Satiinisydämiä tilkuista

Aloitin tämän tilkkutyön viime talvena. Sain työn melkein valmiiksi, kunnes en enää keksinytkään miltä lopullinen työ näyttäisi. Eilen kaivoin ompelukoneen pölyistä ja hurautin työn valmiiksi. Kuva on otettu pimeässä, joten värit eivät erotu edukseen. Vuorisilkin ja satiinin ompeleminen on hmm... mielenkiintoinen projekti, varsinkin tällaisessa isossa seinävaatteessa. Silti mielessä siintää jo useita uusia ideoita, ehkä tosin vähän pienempiä. Tai sitten isompia, sarjassa verhoillaan yksi olohuoneen seinistä...

Woodstock-kännypussi

Turmalinia ja Inkaa riitti vielä pieneen pussiin, joka on mitoitettu puhelimelle. Kokeilin survoa kameran tänne, ja hyvin jousti. Jos Woodstockissa olisi ollut matkapuhelimia, niitä olisi kannettu tällaisissa...

On sillä siniset tossut...

Ostin keväällä Turmalin-lankaa, ihanaa huopamaista merinovillaa. Virkkasin niistä hauskan lierihatun, mutta siitä tuli ihan vähän liian iso, ja toiseksi, en ihastunut villeihin raitoihin sen mallisessa hatussa, pipot on tietysti erikseen ;) Mietin, mihin voisin langat käyttää, johonkin joka tulee ihoa vasten ja on jotain pientä, johon langat riittää.

Päädyin tossuihin, niitä en ole vielä ennen kokeillutkaan. Virkkasin monenlaisia pohjia, ja useiden yritysten jälkeen onnistuin muotoilemaan pohjan sopivaksi.

Erityisesti ihastuin satumaiseen väritykseen ja kuvioihin joita langasta syntyi. Vaikka vyyhdit ovat lähes samanlaiset, silti tossut ovat keskenään erilaiset.

Tossut ovat melko nopeasti valmistuva työ, varsinkin jos tietää mitä tekee. Jos samalla suunnittelee, aikaa kuluu enemmän. Sain tossut eilen siihen pisteeseen, että virkkaamista ei enää ole, nyt mietin viimeistelyä. Jos osaisin helmivirkkausta, laittaisin jotain sellaista. Lopputulos on melko jämäkkä, joten huovutusta en uskalla näihin tossuihin yrittää, etten vaan pilaa näitä. Lanka on jo valmiiksi todella huopamaista. Kuvat valmiista tossuista myöhemmin...

Lisäys: Turmalin-lankaa tekee saksalainen Zitron ja esim. tässä lankakaupassa jotain lisätietoa langasta. Itse ostin langat Helsingistä pikkukaupasta, jonka nimeä en muista. Joku muu ehkä muistaa mikä kauppa oli Fredrikin torilla, mutta muutti maaliskuussa jonnekin muualle. Lankavyyhdistä maksoin ehkä 10 euron kieppeillä. Nettikaupassa hinnat näyttävät olevan reilu 20$. Tietojen mukaan lanka sopii huovutukseen, itse en ole lankaa kokeillut huovuttaa.

Tupsunteko-ohje

Olen tehnyt tupsun viimeksi ala-asteella, enkä muistanut ollenkaan miten se tehdään. Hämärä muistikuva oli jostain pahviympyrästä. Yhden ohjeen löysin täältä, mutta laitan tähän vielä omankin ohjeeni.

1. Leikkaa pahvista kaksi tupsunkokoista ympyrää ja reiät niiden keskelle. Laita ympyrät päällekkäin.

2. Leikkaa ympyrät auki keskustasta. Kieputa lankaa pahvikiekkojen ympäri. Lankaa on tarpeeksi, kun keskustan reikä alkaa olla täynnä.

3. Leikkaa langat auki pahvikiekkojen välistä. Pidä toisella kädellä kiinni, ettei langat pääse karkuun. Pujota kaksinkertainen lanka pahvikiekkojen välistä, joka sidotaan langanpätkien ympäri tiukasti. Sidottava lanka kannattaa olla sen verran pitkä, että tupsun voi helposti ommella kiinni. Irrota pahvit. Tasoita tupsu saksilla.

Valmis tupsu kruunaa asusteen ;)

Talven odotusta

Aika on taas kypsä uusille tuotoksille...

Tästä Inka-langasta tein alunperin haarukkavirkkauksella huivia, mutta jotenkin tällainen liukuvärjäys ei toiminut vaan kontrastit olivat liian jyrkkiä. Niinpä päädyin tällaiseen peruskaulaliinaan. Kuvasta saa hyvän käsityksen langan värjäyksestä.

