Sain joululahjaksi kolme ihanaa käsityökirjaa. Olen näköjään ehtinyt profiloitua vuoden aikana jonkinlaiseksi käsityöihmiseksi. Hienoa!
Tilkkuja - Upeimmat tilkkupeitot. Otava 2004.
Tässä tilkkukirjassa on ihania peittoja. Kirjassa on myös ohjeita tilkkutöiden suunnitteluun, tarvittaviin välineisiin ja materiaaleihin.
Neulojan käsikirja. Otava 2005.
Tässäkin kirjassa on kauniit kuvat ja ihanat värit. Kirjoneuleet houkuttelevat, toisaalta haluaisin opetella myös neulomaan palmikoita. Hmm. Siinäpä pulma kummasta aloittaisi...
Tässä esiteltyä silkkinauhakirjontaa olisi ihanaa kokeilla. Värjätyillä silkkinauhoilla kirjotaan kuvioita kankaalle. Oih kuinka kaunista...Blogin joululook on vaihtunut uudenvuoden lookiin. Huomatkaa äärimmäisen tärkeä laskuri alalaidassa ; )
Joulu oli ihana, arki alkoi taas ja lankakaupatkin ovat taas auki.
Sain ihania lahjoja, mm. kirjoja. Tulen esittelemään joitakin täällä piakkoin, heti kun pääsen tästä omalle koneelleni...
Arvatkaa mikä tämä on? Unohdin kertoa näistä aikaisemmin. Ihmettelinkin olenko todella ollut lähes toimeton käsityön saralla viime viikot. Ohje tämmöiseen löytyy täältä. Kyseessä on tyynynpäällinen. Tarkemmin sanottuna Vintage-tyynynpäällinen. Kannattaa katsoa linkki ja mennä pdf-tiedostoon, siellä on kauniita kuvia ja kerrankin erittäin selkeä ohje sekä sanoin (englanniksi) että kuvin. Etupuoli tällaisesta koristetyynynpäällisestä valmistui muutamassa tunnissa. Pidän tästä ohjeesta todella paljon.
Tässä on samalla ohjeella erivärimaailma. Päälliset ovat siis vielä kesken, sisustyynyt pitäisi ostaa ja takakappaleet virkata. En vain vielä päässyt yksimielisyyteen itseni kanssa minkälaisilla silmukoilla takakappaleen teen. Tällaisia virkatessa tulee jotenkin mummomainen olo, mitä se sitten onkaan. Kaappikello raksuttaa ja alkaa tehdä mieli kahvia kermalla ja sokerilla tarjoiltuna pienistä ruusukahvikupeista... Pitäisi varmaan katsoa huutonettiin josko joku myisi kiikkustuolia.
Tämän mohairspektaakkelin nimi on Ylpeys ja ennakkoluulo. Se on vielä huippusalainen juttu joka ehkä joskus vielä selviää tarkemmin. Sanottakoon vielä, että tämäkin on ihana. Todella ihana, ja kaiken lisäksi ihan omakeksimä.
Lopputekstit ovatkin pelkkää höpinää ja löpinää. Olen tehnyt jonkinverran blogitutkimuksia. Huomasin että blogini on epämuodikas. Pitäisiköhän alkaa seurata enemmän muiden blogeja. Tietyillä ulkoasun värivalinnoilla on kieltämättä puolensa. Mutta minusta on hauskaa vaihdella blogin ulkoasua sillointällöin. Ja minulla ei ole yhtäkään maatuskaa. Moderni nykyajan maatuskanukke on todella sievä versio lapsuusajan neuvostotuliaisista, jotka oli maalattu pahanhajuisilla maaleilla, väreinä taisi olla joku neonkeltainen ja punainen tms. Nyt näin kuvia vaaleanpunaisista ja sinisistä ja joulupukeista jotka siis olivat maatuskoita.
