Isoäidin peitto

Isoäidinneliöistä virkattu peitto tuli valmiiksi. Ruutuja on yhteensä 4x8 eli 32. Pitkä muoto peitolle tuli siitä syystä, että ajattelin laittaa sen seinävaatteeksi. Molempiin päätyihin pitäisi pujottaa kepit, jotta vaate pysyy suorassa. Tässä lattialla kuvattuna peitto näyttää vinolta, todellisuudessa neliöt ovat sotilaallisen suorissa riveissä.

Mielenkiintoista vertailla minkälaiset väriyhdistelmät näyttävät parhailta. Oma suosikkini on neljännellä rivillä ylhäältä, toinen neliö vasemmalta. Siinä värit vaihtuvat kauniisti asteittain. Neliöitä voisi ryhmitellä monin eri tavoin. En alkanut vaivaamaan päätäni kummemmalla logiikalla, vaan ryhmittelin neliöt naisen logiikalla eli fiilispohjalta.

Laitoin peittoon kaikki virkkaamani neliöt. Mustat reunat tasoittavat tätä ihanaa värien sinfoniaa. Joihinkin neliöihin tuli niin mukavat värit, että voisin tehdä pelkästään niillä yhden peiton. Mutta juuri niitä ihanimpia lankoja oli vain tosi vähän enää jäljellä.

Tekisinkö vastaavanlaista virkkaustyötä uudestaan? Jos tekisin, niin valitsisin värit vartavasten, eli kaikenlaiset jämälankatyöt aiheuttavat liikaa kompromisseja värien ja materiaalien suhteen. Tässä työssä huomasi hyvin myös erilaisten villalankojen eron. Musta lanka on 7-Veljestä ja sitä oli helppo ja mukava virkata. Tosin pidän enemmän pehmeästä villalangasta. Tällä hetkellä suosikkilankani on Linie Tessa, jota saa Vihreä Vyyhdistä. Mainostan nyt tässä, koska hyvästä ja kauniista langasta tulee iloiseksi. Ja Hakaniemen hallin yläkerta on kiva paikka käydä ihan vain katselemassa, vaikkei aikoisi ostaa mitään... Inhokkilankaa tässä työssä on vihreä Aino, joka on sellaista höttöistä ja omituista yhden säikeen lankaa, joka aukeaa ja temppuilee kaikin tavoin. Ainosta saa kyllä kaunista pintaa, mutta minulle lanka aiheutti vain harmaita hiuksia. Mitähän loppukerästä tekisin, sysään sen aina jonnekin perimmäiseksi, ettei sitä tarvitsisi käyttää. Siitä saisi ainakin öö vihreitä lampaita tai vihreää tukkaa jollekin ötökälle. Pitäisi keksiä jotain ihan uutta virkattavaa ja yhdistää vihreä Aino petrol-Teddyn kanssa. Mutta ei Ainoa isoäidinneliöihin, sanon minä.

Ihan pian en ehkä innostu virkkaamaan neliöitä. Olisi kyllä kiva kokeilla jotain toista mallia, esim. niiltä amerikkalaisilta neliösivuilta, joita taannoin esittelin. Juuri nyt työn alla on saada valmiiksi vapaavirkattu peitto, sekä ilmeisesti kassi kahta aivolohkoa muistuttavista paloista.