Jos ei vielä saanut tarpeekseen väreistä, niin tämän jälkeen onkin ihanaa pukeutua muutamaksi päiväksi kokonaan mustaan latautumaan. Pipoon on tarkoitus tulla turkoosi tupsu heti kun inspiraatiota löytyy.

Vauvoille on kivaa tehdä kaikkea, sillä vauvat ovat ihanan pieniä ja työt valmistuvat nopeasti. Tämä pipo on virkattu pienen pienelle pojalle, jonka tapasin viime viikonloppuna. Pää oli suurinpiirtein omenan kokoinen.

Näin sitä lankaa kuvataan

Tässä opitaan, kuinka lankoja kuvataan. Kamera on mallia Super Deluxe.

Tähän kukkahuiviin ostin lisää lankaa. Kuvaajallani on tapana repiä vyötteet heti kassin kädestä laskettuani.

Persikkamalibua kesän rientoihin. Tämä oli poistotarjous, euron kerä. Eilen todellakin unelmoin jostain persikanvärisestä kesäksi. Tästä voisi virkata hatun ja laukun...

Viherhattu ja kaksi pipoa

Innostuin virkkaamaan muutamia hattuja. Tässä kolme viimeisteltyä. Kukat vielä puuttuu vihreästä ja alimmasta, kirjavasta piposta. Isä ei ehkä halua virkattua kukkaa pipoonsa.

Tämä vihreä hattu on Cool Flammea. Käytin kympin koukkua. Halusin vähän lieriä tähän, enemmänkin voisi olla, mutta sitten loppui lanka, enkä jaksanut lähteä ostamaan sitä lisää, joten saa kelvata näin. Hattu näyttää päässä oikein hauskalta, en vain löytänyt mallia, joka olisi suostunut kuvattavaksi :)

Isälle virkkasin tällaisen "asiallisen" ei niin troopiikkisävyisen pipon. Lankana on tummanvihreää Floricaa ja tummanruskeaa Nallea yhdessä. Koukku oli kokoa 4,5. Tähän meni kaksi iltaa. Mielestäni lankayhdistelmä toimii hyvin, kivat värit ja helppo virkata.

Tämä hippipipo on Inkaa, joka on ihanan paksu lanka. Pipon virkkausennätykseni meni rikki: 45 min! Väreistä saa olla mitä mieltä haluaa:) Tästä samasta langasta on tekeillä haarukkavirkkauksena jonkinlainen hartiahuivi. Haarukoimalla saisi aikaan ihania torkkupeittojakin.

Ensimmäinen haarukkavirkkaus

Kokeilin haarukkavirkkausta, se oli kivaa ja nopeaa. Käytin tässä harjoituskaulaliinassa tavallisia sukkalankoja. Violettiin reunaan kokeilin ketjusilmukoita, mutta purin sen jo osittain pois. Kaistaleet liitin koukkimalla hapsujen päät vuorotellen. Hapsujen päitä yhdistelemällä saa kauniita kuvioita ja kaaria. Hapsut ovat minusta kivoja noin, ilman huolittelua. Haarukkavirkkaukseen (haarukkapitsi, hairpin lace) löytyy hyviä ohjeita googlettamalla.

Tässä on pitsihaarukka, jonka ostin Vihreä Vyyhdistä. Näitä saa varmaan muualtakin. Tämä on tällainen perus itäsaksa-malli, amerikkalaisilla on pähkinäpuiset... Haarukkavirkkaus on nopeaa, ja siinä voi käyttää kaikenpaksuisia lankoja.

Korvapuustit

Ihmisen pitää välillä syödä, pelkillä väreillä ei elä! Taikinasta tuli hyvä, koska en laittanut kuin yhden pussin kuivahiivaa, (ohjeissa käsketään laittaa kaksi pussia puolen litran pullataikinaan.) Toisinaan teen pullat veteen. Ei uskoisi, että tulee ihan yhtä hyviä pullia kuin maidostakin. Näissä korvapuusteissa on välissä sokeria ja kanelia ja margariinia. Kanelin tuoksuun en varmaan kyllästy ikinä. Nämä ovat siis oikeita syötäviä, ei koristeita :)

Vapaavirkkausta Tropiikkitäkkiin

Tällaiseen lähdin mukaan. Ei varmaankaan tarvitse selittää mitä tein viimeyönä...

