Sydänkranssi
Sorruin Tiimarissa tällaiseen kranssipohjaan. 
Ystävänpäivä pehmentää pään. Tai antaa ainakin hyvän tekosyyn sortua hempeilyyn. Minä kun tykkään vaaleanpunaisesta ja pinkistä ja fuksiasta ja aniliininpunaisesta ja roosasta ja kaikista muista ihanista. Latasin kehiin kaikki vähänkin sopivat suolataikinasydämet, jotka kiinnitin kuumaliimapyssyllä. Jotenkin onnistuin myös ruuttaamaan melkoisen annoksen kiehuvaa liimaa sormeeni. Se sattui enemmän kuin olin kuvitellut. No, takaisin ihanaan kranssiini... Virkkasin rautalangasta ketjua, jossa roikkuu muutama suolataikinakoriste. Nyt sydän näyttää vähän leijalta tai ilmapallolta. Söpöä...
4 kommenttia:
Kiitos kommentista.
Joo tää perfektionismi on aika syvältä...
Kauheesti ois päässä kaikkea inspistä, MUTTA kun tuntuu ettei osaa, ja ei kumminkaan onnistu ekalla, eikä tokalla yrittämällä ja sitten luovutan..
Ja sitten ku perfektionismi heijastaa aika paljon koko elämään ja on vaan jotenkin tosi epävarma kaikesta aina välillä.
Ja nytkin ku kirjotin _taas_ vaihteeks tästä aiheesta, niin tästäkin tulee nyt morkkis olo, huoh...että en sais valittaa, ja taas mä vedin tän asian pintaan..
Ai nii, ja kiva kun pidit kuvastani :)
Moi Sipriina, kiva kun tulit kommentoimaan! Mut pääasia on että tekemisestä nauttii , eli jatketaan harjotuksia ja räpelletään kaikkea hauskaa! Hyvää ystävänpäivää sulle!
Söpö se on. Ja ihana.
Lähetä kommentti