Harkitsen myös lapsuusmuistomeemiin osallistumista. En ole vielä kertaakaan osallistunut yhteenkään. Voi sentään. Olen unohtanut vastata Elsan todella kauan sitten lähettämään haasteeseen kertoa oliko se nyt viisi vai kuusi kummallista asiaa itsestään. Kyllä minusta meemit ovat ihan kivoja. Monesti vain huomaan, että ajattelen asioista hyvin samalla tavalla kuin muutkin. Juu en olekaan ainutlaatuinen lumihiutale, ideani eivät olekaan omiani jne. Esimerkiksi luulin keksineeni loistoidean uudelleenkoristella ja -maalata puunvärinen tavis-joulukynttelikkö. Mielessä oli jotkut kivat lasihelmet ja rautalanka ja kirkkaat värit. Ihmeekseni sellainen löytyi Salanimen blogissa. Toivottavasti ehdin vielä toteuttaa kynttelikköjutun, sillä haluaisin todellakin nähdä miten tämä minun ideani toimii käytännössä.
Olen löytänyt ihania blogeja, enkä malttaisi mennä nukkumaan, piristyn vaan entisestään, kun ideat alkavat pyöriä päässä. Laitan kyllä listaa blogeista, kunhan vaan ensin nukun vähäsen.
Tänä vuonna innostuin kokeilemaan kukanmuotoisia torttuja. Valmistaikinapaketin takana on ohje näiden tekemiseen. Olen hajamielisesti vilkuillut ohjetta useana vuotena ja ajatellut taittelutehtävän olevan liian monimutkainen. Ohje onkin oikeasti ihan helppo, ja nämä eivät kärtsää uunissa yhtä helposti kuin tähtitortut. Päätin muutenkin tehdä jotain todella radikaalia ja täytin osan tortuista vadelmahillolla. Hyviä tuli.
Villalankaakin voi näköjään huovuttaa neulalla. Tummanvihreä Highlander ainakin pysyy hyvin (isossa sydämessä oleva koukero). Näihin tulee vielä nauhat. Mikäli ehdin kauppaan ostamaan jotain kaunista joulunauhaa, laitan sellaista. Muussa tapauksessa tyydyn johonkin villalankaviritykseen.
Hartiahuivi syntyi Sweet Pea Shawl-ohjeella Happy Hooker-virkkauskirjasta. Lanka on Sublimen Kid mohairia. Koukun koko oli 6mm ilmavan lopputuloksen aikaansaamiseksi. Englanninkielisestä ohjeesta sai selvää, jippii!
Joulukorttitalkoissa syntyivät nämäkin kortit. Harvoin tulee tehtyä paperiaskarteluja. Kerrankin ajattelin repäistä, ja menin oikein ostoslistan kanssa Tiimariin. Mukaan tarttui erilaisia paperiarkkeja, sydänrei'ittäjä, pieniä koristeita, kuten lumikiteitä, enkeleitä sun muuta tuikitarpeellista. Erityisesti ihastuin käsintehtyyn mulperipaperiin, johon tulee ihanan pehmeä reuna repimällä. Kun into on kova, tulee helposti hutaistua, eli jos oikein haluaisi olla tyytyväinen tulokseen, kannattaisi käyttää jonkinlaista kulmaviivainta ja paperiveistä tms. No nyt lopputulos on iloisesti sinnepäin. Perfektionisteille varoitus: seuraavat kortit ovat käsivaralla leikattu tylsillä oranssipäisillä keittiösaksilla ilman omantunnon tuskia...
Viimetalvesta olen oppinut, että kuusenhavut eivät sovi sisälle ainakaan pitkäksi aikaa, sillä ne varisevat niin mahdottomasti. Ongelman voi ratkaista hankkimalla Tiimarista ihanan muovisen havukranssin. Tuoksuu takuuvarmasti muovilta, eli ei voi erehtyä. Eikä varise. Lisänä tietysti käpyjä sekä tällä kertaa oikeita koristeomenoita. Keltaiset ruusukkeet on taivuteltu vaahteranlehdistä. Loppusilaus on tehty Tiimarin kultasprayllä.
