät pesästä...

Antoisa retkemme sisälsi myös puihin kiipeilyä ja vadelmien syöntiä. Ensi kerralla otetaan kannu mukaan, niin saa ukkelitkin maistiaisia...

**********

Tämä lammas taas löytyi Seurasaaresta. Siellä on mukavaa käydä kävelemässä ja uimassa. Oravat tosin ovat siellä vähän epäilyttäviä, ne lähtevät seuraamaan. Erään kerran siellä käydessäni perässäni käveli pitkän lenkin orava ja sorsa. Aivan outoa, eivät häipyneet vaikka yritin viestittää niille, että kiitos seurasta ja näkemiin. Ja kerran eräs orava kiipesi japanilaisen miehen taskuun, siellä oli pähkinäpussi. Siinä vaan kaverit hohottelivat ja räpsivät kuvia miesrukasta, itse ainakin olisin varmaan kirkunut hysteerisesti enkä olisi enää ikinä astunut jalallanikaan koko saarelle. Suhteessani oraviin voi olla jonkun mielestä korjaamisen varaa.

Tämän värisiä lampaita en ole ennen nähnytkään. Mietin heti, minkälaisia lankoja noista tulisi. Pikkuinen täpläveikko on hurjan suloinen. Harmi, että en voinut ottaa sitä meille hoitoon.

Joutsenillakin oli poikasia. Nämä tirriäiset olivat jääneet isän kanssa, niiden äiti oli lähtenyt vähän tuulettumaan kaislikkoon. Sen verran puuhaa on tuollaisen lapsikatraan kanssa, vaikka maailman rakkaimpia ovatkin, emo tuumi.

Seurasaaren lähellä Meilahden tuntumassa on mukava puisto, siellä on houkuttelevat nurmikot eväsretkeilyyn. Siinä aivan puiston laidalla on tällainen ihana talo, korkealla kalliolla. Siinä on varmaan mukava asustella, nelosen ratikkapysäkki ja mäkkäri aivan vieressä. Silti oma rauha ja hienot maisemat. No onhan noissa isoissa vanhoissa omakotitaloissa kova remontoiminen ja lämmityskustannukset ja puutarhanhoitoa vähän liikaakin ja hiiriä tulee ja kaikenmaailman turistit pihalle asti kuvia räpsimään.

Mutta mihinkäs täältä rakkaasta kotikaupungista raaskisi kesällä lähteä, aivan valtavasti kaikenlaista tekemistä ja nähtävää riittää jokaiselle kesäpäivälle. Kaikkea ei vaan ehdi tallentaa. Suolaajan Stadia ehkä luvassa vielä lisää jos inspiraatiot jatkuu.

Ja mitäs iltaisin lasten nukkuessa sitten tapahtuukaan? Siitäkin postailen vähän myöhemmin. Juu aivan kokoperheen blogi tämä on edelleenkin, pakko täsmentää, inhoan kaikenmaailman kaksimielisyyksiä...