Kallein ostos ja omatekoinen liisteri

Tähän mennessä suurin askarteluun sijoittamani rahasumma on 7,50 e. Ostin Tiimarista 6 purkkia askarteluvärejä. Jälki on todella peittävää ja tulos huomattavasti näyttävämpi kuin vesiväreillä tehty. Ehkä vielä tutustun muihinkin väreihin.

Tarkoitus olisi saada kuvia tehdyistä tai keskeneräisistä töistä tänne sivuille. Ongelmana tällä hetkellä on, että en tahdo saada kuvia onnistumaan sisällä, koska on niin pimeää. Salamalla kuvattuna kuvista tulee epätarkkoja. Täytyy mennä ulos kuvaamaan, kunhan ei sada ja on tarpeeksi valoisaa. Jos en malta odottaa, kokeilen seuraavaksi raahata kaikki kodin irtovalaisimet olohuoneeseen lisävalaistukseksi.

Toissapäivänä aloitin paperimassakokeilut. Lainasin kirjastosta Juliet Bawdenin kirjan "Taiteile paperimassasta". Päällystin märillä sanomalehtisuikaleilla muutamia astioita. Kun paperi oli kuivaa, tein toisen kerroksen, jossa käytin vehnäjauholiisterillä kasteltuja paperisuikaleita. Kerroksia lisätään haluttu määrä. Liisteri toimi hyvin, ja tuntui ihan märälle savelle. Oi käsityön tekemisen hauskuutta! Raportoin lisää kun työ edistyy.

Tässä vehnäjauholiisterin ohje:

1/4 kupillista vehnäjauhoja ja 1 kupillinen vettä sekoitetaan kattilassa. Kun seos on ohutta ja tasaista, lisätään 5 kupillista keitettyä vettä. Keitetään hiljalleen n. 2-3 minuuttia, kunnes seos sakenee. Anna jäähtyä ennen käyttöä.

Ohjeissa sanottiin, että pitäisi käyttää homeenestoainetta, jos käyttää vehnäjauholiisteriä. Mitähän se sellainen on? Lurautin kaapista etikkaa ja soodaa keitokseen, mikä aiheutti melkoisen kuohumisen yli kattilan reunojen. Silti liisteri riitti ihan hyvin, ja sitä on vielä jääkaapissa seuraavaan kertaankin.

Sain toisen käpykranssini valmiiksi tänään. Mies mietti, mihin sen voisi laittaa, sopisi kuulemma kokonsa puolesta jonnekin kauppakeskukseen. Kranssi on sen verran painava, että tavallisella naulalla se tuskin pysyy... Kranssien teko on mukavaa. Alussa vaan sormet kipeytyy rautalankaa väännellessä. Nyt olen oppinut käyttämään enemmän rautalankasaksia myös vääntelyyn ja kiristämiseen.

Fiksut ja kokeneet askartelijat keräävät materiaalinsa pitkin vuotta. Mitäs, jos keksii aloittaa askarteluharrastuksen alkutalvesta ensilumien aikaan, ja sattuu asumaan keskellä kaupunkia, eikä omista kesämökkiä? Ei hätää, mainioita materiaaleja voi löytää silti. Käpyjen etsintä tosin oli vaikeaa, mutta onneksi lumet sulivat, ja kävyt tulivat esiin. Ongelmana on koirankakka. Käpyjen perässä ryntäillessä pilasin kenkäni ja vaatteeni, en huomannut kuin vasta kun oli liian myöhäistä. Kannattaa katsoa missä keräilee. Löysin ihanan vanhan männyn, joka tuottaa tänä vuonna paljon käpyjä. (Näyttää siltä, että kaikissa männyissä ei ole aina käpyjä, toisin kuin luulisi.) Puu oli aukealla paikalla, ja yletin keräämään kypsiä käpyjä alaoksilta. Pelkäsin, että joku pysäyttäisi touhuni, ja pälyilin epäluuloisesti ympärilleni. Kerättyäni sopivat kävyt muovikassiin, hipsin pois paikalta. Ihania puhtaita käpyjä! Laitoin kotona kävyt verkkopussiin patterille kuivumaan.

Kävyt aukenivat patterilla sen verran, että sain rautalangan pujoteltua suomujen väliin. Muita löytämiäni aineksia tähän vuodenaikaan, oli muutama tammenterho. Ostin kaupasta muutamalla eurolla kanelitankoja, jotka sidoin rautalangalla yhteen, sekä pahanmakuiset mandariinit viipaloin, ja kuivatin kranssiaineksiksi. Olen niin ihastunut käpyihin, että en niihin kovin paljon haluakaan yhdistää muita materiaaleja.