Värikkäät lapaset

Ensimmäiset virkkaamani lapaset vähän vielä kesken... Muutaman sentin raita samalla värillä, ja sitten on pakko vaihtaa. Tässä työssä kivointa on päättelemättömät langat ja niiden hypistely. Olisin voinut jättää langat tarkoituksella vielä pidemmiksi, jotta ne olisi voinut jättää roikkumaan tupsuksi ranteeseen, tms. Voinhan tietysti ottaa lankaa jokaisesta kerästä, ja tehdä tupsut jälkikäteenkin. Kas kun en aikaisemmin hoksannut. Näissä lapasissa kävi niin, että aloitin petroolinvärillä, siitä piti tulla ranne, kunnes huomasin, että ranne olikin liian kapea. Käänsin työn niin, että ranteesta tulikin kärki, joten lapanen istuu käteen nyt mainiosti. Kärjet pitää vielä purkaa jonkun matkaa, sillä kavennus ei oikein onnistunut. Virkkasin molempia lapasia yhtä aikaa, jotta saisin ne joskus valmiiksi, ja raidatkin saa helposti samankokoisiksi. Ohje on omasta päästä (ja sen huomaa). Katsotaan milloin saan valmiin kuvan näistä tänne.

Peukalon tekemisen keksin mielestäni suorastaan nerokkaasti:) Peukalon kohtaan jätetään sopivan kokoinen väli, jonka päälle virkataan ketjusilmukoista hiirenhäntää. Sitten yhdistetään häntä takaisin sopivaan kohtaan ja jatketaan kiinteillä silmukoilla normaalisti. Syntyy peukalon aukko, jonka reunasilmukat virkataan lopuksi peukaloksi.

Tässä vielä linkki ensi tiistain virkkaustapahtumaan, jonne olisi tarkoitus mennä opettelemaan haarukkapitsin virkkaamista. Tapahtuma on ilmainen!

Cool Flamme-hurahdus

Viimeyönä en malttanut millään lopettaa virkkaamista. Kuvassa on vihreää ja oranssia ihanan hehkuvaa monisävyistä, sekä tummanpunaista tasaväristä Cool Flammea. Vihreästä virkkasin hatun, joka on vähän vielä kesken, lieristä on tarkoitus tulla leveämpi. Lanka loppui kesken. Vihreästä on myös kaulaliina joka näyttää köynnökseltä, lisäsin siihen lehden ja kukan. Oranssista virkkasin myös yksinkertaisempia kukkia, ohje on Dropsin. Tarkoitus on tehdä kukista huivi. Tummanpunaisesta virkkasin baskerin, tarkoitus oli tehdä pipo, mutta en huomannut lopettaa lisäysten tekemistä ajoissa. No, baskeri näyttää päässä kivalta.

Hauskinta tässä langassa on sen käsitteleminen, langanjuoksutus sormien välissä tuntuu mukavalle, koska lanka on välillä paksua ja huopamaista, ja välillä taas ohutta. Neulepinnasta tulee mielenkiintoisen näköistä. Tähän lankaan ei kyllästy samalla tavalla kuin tasapaksuun yksiväriseen lankaan. En välttämättä yleensä välitä kovin monivärisistä langoista, mutta tästä langasta pidän kovasti. Priimassa on neulottu malliksi oranssi pusero, joka on ihanan ilmavan tuntuinen, vaikka lanka on niin paksua. Omissa virkkauksissani käytin koukkua nro.10.

Virkattu kukkaro

Virkkasin mustasta villalangasta pienen pussin, ompelin 12 cm vetoketjun ja loppusilasin virkatulla pyörylällä, ompelin sen tavallisilla pistoilla kiinni. Tämä meni ystävänpäivälahjaksi ystävälle :)

Olen pelännyt vetoketjujen ompelemista, olen ommellut ehkä yhden tai kaksi vetoketjua, joskus ala-asteella viimeksi. Se ei ollutkaan niin vaikeaa kuin kuvittelin. Piti vain olla tarkkana, että vetoketju tulee sopivalle kireydelle, sillä virkattu pinta joustaa, ja vetoketju taas on jäykkää. Toivotaan, että vetoketju pysyy tukevasti paikoillaan.

Kaaospallo ja pajukranssit

Kaaospallo tehdään kolmesta sisäkkäisestä kranssista. Kranssit kiinnitetään toisiinsa langoilla pallon muotoon. Langat poistetaan, kun kranssi alkaa pysyä koossa. Kranssien lomitse pujotellaan pajuja sinne tänne. Tämä pallo on suurinpiirtein jalkapallon kokoinen.

Kranssinpohjia tarvitaan aina! Suurimmassa (keskeneräisessä) kranssissa sain idean kokeilla jotain kahvamaista, tai oikeastaan tällä tekniikalla saisi kauniit kahvat omatekoiseen kassiin. Keskimmäinen kranssi pysyy tukevana japanilaisten silmien avulla.

Kranssien kieputtelu ei ollut minusta niin helppoa kuin miltä näkemäni kauniit yksinkertaiset kranssit näyttävät. Tasaisen ja kauniin lopputuloksen saaminen edellyttää kokemusta ja taitoa "kuunnella" pajua, joka on melko oikukaskin materiaali. Ja ihanan tuntuinen kädessä!