Hallatar oli laittanut palan metsää parvekkeelle. Ihastuin ajatukseen, ja tuumasta toimeen sain kuin sainkin itsellenikin niitä metsänpalasia, eli sammalta, männynoksia ja muuta kivaa ison kassillisen. Tämän hienon lahjan sain eräältä tutulta...Kiitos:) Katsotaan millaisen asetelman saan aikaiseksi. Sitten varmaan ilmestyy kuvakin tänne. Lisäksi olen neulahuovuttanut lisää joulukoristeita. Niistä on tarkoitus laittaa kuvat sitten, kun koko setti on valmis. Ja vähän jotain salaista muutakin neulahuovutusideaa on vireillä... Olen myös neulonut lapsen hupparia lisää, ja virkannut yhden pienen vaaleanpunaisen mohairhuivin. Katsotaan missä tahdissa ja minkälaisia kuvia tänne saadaan.
Laajensin palmikkovirkkaushakuani englanninkieliseksi, sillä suomenkieliset sivut eivät tuottaneet tulosta. (Kaikki tiet vievät Suolataikinaan :) Eli kannattaa kokeilla hakua cable crochet tai aran crochet tai jotain sinnepäin, jos virkatut palmikot kiinnostavat.
Näin viimetalvena kauniin turkoosin pipon, joka oli jonkinlaista simpukkakuviota. Ajattelin, että sellaisen tekeminen on varmaan vaikeaa, mutta kuvio ei vain jättänyt rauhaan. Virkkaajan käsikirjassa oli ohje riikinkukonsilmä-nimiseen kuvioon, joten päätin yrittää sitä pipoon. Tuntui helpoimmalta aloittaa alhaalta ylöspäin, jotta kuvion saa heti kokonaisena ja oikeinpäin. Ensimmäinen kerros on pylväitä, ja sitten alkaa simpukkakuvio. Tämä pipo valmistui illassa, kuvion virkkaaminen on todella joutuisaa, sillä yksi kerros on niin korkea. Lanka on Jaegerin Extra Fine Merino chunky, jota kului vajaa 100g. Koukku 6mm. Tähän pipoon olen tyytyväinen, halusin sellaisen pipon, jonka voi laittaa silloin kun ei halua olla kovin näkyvä, mutta silti pipossa on joku juju, tässä tapauksessa kuvio.
edit: nätimpi kuva
Vaaleanpunainen palmikkopipo Dropsin Alpacasta on ihan kuin jotain hattaraa tai vaahtokarkkia. Lapsille tai niille joiden sisällä asuu prinsessa. Työ oli erityistä luksusta, koska käytin ebenpuista koukkuani, kokoa 3,5mm. Pehmeästä olemuksestaan huolimatta alpakkalanka pisteli ja kutitti lapsen herkkää päätä, ja vähän kutitti myös omiakin ranteita, eli voi olla että lanka aiheuttaa herkille allergiaoireita.
Tässä on lähikuva neljän pylvään palmikoista ja välissä pylväitä, jotka on virkattu siten, että edellisestä silmukasta otetaan lanka koukulle, muttei tehdä silmukkaa valmiiksi, vaan tehdään seuraava silmukka normaalisti. Koukulla on neljä lankaa, koukku viedään kolmen läpi , langan kierto ja pylväs tehdään valmiiksi. Nämä täytesilmukat, jotka ovat kolmion muotoisia ja joita Virkkaajan käsikirjassa kutsutaan haamusilmukoiksi (s.69) auttavat, että ei synny kovin suuria reikiä. Keksin käyttää näitä paksunnettuja pylväitä vasta pipon puolivälissä, joten eron tavallisen pylvään ja näiden paksujen pylväiden välillä voi hyvin huomata. Pipon voi tehdä myös käyttämällä tavallisia pylväitä palmikoiden välillä, mutta reiät ovat silloin suurempia.
