On tätä vatkattukin...

Joku saattaa muistaa vähän ennen joulua olleen postitukseni. Hommeli on saatu siihen pisteeseen, että kassista on edetty jo kulhoon.

Tämä työ on ilahduttanut niin monin tavoin. Ensinnäkin tämä oli ihaninta mohairia mitä kuvitella saattaa. Ensimmäinen mohairini oli Sublimea, jota olen kokeillut Sweet Pea Shawliin. Ihan kiva lanka sekin on, mutta tämä on vieläkin kevyempää. Ilmavuutta siis riittää, onhan tätä vatkattukin kohta kaksi kuukautta. Ilmavuutta on saatu myös käyttämällä 12 mm:n koukkua. Yllättävän vaikeaa tehdä silmukoita niin suurella koukulla jos lanka on noin ohutta.

Vielä yksi kuvakulma tästä herkusta. Työ on kuivumassa pyyhkeiden päällä, ja odotan jännityksellä mitä tästä tulee. Ei ole helppoa asetella märkää mohairmyttyä oikeaan asentoon jos ei ole edes ihan varma, miltä valmiin työn pitäisi näyttää... Sen verran siis ennakkoluuloa tässä työssä mukana. Toisaalta olen ylpeä, että sain virkattua huivin tai tämä on kyllä ennemminkin shaali tai stoola. (Kuullostaa ihanan diivalta) Pituus melkein maahan asti ja kangas menee osittain kaksinkerroin ja laskeutuu niin kauniisti että ihan itkettää. Seuraavaksi alan miettiä miten huivia kuvaisi jonkun päällä. Jos taas tekele menee pilalle, eli on karsea variksenpelättiläs, silppuan tämän osiin ja syötän mollamaijalle... ja sitten unohdetaan tämä postaus vähin äänin...

Tässä vielä tätä suloisen ihanaa Garnstudion Vivaldia. Kävin hakemassa loputkin kerät pois tarjouskorista.