Hautomopontso

Tällaisia karvakeriä ostin mielessäni pimeät syysillat teekupposen äärellä. Ajatuksena oli edelleen itsepäisesti tuottaa jotain virkkaamalla. Langasta tulee mieleen ihanat paksut villaviltit, niinpä päätin virkata näistä pontson. Katselin josko Dropsista löytyisi mitään ohjetta, ja löysinkin yhden, jonka malli oli kiva, mutta se oli neuleohje. Yritin ajatella matemaattisesti ja älykkäästi ja aloin virkata. Aluksi kokeilin raitoja tummasta ja vaaleasta vuorotellen. Tulos oli jotenkin patalappumainen. Vaihdoin ronskisti kympin koukkuun ja jätin tummanvihreän kokonaan pois. Nyt jälki alkoi olla sitä mitä hainkin. Tämä villa tuoksuu ja tuntuu ihanalle syksylle.



Tämä vaaleanvihreä pinta näyttää ihan lapsuuden kodin kokolattiamatolle. Ehkä alitajuisesti siksi valitsinkin tällaisen ihanan vihreän, johon voi kietoutua hautomaan. Tätä oli niin hauskaa virkata, että koko hommaan meni vain muutama ilta. Tosin en meinannut malttaa mennä nukkumaan.




Tällainen hautomo tästä siis syntyi. Kaulus ei mennyt ihan putkeen, siihen on vielä tulossa napit tai ehkä hakaset tms. Lisäksi en vielä ole höyryttänyt tätä, joten tämä on vähän mutkalla sinne sun tänne. Jonkun käsityksen tästä silti saa. No syksyyn on vielä aikaa, eli saan suunnitella tätä rauhassa. Jos kauluksen jättää melkein avoimeksi ja laittaa napit, tästähän saisi vaikka imetys- tai kantopontson. Vauveli pysyy lämpimässä mutta pää mahtuu ulkopuolelle.