Tässä on ohjekuva neljän pylvään palmikosta. Kuvassa on ensimmäisellä kerroksella tavallisia pylväitä. Seuraavalla kerroksella on kohopylväitä, jotka koukataan alemman pylvään varresta. Kolmas kerros on kaksoiskohopylväitä, joiden virkkausjärjestys on merkitty numeroin. (Tarkemmin vielä: kyseessä on kohopylväs eteen (KopE) ja kaksoiskohopylväs eteen (2KopE), näitä voi opiskella Pauline Turnerin Virkkaajan käsikirjasta s.68-74) Kerroksia 2 ja 3 toistetaan vuorotellen.
Tässä kohopylvään (eteen) virkkaus. Varsinaista tarkkaa ohjetta piposta en ainakaan vielä laita, sillä tässä pipomallissa on tuotekehittely kesken :) Lisäksi silmukantarkan ohjeen laatiminen on ihan hirveän hidasta, koska virkatessa seuraan työn muotoa ja saatan tehdä levennyksen tai kavennuksen siellä täällä jne. Jos osaa virkata pipon päälaelta alkaen, eli tehdä levennyksiä ja kohosilmukoita, onnistuu tämäntyyppisen pipon virkkaaminenkin. Ensimmäiset kerrokset tehdään tavallisia pylväitä, sitten mukaan otetaan myös kohopylväitä, ja palmikoita aletaan tehdä, kun alkaa olla sopiva määrä silmukoita kasassa.
Olisi mukavaa saada linkki, jos olet virkannut palmikoita. Olisi hauskaa nähdä minkälaisia palmikoita virkkaamalla voi tehdä. Lisäksi jos haluat sanoa jotain tarkentavaa tai korjata niin erittäin mielellään laita kommenttia!
Näistä on käytetty jo Alpacaa, katsotaan mitä seuraavaksi kokeillaan... (Pakkohan se on kokeilla, että tietää minkälaista mikäkin lanka on.) Näköjään vihreän jälkeen tulee vaaleanpunainen. Aina niin ihana vaaleanpunainen!
Tarkoitus oli neuloa vihreä palmikkopipo. Kuitenkin päädyin virkkaamaan palmikot. Tähän Jaegerin Baby Merinosta virkattuun pipoon käytin koukkua nro 4. Malli on itse keksitty. Palmikoita opiskelin Virkkaajan käsikirjasta. Erityisen ylpeänä esittelen pipon yläosaa, joka alkaa pienillä palmikoilla, jotka levenevät isommiksi palmikoiksi alaspäin.
Hattu sopii päähän oikein mainiosti. Väri on ihana. Ja lankalaatu mukavaa käyttää. Ei kutita.
Järjestelin vähän varastojani ja "löysin" kaapin perukoilta toissakesäisiä matonkuteita vielä ison kassillisen. Ei ihme, että olin repinyt juuri nämä lakanat, ainoat jotka raaskin repiä. (Tai ne olisivat kyllä muuten lentäneet autuaammille asuinsijoille.) Tässä siivousvimmassa olin vähällä heittää vaivoin repimäni kuteetkin jo pois, kunnes maltoin istua aloilleni ja ottaa taas koukun numero kaksitoista esille. Virkkaustekniikkani on ilmiselvästi kehittynyt. Koukku pysyi ehjänä. Ihan kivannäköistä pintaa tulee mattoon virkkaamalla. Ja pakko myöntää, että aloin katsella lakanavarastojani sillä silmällä, eli vähän kyllä houkutti repiä ihanat tummanvihreät lakanat mattotarpeiksi. Mutta pysyin lujana ja sain tämän kompromissiväriyhdistelmämaton valmiiksi. Nyt se komeilee vessan lattialla. Virkatut matot ovat todella liukkaita, joten pitää laittaa kumiverkko alle.
