Parvekkeellani
Eräänä iltana olin parvekkeella leikkimässä kamerallani. Illan viiletessä ja lasten nukahdettua siirryin leikkimään kuvankäsittelyohjelmalla, joka seuraa kameran mukana. Koska en ole päivittänyt blogiani vähään aikaan, lataan tänne nyt kaikenlaista.
Tällainen pilvi olhitti parvekkeen illalla. Silhuettina näkyy piippuköynnös, auringonkukkia ja laventelia.
Reilun vuoden vanha pajukurssiharjoitustyö pääsi vihdoin käyttöön herneelle. Taustalla krassia.
En muistanutkaan kuinka lumoavan kauniit kukat herneessä onkaan. Tämä yksilö kasvaa parvekelaatikossa, jonne sen oli kylvänyt huomaamattani pikkuapulaiseni.
Tammenlehtisalaatti on yksi suosikeistamme, ja olen laittanut muutamia ruukkusalaatin kantoja multaan, ja näin hauskasti ne jo kasvavat. Lisäksi laitoin keräsalaattia siemenestä vähän aikaa sitten, toivottavasti sitäkin ehditään saada ennen syksyä.
Oma mansikkamaa parvekkeellamme, ihan lasten iloksi on tuottanut runsaasti marjoja. -Äiti milloin näitä saa syödä? -Ei ihan vielä kultaseni. 
Jaa tässä vielä jotain vihreää oranssilla tipulla höystettynä. Eli vauvan kesäpipo, joka on ollut päivittäisessä käytössä. Nyt olisi vaan tarvetta nauhoille, sillä pikkuherralla on tavaroiden heittelykausi meneillään. Kirjailua pitäisi oikein harjoitella, mutta olkoon nyt tuo säälittävä tipun rääpäle lapsen hatussa, ihan hauska se on kaukaa katsottuna. 
Pikkuapulainen suostui kuvattavaksi. Hän on itse valinnut langan tähän pipoon, ihastuttava pompom-lanka täynnä pieniä pastellivärisiä tupsuja. Ei tämän virkkaaminen hullumpaa ollut. Ja tämäkin tekele on ollut kovassa käytössä viileinä päivinä. Että silleen. Sinistä hellehattua olen itselleni virkannut, mutta edellisen postauksen oranssi hattu on vielä haaveen asteella.