Lampunvarjostin pajusta

Tästä taisi tulla lampunvarjostin. Pitäisi löytää jostain kiva sopiva lampunjalka. Melkoisesti paju kyllä kutistuu kuivuessaan! Nyt pitäisi olla muutama paju varastossa, jotta voisi punoa muutaman tiivistävän kerroksen lisää.

Pajukurssilla

Tässä on keskeneräinen kranssikori. Pohjana on kranssi, jonka päällä on kaksi loimea. Tällaista punontaa sanotaan palttinaksi. Pitkät kudontapajut on taivutettu kädensijaksi, ja latvat on vielä leikkaamatta. Narun tarkoitus on pitää haluttu muoto kasassa. Jätesäkin päällä näkyy vähän mustaan pyyhkeeseen käärittyjä pajuja. Pajut eivät saa kuivua, muuten ne katkeavat helposti.

Pajujen väriskaala on mahtava, tumman liilasta tai mustasta vaaleanvihreään ja keltaiseen. Olisinpa keksinyt järjestellä pajut värisävyittäin kuin langat! Tässä korissa on harjoiteltu ristipunontaa. Loimipajut on työnnetty styroksilevyn läpi. Näin pysyvät oikeassa asennossa ja työtä on helppoa käännellä sylissä.

Korimainen muoto alkaa hahmottua. Korista tuli mielestäni kauniin soikea. Lisäksi yritin vähän leventää sitä ylöspäin. Enempää koria ei voi leventää lisäämättä ylimääräisiä loimipajuja. Taidan päätellä työn huomenna ja opetella jotain uutta, kuten kaaospallon tekoa.

Pajun punonta ja vääntely on todella hauskaa. Siinä on todellista käsillä tekemisen iloa, ja työt valmistuvat melko nopeasti.

Kirjoja

Löysin kirjastosta muutaman kivan kirjan. Tässä Huovutus ja huopatyöt - nimisessä teoksessa on selkeät ohjeet ja kuvat. Olen kerran kokeillut huovutusta mäntysuovalla. Muuten en ole huovutukseen perehtynyt, mutta se voisi hyvinkin olla seuraava tekotapa, jota kokeilen.

Kaislakranssista heinähelmeen - kirjassa on runsaasti ohjeita eri luonnonmateriaaleista. Esimerkiksi ruohonleikkuujätteestä saa tehtyä massaa, jota voi muotoilla monin tavoin. Kirjassa on myös monenlaisia pajutyöohjeita. Tämän kirjan saattaisin jopa ostaa itsellenikin.

Kirjan lopussa oli mainokset tällaisista kiinnostavista kirjoista. Nälkä kasvaa syödessä...

Vapaavirkkausta

Virkkasin pyörylöitä kahdella langalla. Olen jo kauan haaveillut lapasten virkkaamisesta. Aloitin virkkaamaan niitä uusista ostamistani langoista, ihanista Vihreä Vyyhdin laatulangoista. Tämä on varmaankin saituuden huippu: en raaskinut virkata langoilla, sillä en ollut tyytyväinen aikaansaannokseeni. Purin kaiken ja laitoin langan takaisin hyllyyn odottelemaan parempia aikoja. Otin esille turvalliset harjoituslangat, jotka ostin Anttilan tarjouskorista. (Kuvan pyörylät siis ovat niistä halpislangoista.)

Onkohan kukaan kokenut samoin, että langat ovat kauneimillaan vyyhdeissä tai kerissä, vasta odottelemassa kohtaloaan päätyä jonkun onnettoman räpeltäjän käsittelyyn. (Myönnän että silmukatkin ovat kyllä kauniita, mutta jotenkin kerät kiehtovat kaikkein eniten...) Ymmärrän täysin ihmisiä, joilla on lankavarasto. Jos minulla olisi paljon hienoja lankoja, säilyttäisin niitä kauniissa laatikoissa ja kävisin välillä hypistelemässä ja nuuhkimassa niitä. Sitten laittaisin langat huolellisesti takaisin paikoilleen ja laatikot kaappiin. Unelmoin olevani lankakauppias. Saisin järjestellä keriä väreittäin päivät pitkät ja keskustella asiakkaitteni kanssa materiaaleista ja värisävyistä...

Tätä mainiota ebenpuusta tehtyä koukkua sentään raaskin käyttää. Se on ihana kädessä ja ennen kaikkea tuoksuu taivaalliselle, ihan pianolle. Nämä koukut tehdään kuulemma pianotehtaan jämäkappaleista. Pianotehtailta tulee kaikenlaista hassua, minulla oli kerran silmälasit, joiden sangat oli tehty pianon kielistä.